keskiviikko 27. elokuuta 2014

Pikajuoksija





Haha, oltiin tänään Jasperin kanssa juoksukisoissa. Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, mutta hienosti meni siltikin, tietenkin! 
Jasper juoksi kaksi vuotta vanhempien ryhmässä, eli kolme vuotiaiden kanssa. Tai ''juoksi ja juoksi'', sillä ehkä kaksi metriä Jasper malttoi juosta, mutta jäi sitten vaan ihmettelemään siihen, kun oma mummu oli lähettämässä ja muutenkin, Jasper on sellainen ihmettelijä aina ihmispaljoudessa. 

Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla menestyksellä. Äiti on kuitenkin ylpeä, ja saihan Jasper tietenkin ensimmäisen ihka oman mitalin! <3 

En saanut juoksusta kyllä kuvaa, koska tyhmänä menin toiseen päähän odottamaan (vaikka olisi pitänyt jäädä heti siihen aloituksen reunaan vissiin), ja eihän Jasper ikinä edes juossut maaliin asti, vaan seuraavan lähdön alkaessa isi kantoi Jasperin reunan kautta maaliin.. :D 




Jasper oli kyllä myös tosi väsynyt, meille kyllä huonoon aikaan oli kisat, koska poitsut ovat kuuden jälkeen jo syömässä kovaa vauhtia iltapuuroa ja menossa yöunille. 

Mentiin ehkä vähän liian aikasin paikalle, koska Jasu ehti kuluttaa kaiken energiansa hyppimällä vesilätäköissä ja juoksemalla nurmikolla.. :D <3



Pieni tintta pääsi myös kylään loppuvaiheessa.. Olisi vissii vain ollut niin ihanaa heittäytyä maahan ja raivota.... :D Noh, väsymyksen ja puuronnälän piikkiin meni ainakin tällä kertaa! 



Minun ihana prinssi. <3
 
<3; meeri

Kokemukset syöttötuolista: parhaista parhain

Meidän syöttötuolista on tullut todella paljon kyselyitä, ja toivomuksia kokemuksien kertomisesta. Meillä on siis tämä ihana Cosatto 3sixti circle (klik)- syöttötuoli. Tuossa edellisessä postauksessa on myös laajasti kuvia, eli kannattaa käydä katsomassa!

Mulla ei ole mitään moitittavaa ko. syöttötuolista! En osaisi toivoa tuolilta enempää, enkä haluaisi vaihtaa sitä mihinkään toiseen syöttötuoliin. 
Välillä olen pohtinut, että olisiko keltaisen tuolin sijaan pitänyt ottaa vaikkapa vihreä. Mutta ei, keltainen on just se meidän väri. Jotenkin keltainen väri on ajattomampi mielestäni, tai sitten silmä on vaan niin jo tottunut siihen.
En kyllä ole pitkään aikaan edes katsonut maailman nykyistä syöttötuolivalikoimaa, mutta tietenkin jokin musta-valkoinen-harmaa - tuoli olisi helpompi sisustuksen kannalta. 

Mutta mä ole kuitenkin niitä ihmisiä, jotka ajattelee, että lasten jutut saa olla lasten juttuja. Leluissa, lastenhuoneissa, vaatteissa, missä vaan saa olla väriä. Lapset ovat kuitenkin niin hetken aikaa pieniä, että onnea vaan niille, jotka haluavat pelkästään kotiin ja kokonaisuuteen sopivia autoja, leluja, vaatteita jne. Mulla ei ole ainakaan ollut mitään tarvetta saada vain mustia autoja, vain harmaita mökkejä tai vain valkoisia vaatteita. 
 Ja varsinkin nyt kun vaihdoin keittiön sisustuksen violetista harmaa-keltaiseen, niin tuolikin on sitten tietenkin sopinut keittiöön entistä paremmin.  

Anteeksi kuvan likainen lattia. Oltiin justiin vasta muutettu, enkä ollut pessyt vielä edes lattioita.... Syöttötuolikaan ei ole näköjään missään edustuskunnossa (=puhtaassa kunnossa), mutta tämä nyt oli tähän hätään ainoa kuva mikä löytyi. ;)

  •  Tuoli on todella massiivinen ja iso! On ollut ihana tietää, että vaikka kuinka tuo iso hulivieli lapsi siinä riehuisi, heiluisi, pomppisi niin tuoli ei kaadu. Ainakaan kovin helposti, eikä siis ole kertaakaan meillä ainakaan kaatunut tai meinannutkaan kaatua. Tuolin painavin osa on siis tuo alaosa, mikä varmasti pitää tuolin tukevasti pystyssä. 
  • Syöttötuoli kääntyy 360astetta, mikä taas helpottaa syöttäjän roolia paljonkin. Lasta ei tarvitse ottaa pois syöttötuolista kääntämisen ajaksi, eikä tuolia tarvitse rehata lattiaa pitkin. Joskus jos vaikka Jasperin syöttämisen jälkeen menen vessaan/laittamaan pyykkiä/täytän tiskikonetta/jotakin pientä ja nopeaa tekemistä, niin käännän vain yhdellä kädellä Jasperin nopeasti katsomaan sinne suuntaan missä äitikin on. 
  •  Syöttötuolissa on oma pöytäosansa, joten meidän ruokapöytä säästyy monilta naarmuilta. Pöytäosassa on myös irroitettava osa, jonka saa helposti irti ja putsattua. Irroitettavan osan voi laittaa huoletta ja helposti myös pesukoneeseen, jos kokee tarpeelliseksi. 
  • Pöytäosassa on myös syvänne kupille, ja lapsen omalle pöydälle mahtuu helposti myös suurin osa erilaisista lautasista.
  • Tarjotinosan saa myös kokonaisuudessaan täysin irti, joten halutessaan sen saa tiskipöydälle helposti tiskattavaksi. 
 
  • Pöytäosa lähtee helposti irti, mutta lapsi ei varmasti saa sitä itse irti. Sen ottamiseen pois tarvitaan kaksi kättä. Eli, jos vaikka kesken ruokailun sattuu jokin äksidentti, tarjotinosa sekunissa irti tiskipöydälle, ja lapsen saa helposti käännettyä normaalin ruokapöydän ääreen.
  • Selkänojaa pystyy säätämään helposti haluamaansa asentoon, ja sen ansiosta tuolissa on helppo syöttää sekä pientä vauvaa että isompaa taaperoakin. Mä oon ainakin selvästi huomannut eron Cosatton hyväksi, kun oon syöttänyt Caspiania tuossa meidän tuolissa tai sitten mummulan ns. ihan normaalissa syöttötuolissa. 
  • Tuolin kaikki päällyset saa irti, mutta itse en ole tainnut niitä kertaakaan edes irroittaa. Mun mielestä tuoli on todella helppo putsata.
  • Valjaat pystyy helposti säätämään oikean pituiseksi, vaikka lapsi istuisikin tuolissa. Meillä ainakin huomattiin valjaiden tärkeys viimeistään siinä vaiheessa, kun Jasper oppi seisomaan ja hän alkoi yrittää kiivetä tuolista pois. Valjaiden ansiosta edes tuo maailman taitavin taapero ei pääse tuolista tippumaan! EN IKINÄ OSTAISI SYÖTTÖTUOLIA, JOSSA EI OLISI VALJAITA. En ikinä.
  • Tuolissa on tuossa lapsen jalkojen välissä todella tukeva tappi, joka varmasti estää kaikki liukumismahdollisuudet. 
  • Tuolin korkeutta saa helposti säädettyä omalla jalalla, painamalla alhaalla olevaa isoa keltaista nappulaa. Syöttötuolin saa näin varmasti jokaiselle erilaiselle pöydälle sopivaksi.
 
  • Tuolin saa myös tiputettua todella alas, ja harrastetaankin sitä silloin, kun laitetaan Jasperille siihen vaikka jotakin naposteltavaa silloin kun Jasper ei ole tuolissa, eli hän yltää helposti hakemaan itse syöttötuolin pöytäosasta vaikkapa banaania tai juomista. Tuleepa ainakin vähemmän sotkua, kun lapsi yltää ja näkee kunnolla, missä kohtaan pöytää on mitäkin. Jos vaikka vertaa siihen, että Jasper hakisi ruokapöydältä kurkottaen jotakin.. 
  • Pöytäosaa saa myös säädettyä lähemmäksi sekä kauemmaksi lapsesta. Jasperin syödessä pöytäosa on aina mahdollisimman kaukana, ja Caspianin syödessä mahdollisimman lähellä häntä.  
  • Tuolin päällynen on myös todella pehmeä, eikä lapsi tarvitse varmastikaan mitään lisä pehmusteita tai tukia syödessään.
  • Syöttötuolissa on myös pyörät alla, että niiden ansiosta tuota painavaa syöttötuolia on tarvittaessa helppo siirtääkin. 
  • Lapsen omaa mukavuutta lisää jaloille tarkoitettu porras, eli jalkojen ei tarvitse vain roikkua tuolia vasten.

Vuoden käyttökokemuksen jälkeen, en oikeasti voisi olla tyytyväinen tuoliin. Joku kauhisteli silloin syöttötuolin hintaa, mutta mun mielestä syöttötuoli on nyt jo maksanut itsensä moninkerroin takaisin. 

Tärkein ominaisuus on tietenkin syöttötuolin turvallisuus, mutta ihania plussia on myös lapsen omamukavuus, syöttäjän mukavuus, hieno ulkokuori, helppo putsata, luotettavuus ja kaikenkaikkiaan monikäyttöisyys. 

On ihanaa luottaa siihen, että tuoli pysyy pystyssä, ja että taapero ei pääse siitä livettiin silloin kuin äiti käy vaikkapa jääkaapilla ja kääntää sekunniksi selkänsä. 

Jäikö jotakin kysyttävää? Onko kelläkään muulla tätä huipputuolia, mitäs olette itse tykänneet? Mikä syöttötuoli teillä on? 

<3; meeri 

Ajantasalle






Tähän väliin taas pieni kuulumispostaus! Meille kuuluu hyvää. Meillä on myös ollut aika kiire perjantaista alkaen, enkä yksinkertaisesti ole päässyt koneelle asti, saati sitten jaksanut illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen muuta kuin tasan kaatua sänkyyn.

Perjantaina mun sisko poikineen oli meillä oikeastaan koko päivän, illemmalla äiti ja isä tuli vielä käymään ja sitten myöhään illalla vielä värjättiin siskon kanssa toistemme hiukset. 
 Siitä tulikin mieleen, että maanantaina muuten kokeilin yhtä hiusainejuttua, mikä OLI VIRHE. Ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa..




Lauantaina sitten pojat menivät jo aikasin päivällä mummulaan hoitoon, kun me mentiin Samin kanssa sinne kihlajaisiin.. Tai siis, kihljaisiin, jotka muuttuivat yllätyshäiksi! Oli kyllä kaikinpuolin ihana päivä ja ilta mahtavassa paikassa. Yövyttiinkin sitten muutaman muun vieraan kanssa omassa mökissä. Sitä kun pohdiskelin edellisessä postauksessa, niin onneksi en jäänyt kotiin, oli kyllä ihan oikeasti niin mahtava vuorokausi, enkä olisi mistään hinnasta halunnut jättää välistä noin ihania häitä. 
 Sunnuntaina sitten päivällä tultiin Samin kanssa grillin kautta kotiin, ja mulla oli luvassa ilta-/yövuoro töissä, joten päätin ottaa päikkärit. Samikin tietenkin nukahti, ja tuli pikkasen kiire töihin, sillä herätyskello ei toiminut ollenkaan.. Onneksi kuitenkin ehdin töihin!
 Yöllä sitten kun pääsin töistä, niin lapset heräsivät sopivasti (mutta myös nukahtivat kyllä sitten heti), koska muuten mun olisi pitänyt odottaa aamuun asti mun murujen näkemistä, ja ikävä oli sen verran suureksi päässyt vajaan kahden päivän aikana.. 






Maanantaina ei varmaan tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä en oikeastaan edes muista koko päivästä mitään. Otettiin vähän viikonlopun rientoja kiinni ja löhöiltiin (ja laiskoteltiin) vain koko päivä. Ja mun läppärikin oli Samin autossa, niin en päässyt koneellekaan. Niin ja salkkaritkin alkoivat! Ostettiin Sampan kanssa vähän sipsiä ja katottiin salkkarit rauhassa sitten kun lapset olivat jo kunnolla nukkumassa. Onko täällä muita salkkarifaneja? Tai noh, mä oon vaan niin onnellinen, että pitkästä aikaan telvisiosta tulee edes YKSI puolentunnin ohjelma mitä jaksa katsoa ja mitä voin päivän mittaan odottaa. Yksi hyvä syy maata sohvassa kiinni heti sen jälkeen kun lapset menevät yöunille! 



Eilen meillä olikin sitten viimeinen kahden
tunnin parisuhdeterapia kerta, en olekaan tästä täällä kertaakaan puhunut tai edes maininnut koko asiasta. Jotenkin haikeaa, kun oli viimeinen kerta, mutta mun mielestä ko. terapia ja juttelu on antanut niin paljon, ja jännä miettiä, että mihin asti on tultu siitä ensimmäistä kerrasta. Ja nyt musta ainakin tuntuu todella vahvasti siltä, että terapiat sai jäädä tältä erään siihen. Ihan siksi, koska sille ei ole enää tarvetta! Voisin meidän parisuhteesta ja tästä terapiastakin kirjoittaa ihan oman postauksensa, jos jotakuta se nyt kiinnostaisi? Mutta nyt voin jo sen ainakin sanoa, että suosittelen parisuhdeterapiaa, ja meillä se ainakin on oikeasti auttanut. 

Ja tänään illemmalla me taidetaan sitten viedä tuota Jasper the En Varmasti Ikinä Kävele Aina Pakko Juosta -miestä juoksukisoihin!  

Mä varmasti yritän tänään vielä tehdä toisen postauksen, ja huomenna sitten vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin! Nyt kuitenkin taas edes jotenkin ollaan menossa ajantasalla.



 

 <3; meeri

torstai 21. elokuuta 2014

Puurokauhallisen verran sillisalaattia






Tää viikko on mennyt ihan harakoille blogin suhteen, eikä mulla nytkään kyllä mitään tähdellistä asiaa ole, mutta haluan silti kertoa muutaman jutun. 

Kuviksi laitan nyt pari viikkoa sitten otettuja poikien kuvia. 

Jos suinkaan mahdollista niin huomenna postailen käyttökokemuksia meidän syöttötuolista, siitä kun on niin paljon multa kyselty monissa eri paikoissa. 




Mun kännykän laturi on nyt sitten kokonaan sökönä, ja mulla ei siis nyt ole kännykkää käytössä sen vuoksi. Onko hiukan orpo olo, tänäänkin olisin halunnut ottaa satatuhatta kuvaa.. Mutta ei sitten! Enkä kyllä edes tiedä koska saan uuden laturin, en ole varma ehtiikö sitä huomenna hakemaan ja en kyllä edes tiedä, onko mulla siihen rahaa. Paljonko iPhone (5) laturi maksaa? Tietääkö kukaan sattumalta? :D



Me pidettiin muuten viime perjantaina ihan minimalistiset tuparit, ja sen jälkeen mun naaman iho on mennyt ihan yberhuonoon kuntoon! Mistähän se johtuu? En kyllä ollut meikannut ko. iltaa ennen oikeasti YHTÄÄN ainakaan johonkin kolmeen viikkoon ja silloin meikkasin, mutta hyvin vähäisesti ja pesin kyllä illalla ihan huolella meikit pois.. Vai voiko tuollainen johtua esimerkiksi alkoholista? En nyt ainakaan usko, että ihan sattumaa oli.. 
Mutta möy, ihan oikeasti siitä asti mun iho on taas ollut huonossa kunnossa, en kestä! Se oli jo niin hyvässä kunnossa.. 



Nyt viikonloppuna olisi tiedossa Samin kaverin kihlajaiset, mutta.. En millään haluaisi laittaa poikia hoitoon, eli saa nyt nähdä mitä tehdään. Jos jään lasten kanssa kolmestaan kotia, niin sitten sekoan vain huolesta täällä. No, päätän lähteä mukaan tai päätän jäädä kotiin, niin tiedän jo etukäteen, että se tulee olemaan väärä päätös. Kumpi vain se onkaan.. Onhan tässä vielä yksi päivä välissä, HEHE.



Nyt vielä muistuttaisin, että käykää laittelemassa niitä KYSYMYKSIÄ NYT TÄÄLLÄ. Pari päivää enää aikaa jäljellä kysellä...... Mä oon niin tunnollinen, että ihan varmasti vastaan jokaiseen tämänhetkiseen kysymykseen, mutta videota en kyllä noin vähäisestä kysymysmäärästä ala vääntämään. 



Mulle on nyt parin viikon aikana yhtäkkiä tosi moni tullut sanomaan, että lukee mun blogia.. Siis tuntematonta ihmistä. Mun reaktio on varmaan joka kerta ollut yhtä hieno ''tääähhhhh''. On noin käynyt muutamasti ennenkin blogihistoriassa, mutta nyt siis ihan parin viikon sisällä on tullut tosi monta moikkailemaan. Ei tollasta voi edes uskoa, eikä tollasta voi edes käsittää oikeasti. Eihän mulla nyt edes ole kuin ehkä 150 vakituista lukijaa (mulle tuokin on siis kyllä ihan jättimäärä henkilökohtaisesti) yhteensä, jos kaikki seurantamenetelmät lasketaan. Eikä kukaan enää jaksa (?) kommentoidakaan, niin en tiedä, että seuraako tätä enää oikeasti kukaan.. Niin outoa oikeasti, mutta terkkuja vaan kaikille ihanille, jotka on tullut moikkaamaan! <3




Eikai mulla oikeastaan sitten muuta ollut (niin kuin ei yleensäkään), tässä siis mun päällimäiset ajatukset! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, mä tulen postailemaan taas kunnolla heti kun vain ehdin JA JAKSAN. (Muhun on oikeasti iskenyt jokin ihan hillitön väsymys yhtäkkiä... En jaksaisi tehdä yhtään mitään, koskaan, milloinkaan, missään. No ehkä vähän liioittelua, mutta ehkä saitte pointin kiinni?)

Niin ja vielä yksi sana: KOMMENTOIKAA! Haluaisin pitkästä aikaa kuulla teistäkin sieltä ruudun toiselta puolelta.. :(

<3; meeri 

 

maanantai 18. elokuuta 2014

Pimeydessä


Hmm, voikohan kesän loppumisella olla oikeasti näin suuri vaikutus mielitilaan? Musta tuntuu, että kuin sormien napautuksesta, musta olisi tullut todella laiska ja VÄSYNYT. Mä vihaan pimeyttä, kylmyyttä ja sadetta. Vaikka joskus ennen kuvittelin ja väitin, että vesisateessa kävely olisi ihanaa. Mutta ei, ei se ole. 

Vaikka pojat nukkuu nyt yössä 14-16 tuntia (kyllä, luit oikein) ja ovat aamulla 1-2 hereillä ja nukkuvat sitten 3-4 tunnin päikkärit... Niin, tänäänkään en ole silti jaksanut tehdä yhtään mitään? Vai johtuukohan se kenties siitä, että oli maanantai? 

Toivottavasti johtui. Huomenna ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tehdä jotakin ihan täysin UUTTA! Jos se vaikka piristäisi. Eihän yksi laiskottelupäivä pahitteeksi ole?! Mutta tällänen ei ole yhtää mun mieleen eikä yhtään mun tyylinen..
Ehkä mä vaan haluan vähän ehkäistä jotakin syysmasennusta, koska jos nämä päivät jatkuu tälläisinä... Niin, en kestä. On nyt jo niin saamaton olo, kun yhden päivän olen ollut oikeastaan tekemättä yhtään mitään ihmeellistä.. Pari koneellista pyykkiä ja tiskiä pessyt, siihen se sitten jäikin. :D

Onko mitään ehdotuksia, että mitä se voisi olla? Mikä teitä piristää pimeyden ja kylmyyden keskellä? 

Mun ehdoton piriseruisku masentavissa hetkissä on ollut tilailu.. Mutta jotenkin haluaisi välillä keksiä muutakin... Onhan se uusien tavaroiden hankkiminen vieläkin kivaa, mutta olisi kiva jos olisi joku toinenkin masennuslääke, johonka ei kuluisi välttämättä edes rahaa!

(Ja siis onhan mulla lapset, ja ne tuo iloa ja onnea jokaiseen mun hetkeen ja elämän sekuntiin. Jaksan kyllä niitä hoitaa jne., ei ole nyt mistään sellaisesta kyse.. Vaan olisi kiva keksiä ehkä ITSELLE jotakin kivaa? Kenties niihin hetkiin kuin lapset nukkuvat? Siisti koti on kyllä valtava motivaattori, mutta ei se siivoaminen kuitenkaan nyt niin piristävää ole. Sitä saa ja kerkiää kyllä tekemään joka päivä....)

<3; meeri

Pari sanaa vielä muutosta & viimeiset kuvat

Pojat nukkuu päikkäreitä, ja mun maha kurnii. Mua väsyttää niin paljon, että ei mitään rajaa. En kuitenkaan jaksa mennä nukkumaankaan.. Pyykkikoneen sain tyhjätyksi ja laitettua uudestaan käyntiin, mutta muuta en olekaan nyt tehnyt.. Ja poitsut ovat kuitenkin nukkuneet jo 1,5 tuntia. :D Noh, ei kai aina tarvitsekaan jaksaa?!

Mä sitten ajattelin, että nyt voisin ehkä postailla, kun en jaksa liikkuakaan.. Mutta, en jaksaisi mitään kovin ajatuksia vievää pitkää postausta tehdä. Selasin kameran läpi, ja sieltä löytyi vanhoja kuvia vielä edellisestä asunnosta. 

Lisään vanhan kodin viimeiset kuvat, ja ehkä kerron samalla syyt muuttoon!

Muuttopäivänä tuntui hiukan haikealta, mutta heti kun tänne uuteen kotiin pääsi, niin kaikki se haikeus katosi. Tilalle tuli vain innostus, onni ja kaikkea hyvää.
















MUUTON SYYT (mikään ei yksinään, vaan kaikki yhdessä. Kolme ensimmäistä syytä kuitenkin ne ratkaisevat)


  • Sami lähtee armeijaan, ja neliöitä valtion mielestä oli ed. asunnossa liikaa.
  • Ed. asunnossa tosi iso piha, ja en pystyny taata, että pystyisin pihan, puskat, nurmikon etc. yksin Samin armeijan aikana hoitamaan. Mulla on kuitenkin kaksi vaippaikäistä silloin hoidettavana.
  • Todella jättimäiset sähkölaskut. Siis, ihan hirvittävät. 
  • Naapurit. Kaikesta valitettiin. Kaikesta ihan normaalista. Ei olla kuitenkaan mitään häirikköjä tms., niin ymmärryskin alkoi jo vähän loppumaan.. Ja mulle ainakin tulee paha mieli, jos joku alkaa vihaamaan jostakin ihan normaalista asiasta eli ilman syytä. Yhdet naapurit eivät myöskään ikinä tervehtinyt, syystä että..? Enpäs osaa yhtään sanoa tai tiedäkään. Muistan edellisen asunnon valitustalona varmasti vielä 10 vuoden päästäkin. Mutta ehkä se oli kuitenkin siinä asiassa kamalinta, että koko ajan joutui häpeillä, niin kuin olisi tehnyt jotakin pahaa ja piti miettiä, että saako edes hengittää ilman, että siitäkin valitetaan..
  •  Kyllästyttiin jo. Ja mä tykkään kaikesta uudesta, ja nyt meillä on taas ihkauusi koti. Meidän ensimmäisessäkin asunnossa, eli 1/3 kodissa oltiin ihan ensimmäiset asukkaat. 
  • Paljon turhaa tilaa, jos niin voi sanoa. Parvea ei käytetty oikeastaan ikinä, sinne kuin ei oikeen pienten lasten kanssa uskalla mennäkään. Korkeaan kattoon sekä käyttämättömän tilankin ansiosta sitä sähköä varmaan kului ihan liikaa lämmitykseenkin..
  • Mulla ei ainakaan ollut Lapualla yhtään mitään, joten mulle kyllä kelpasi muutto Kauhavalle esim. sisaruksieni lähelle.
  • Sohvakaan ei mahtunut koottuna olohuoneeseen.

Muttamutta, älkää käsittäkö väärin! Oli siis ed. asunnossa todella paljon hyvääkin, tykättiin asua sielä ja meillä oli ihana vuokranantaja. Postikuski oli mun hyvä ystävä synnäriltä, pihaa oli todella hyvin pienille lapsille, ei ollut seinänaapuria, suuresti varastotilaa, takka, iso keittiö, korkea katto, hyvin tilaa myös vaatteille, päästiin poikien kanssa helposti vaunuilla kauppaan, meidän molempien työpaikat ihan kivenheiton päässä, mummun työpaikka lähellä jnejne.

Mutta vaikka edellisessä asunnossa oli myös todella paljon hyviä asioita, niin ei kaduta kyllä yhtään muuttoakaan! Rakastan meidän uutta kotia jo nyt niin paljon. Uudesta kodista tulossa kyllä mahdollisimman pian postausta! 


<3; meeri