Varmaan jo suuri osa somen väestöstä on itse osallistunut tähän kampanjaan, tai sitten jo ihan kyllästymiseen saakka lukenut näitä juttuja ja nähnyt näitä kuvia.
Mä ajattelin kuitenkin kantaa vielä oman korteni kekoon!
Yksi ilta kun mä menin nukkumaan, niin mä mietin niitä aikoja kun mua on
nimitelty, sitä aikaa kun mä olin täysin yksin ja yksinäinen. Ei ystäviä, ei sitten lähimaillakaan. Mä leivoin ja siivosin kotona. Koska ei mulla ollut muutakaan. Äiti vei mun leipomuksia töihin, edes joku ilo oli mun olemassaolosta siis silloinkin. Sitä aikaa
kun mä laihduin lyhyessä ajassa 35kg ja pyörryin joka ikinen kerta kun kävin
suihkussa.
Silloinkin pidin itseäni maailman lihavimpana ihmisenä,
olihan mua jo ala-asteelta asti joka riidan käydessä haukuttu
läskikasaksi. Mä en oo ikinä ymmärtänyt sitä, että erimielisyyksien
koeattaessa haukutaan ulkonäköä tms., joka ei liity asiaan mitenkään. Tietysti mikään nimittely tai kiusaaminen ei todellakaan ole ok, jos ei tule juttuun kaikkien ihmisten kanssa, niin sen voi pitää omana tietonaan. Aina voi kuitenkin yrittää. Jos joku ihminen ärsyttää, sitä ei tarvitse sanoa ääneen.
Pitkälle kuitenkin oon tullut noista yksinäisistä ajoista, ja nyt mä
tiedän olevani pieni pulleaäiti, mutta tiiättekö? Se ei oo mulle mikään
ongelma, vieläkin se on muiden päässä se ongelma. Mä oon sinut itseni
kanssa. Mä todellakin tiedän, että pääsen vielä näistä läskeistä eroon, olen täysin sinut itseni kanssa. Sen kanssa, että olen nyt vain vähän jäänyt pulleaksi raskauskilojen ansiosta. Mulla ei ole näiden kanssa mihinkään kiire, teillä muilla vain sattuu olemaan. Yksi asia, mikä mua ihmetyttää on suuresti, on se, että pitää ''huolehtia'' eli solvata ja neuvoa muita ihmisiä heidän ulkonäöstään. Silloin saa mun mielestä huolehtia kylläkin, jos joku on sairaallolisen lihava tai ei käy ikinä suihkussa. Silloin saa vilpittömästi auttaa, mutta jokainenhan meistä tietää, että mikään haukkuminen ei ole hyväksi. Ei kiusatulle eikä myöskään kiusaajalle. Jos sun tekee mieli kiusata, mieti miksi. Miksi haluat pahoittaa toisen mielen? Mitä sinä saat siitä? Loppupeleissä et saa siitä yhtään mitään, muuta kuin katumasta vanhempana ja viisaampana. Kyllä se karma sieltä tulee, ja vie sut mukanaan, jäät yksin. Jokainen saa mitä ansaitsee. Kiusatut saavat onnen ja kiusaajat joutuvat siitä luopumaan. Jotkut ei vain jaksa odottaa siihen asti. Kaikki eivät kestä, joten mietipä sitä, että haluatko olla syy tai edes OSASYY toisen poislähtemiseen.
Yleisimmin mua on haukuttu läskiksi, rumaksi ja oudoksi. "Se
oksettava outo-Meeri" ''Mursu'' ''Läski'' ''Noista raskauskiloista ei ihan helposti pääsekään eroon'' ''Nipottaja'' ''Ylihuolehtiva''
Oon silti itsestäni niin iloinen ja ylpeä,
ainakaan mä en oo ollut se ilkeä ja kylmä ihminen, joka romuttaa muita.
Tässä mä nyt halusin vastata niihin haukkumanimiin mitä oon kuullut
eniten. Mä oon aina ollut se tyttö, joka on viettänyt aikansa poikien kanssa. AINA. Mä en ole sulautunut tyttöjengiin ja olen aina eronnut niin massasta, että en vain ole sopinut sinne tyttöjen pariin.
Mulla on aina myös ollut itsetunto-ongelmia, olen nähnyt muut tytöt kauniina ja itseni epäsopusuhtaisena avaruusoliona. Vieläkin kamppailen samojen asioiden äärellä. Mutta jotenkin kuitenkin olen hyväksynyt jo itseni.
En koe, että mua silti olisi ikinä KIUSATTU, sillä mun mielestä monet ovat joutuneet kokemaan NIIN PALJON pahempaakin. Jokaista ihmistä on varmasti haukuttu seljän takana, somessa tai päin naamaa. Enkä vähättele yhdenkään ihmisen tunteita tai kiusattuna oloa.
Vaikka en koekaan, että mua olisi ikinä kunnollakunnolla kiusattu, niin jokaisen haukkumasanan, jokaisen hetken pilkkauksen kohteena, jokaisen sarkastisen kommentin ja jokaisen inhoavan ilmeen ja eleen muistan silti vieläkin. Ne on vain sellaisia juttuja, joita ei unohda. Miksi en kelpaa? Miksi omat yritykset ei riitä? Miksei kaikki ymmärrä sitä, että KUKAAN ei ole täydellinen? Et sinä, et minä, eikä varsinkaan hän.
Vaikka olenkin ruma kuin rullaverho, mun nenä on iso kuin norsun kärsä, mulla on läskiä kuin lihatiskillä, mun suu oli kaunis vain lapsena, mulla on ruikunväriset silmät, iso otsa ja rumat hampaat. Mutta, mun sydän on kaunis. Ajattelen muista ihmisistä hyvää, olen positiivinen, en halua kellekään pahaa mieltä, olen avulias ja kaikenkaikkiaan hyväsydäminen. (En siis ajattele, että sisäinen ja ulkoinen kauneus automaattisesti sulkee toisensa pois. Mutta ken tietää, millainen olisin kauniina. Olisinko silloin kuitenkin vielä näin kiltti, vai olisinko kunnon kusipää? Ei voi tietää. Ja tietenkin kauneus on katsojan silmissä. Nauti sisäisestä SEKÄ ulkoisesta kauneudestasi, uskon, että kaikilta löytyy molempia. <3)
En kuitenkaan haluaisi, että minut muistetaan lapulla olevista asioista. Halusin vain vastata yleisimpiin nimittelyihin mitä olen kuullut. Mutta ITSELLENI nuo asiat ovat pikkujuttuja.
Sillä olen niin paljon muutakin. Muistakaa minut ennemminkin seuraavista asioista. Oon rakastava ja
huolehtiva. Tunnollinen ja tunteellinen. Syvällinen. Hyvä äiti. Kiltti ja ystävällinen. Hyvä kuuntelija. Aito, oma itseni. Kärsivällinen. Aito ja luotettava. Ujo.
Herkkä. Välillä ärsyttävä, sosiaalinen. Fiksu. Positiivinen. Onnellinen. Epäitsekäs ja saatanan vahva. Nämä asiat itselleni ovat paljon tärkeämpiä kuin se ulkonäkö.
Vaikka
vieläkin muista jokaikisen kerran kun mä oon kuullut/huomannut, että mua
on haukuttu tai pilkattu. Mutta mä tiesin jo silloin, että mä selviän
siitä kaikesta paskasta ja saan moninkerroin parempaa tilalle. Ja jep,
niin sain. Mun lapset ja oman itsetunnon. Positiivisen mielen.
Mä oon mä enkä muuksi muutu. Sanopa sinäkin toi edellinen lause ääneen, ja ole ylpeä itsestäsi.
<3; meeri
Muistakaa, että onni lähtee itsestä! Jokainen on oman elämänsä herra. Seiso kiusaajan yläpuolella, äläkä lähde siihen soppaan mukaan.
