sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kotiäitinä, töissä vai koulussa?

Mua niin ärsyttää, kun sitä jaksetaan niin ihmetellä etten halua mennä töihin heti äitiysloman loputtua. Se on monen mielestä niin väärin etten vie Jasperia hoitoon silloin kun hän on 9 kuukauden ikäinen, alle VUODEN vanha. Todellakin haluan ja aijon olla kotona, täyspäiväisesti äitinä, ihan niin kauan kuin vaan mitenkään pystytään siihen. 



Mun mielestä taas se on aika väärin, että lapsia tehdään tuosta vaan ja sitten ne alle vuoden ikäisinä jätetään kuin nalli kalliolle, heitetään hoitoon, tuntemattomaan seuraan. Meillä taas tämä kohta elämässä oli, ja uskon että tulee olemaankin, se paras hetki saada niitä lapsia. En kuitenkaan tiedä mitä haluaisin tehdä, mitä töitä, lopullisesti tässä elämässä. En ole nähnyt mitään syytä hakea lukion jälkeen edes mihinkään kouluun, koska en tiedä vielä mitä haluaisin tehdä- ja mulla ei riitä motivaatio, kiinnostus eikä innostus opiskella sellaisia aloja, jotka eivät kuitenkaan ole lopulta niitä mun unelmia ja jotka eivät valmista minua unelma-ammattiini. Mun mielestä ehkä maailman turhinta opiskella ''turhaan''. Tässä tuoreena äitinä saan aika rauhassa miettiä tuotakin asiaa, ja toivon että saan jossakin välissä jonkinmoisen välähdyksen toiveammatistani. Kyseistä välähdystä ennemmin en aijo kuitenkaan hakea mihinkään kouluun, joten nämä ''työvälivuodet'' on järkevintä mielestäni käyttää tällä tavalla hyödyksi. 


Tällä hetkellä kuitenkin se unelma-ammattini on kotiäiti ja toivoisinkin eniten maailmassa, että saisin olla poissa töistä siihen asti, että Jasper on sen 3 vuotta vanha. Tuskinpa se millään muotoa tulee olemaan mahdollista, mutta ainakin sitä saa toivoa mitä itse lystää. Minun kohdallani töistä poisjääminen (tälläisessä tilanteessa) mahdollisimman pitkäksi ajaksi ei ole mitään laiskuutta (p
äinvastoin, uskon että kotona oleminen kaksistaan pienen lapsen kanssa, on paljon rankempaa kuin töissä käyminen), vaan halua olla oman lapsensa kanssa niin kauan kuin mahdollista. Haluan tutustua, oppia ja opettaa mahdollisimman pitkään. 

Sitäkin mulle on toitotettu, että eihän se alle kolme vuotta ole pitkä aika muutakuin siinä muodossa, jos ei ole töissä-
toisinsanoen menettää paljon rahaa. Mulle raha ei merkitse mitään, jos tiedän että lapsellani voisi henkisesti olla parempi ilman tätä lisärahaa. Lapselle se kolme vuotta kuulemma ei ole paljon, ja eihän se lapsi kuitenkaan muista mitään niistä ensimmäisistä kolmesta vuodestaan. Paskanvi*ut sanon minä! Ensimmäiset kolme vuotta todellakin antavat suunnan ja kehityksen lapsen lapsuuteen ja aikuisuuteen-koko elämään. Kolme vuotta elämässä on lyhyt aika, mutta lapselle ja äidille ne ovat suuria aikoja. Haluan itse henkilökohtaisesti nähdä Jasperin kehityksen, enkä kuulla niitä työpäivän päätteeksi vieraalta hoitotädiltä. Haluan itse todistaa ensimmäisen askeleen ja ensimmäisen sanan. Ehkä olen hiukan siis omistushaluinenkin, mutta onhan minulla oikeuteni siihenkin asiaan. Jasper on minun lapseni, ja äitinä ja lapsena meillä on useita oikeuksia toisiimme. 


Minulla on 3-vuorotyö ja Jasperin isällä reissutyö.
''Hyvällä'' säkällä Jasper ei olisi vanhempiensa seurassa kuin alle yhden vuorokauden viikossa. Sami olisi reissuhommissa koko viikon ja mulla voisi olla putki yövuoro-iltavuoro-aamuvuoro, jolloin Jasper olisi pari tuntia töitteni välissä kanssani, kotona. En halua sitä, että Jasperin lapsuuden tärkeimmiksi roolimalleiksi ja tukihenkilöiksi kasvavat vaihtuvat ja kiireiset hoitotädit. Todellakin haluan, että poikani saa olla vanhempiensa seurassa mahdollisimman paljon, isäänsä ei näe muutenkaan kuin viikonloppuisin. Kotona, minun kanssani, Jasper saa yksinoikeudella rakkautta, huolenpitoa ja kasvatusta. Ja tiedän kyllä senkin, että Jasperin vuorovaikutustaidot saavat kasvua muuallakin kuin hoidossa, esimerkiksi mummulasta ja serkuiltaan jne. Kyllä hän kasvaa muidenkin seurassa kuin minun.


Ps. Olipas sekavaa tekstiä (aloitin kirjoittamaan am. 6.30), jotenkin en saanut lauseita muodostettua haluamallani tavalla- mutta anyway, mietin tätä asiaa sen verran paljon tuola sängynpohjalla, että päätin tulla rustailemaan kuitenkin!

<3: meeri


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Ajatusten lentoa



 Viime päivät ja viikot on ollut aikasta peruskauraa. Jasperin kanssa paljon kaksistaan kotona, Sami reissussa, töissä. Vierailuja kavereiden kanssa puolin ja toisin. Vaunuttelua ja pientä lenkkeilyä. Aurinkoa ja sateita. Väsynyttä valvomista ja välillä nukkumista, jopa oikeen 4tuntia unta putkeen mullakin. Jasperin syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Leikkimistä. Jasperin kehityksen seuraamista; nyt myllerretään hiukan jo eteenpäinkin. Siivoamista, siivoamista, siivoamista. Turhautumista ja suklaanhimoa. Tv:n katselua ja läppärin välttelyä. Nestehukkaa ja pieniä vastoinkäymisiä. Suunnittelua ja tavaroiden järjestämistä. Jasperin kuvaamista.



 Synttäreiden odottelua. 4 vuotta synttäreitä ilman juhlimista? 17 vuotiaana viimeksi juhlinut synttäreitä- jotenkin. En todellakaan halua mitään pilehileshaissea- mutta jospa pääsisi edes kotoa pois- ja kerrankin se paikka ei olisi työpaikka. Laiskottelua. Pientä masennusta. Yhden suurimman ihmissuhteen päättymistä. Rakkaan poikani hymyilyä ja ääneen naurua. Kyllä mä jaksan, onhan mulla kaikki perusasiat kunnossa, mulla on maailman ihanin perhe, enempää en vois siltä saralta toivoakaan. Jäätelöä ja pari postipakettia. Juhannusta ja elämää. Nälkää ja ylensyömistä. Kakkuhimoa. Parilla kilolla laihtumista. Halua tutustua uusiin ihmisiin- tuttavuuksia, kavereita, ystäviä. Miten voin parantaa itseäni? En osaa. Pinnallisista syistä johtuen suurta itseinhoa. Rumaa, oksettavaa, hyväksynnän yritystä. Sydän kuitenkin tuntuisi olevan avonaisempi, iloisempi, äänekkäämpi silloin kun sillä on tilaisuuksia puhua ja nauraa... Ja tuntuu jo pikku hiljaa siltä, että synnytyksen jälkeinen pienoinen masennus voisi jäädä vielä joskus unholaan. Kuka tietää.



Siinä vähän mun ajatuksia meidän viime ajoista. En nyt jaksa kunnon stooreja edes kirjoitella- haluaisin kirjoitella useammin, mutta en jaksa ottaa kuvia tai jaksa avata edes konetta. Ainakaan nyt en ole jaksanut, ei vaan ole jaksanut. Eipä sille ole muutakaan selitystä. Mä en ole löytänyt tälle blogille edes lopullista suuntaa, mutta eiköhän sekin vielä joskus tulevaisuudessa. Mitä väliä, jos hetken junnaa vain paikoillaan? Ei mitään. Elämä ei ole pelkkää kehitystä ja eteenpäin menemistä, joskus on ihan hyvä olla paikoillaan.


Palailen piakkoin. Pari ideaakin, moneen eri asiaan, on päässäni onneksi syntynyt. Nauttikaa lauantaista, sunnuntaista, vapaasta, kesästä, läheisistänne.♥ Muistakaa, että ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua- ainakaan yrittää muuttua. Nauttikaa hetkestä!


Ps. nämä saapuivat eilen luokseni.
<3: meeri

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Members.com

Jasperille



<3



Jasperille



+ Pari Jasperin vaatetta, jotka on jo pesussa.

<3
Palailen luultavasti huomenna ''kunnon'' postauksen kera! :)

<3: meeri

torstai 20. kesäkuuta 2013

Vierailuja


Tiistaina siis oltiin Jasperin kanssa aamusta iltaan Kauhavalla, mun vanhimman siskon ja sen kahden lapsosen luona. Oonkin nyt päättänyt, että mennään sinne joka viikko ainakin kerran. Harmittaa, kun meidän vierailut ovat jääneet melko minimaalisiksi, vaikka molemmat onkin nyt äitiyslomalla... Ja sitäkään iloa ei kestä enään kauan, koska siskoni joutuu menemään jo reilun 3 kuukauden päästä takaisin töihin.
   Me kaikki siskot ollaan muuten samassa työpaikassa. :D Että toisiamme ollaankin aina nähty usein töissä, mutta pitää nyt ottaa näistä lomista kaikki irti lastenkin vuoksi ja muutenkin kun olemme niin hyvissä ja läheisissä väleissä, niin on aina mukava jutskailla kaikkea! Välillä vaan se lähteminen tuottaa hankaluuksia pienten lasten kanssa, vaikka aina ne vierailut ovatkin olleet vaivan arvoisia, monelta eri kantilta.

Siru & Roope <3

tytär & äiti :3

Jere & Jasper <3

Meidän veljen kihlatun lapsi eli Sirukin oli sielä hetken aikaa hoidossa. Siinä oltiinkin pihalla sitten lasten kanssa, Jasper ja Jere nukkuivat vaunuissa. Anni haki sitten Sirun ja mun nuorempi sisko, Verna tuli sitten myös sinne melkeen heti. Jasper heräsi ensimmäisenä, ja mentiinkin Roopen ja Jasperin kanssa sisälle. Hetken päästä Jerekin heräsi ja muutkin tulivat sisälle.
  Sitten mun sisko, Mira teki meille ruokaa ja sen jälkeen kun olimme syöneet, mentiinkin takaisin pihalle. Oli ihanan aurinkoinen päivä, mutta tuuli kyllä melko paljon. Menimme siskojen ja poitsujen kanssa kävelemää. Onkin aivan erilaista kävellä sielä metsän ja peltojen keskellä kuin täällä kaupungin hälinässä..








Olimmekin sitten muutenkin koko loppupäivä pihalla, poitsut nukkuivat tai möllöttelivät vaunuissa. Ja juttelimme Miran kanssa vaan kaikesta. Menimme sisälle, syötin Jasperin ja lähdimmekin heti sitten kotia. Kotona oltiin joskus vähän ennen seitsemää, ja Jasper menikin heti yöpuulle ja heräsi ensimmäisen kerran sitten vasta vähän yli viisi, ja jatkoi unia vielä puoli kymmeneen.





söpöt <3

Jasper on nyt kääntynyt selältä mahalle toissa päivästä asti, ja eilen hän päättikin pyöriä sitten selältämahalle-mahaltaselälle niin täysiä ja nopeaa, että äiti ei voinut päästää hetkeksikään silmiään irti. Oikiasti kun hain kahden metrin päästä kännykkää, Jasper oli kääntynyt jo kolme kertaa tuon rumpan, ja oli 1,5metrin päässä siitä mihin hänet jätin.. Haha, ihana raasu! Siinä touhussa Jasper väsyykin melko nopeaa. Jasper ei pysy edes puolta minuuttia selällään maassa, yleensä kääntyykin ihan parin sekunnin sisällä. En eilen kerennyt edes kuvata, koska poitsu oli kääntynyt aina ennen kuin sain kännykän käteeni.
  Kyllä Jasper liikkui jo pari milliä, ehkä jopa senttiä (XD) eteenpäinkin! Wou. Mihin tämä aika katoaa, kun pikkuinen kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. <3





''Heippa, mä meen nyt!''


Rakas ystäväni Noora tuli eilen sitten neljän maissa meille, ja lähdettiinkin melko heti vaunujen kanssa kylille kävelemään, juoruilemaan ja syömään jäätelöitä. Oli kuuma päivä ja mulla oli suunnillee jonkin sortin sotavarustus päälläni, en todellakaan tiennyt, että olisi niin kuuma päivä..
   Vaikka Nooran kanssa ei nähdäkään yleensä kovin usein, niin aina on niin mukava nähdä! Vaikka olisi monta kuukautta näkemättä, niin aina olemme niin kuin olisimme nähneet joka päivä. Ja itse ainakin voin myöntää, että pystyn sanomaan Nooralle ihan mitä vain. Noora onkin mun vanhin ystävä, ala-asteelta asti ja saman kylän kasvatti.
  Palloilimme kylällä joku kolme tuntia, ja Jasper menikin heti nukkumaan kun tultiin kotiin. Nooran kanssa vielä jutskailtiin reilu tunti, kunnes äiti ja isä tuli tänne ja mä lähdin käymään kaupassa. Oli sellanenkin häpeyden kauppareissu, että huhhuh. Sekoilin aika paljon siinä kassalla. Mutta ei siitä sen enempää. ;D


Roope halusi juosta, koska uudet ''juoksukengät'' XD <3



Tänään Jasperin kummitäti-Jenna tulee vissiinehkä viettämään mun ja Jasperin kanssa aikaa. Ja mikä ihaninta ja parasta, Sami tulee jo tänään kotiin. Ihanaa, ei voi muuta sanoa.
  Juhannus kolkutteleekin jo ovella, mutta eipä meillä ole mitään ihmeempiä suunnitelmia. Pääasiassa ajattelimme olla vain kolmestaan kotona, viettää laatuaikaa ja nauttia toisistamme! Ja joku päivä menemme varmaan Kauhajärvelle vanhempieni luokse ja ehkä sunnuntaina menemme veljeni luokse Kauhavalle grillailemaan. Mutta ei siis kuitenkaan mitään tähdellisiä suunnitelmia, mutta eihän sitä aina tarvitsekaan suunnitella päätänsä puhki, joskus on parempi ilman suunnitelmia!


Ihanaa Juhannusta kaikille ihanuuksille, pitäkäähän toisistanne huolta!

<3: meeri