Mä ihan oikeasti join pelkkää limsaa (ja energiajuomaa, mutta sitä en ole juonut raskausaikoina) jostakin kenties yläasteelta lähtien? En ole ikinä juonut maitoa, ja limsa on toiminut mulle ns. ruokajuomanakin. Ja nimenomaan vettä olen juonut varmaan 5 vuoden sisällä vain jonkun liikuntasuorituksen jälkeen maksimissaan... Nykyään juon vettä 1,5-4 litraa päivässä (riippuen siitä kuinka paljon liikun)!
Meillä oli oikeastaan aina limsaa kaapissa, ja jos ei ollut, niin sitä täytyi erikseen lähteä hakemaan. On vapautunut fiilis jo ihan senkin puolesta, kun Jasper sitä aina kinui (en todellakaan aina tai yleensä antanut, ja jos annoin niin laitoin varmaan 90%vettä ja 10% limsaa), nyt Jasper juo limsaa (jos ollenkaan) vain mummulassa joskus. Ja ollaan kyllä varmaan ''säästetty'' tässä 2-3 kuukauden aikana ainakin sata euroa, jos ei enemmänkin.. :D Jos minäkin pääsin limsasta eroon, niin ihan varmasti kaikki muutkin pääsevät!
Ruokavaliota en oikeastaan ole kummemmin muuttanut, ainakaan vielä. Syön siis ihan normaalia kotiruokaa, samaa mitä lapsetkin syövät. En ole luopunut perunasta, leivästä, pastasta yms., joista kai ''pitäisi'' luopua laihtuakseen. Mä uskon siihen, että nuo ed. mainitut ovat normaalia ja hyvää ruokaa. Toki en ole aiheeseen vielä kummemmin perehtynyt, mutta minulla on siis tavoitteena elämäntapamuutos, eikä mikään dieetti.
En usko, että pystyisin elämään lopun elämääni ilman leipää tai perunaa, eli en ole ainakaan vielä ajatellut totuttelevani olemaan ilman niitä. Mutta mistäs sitä tietää mitä tulevaisuudessa teen, tai vaikka aloittaisinkin joskus jonkun dieetin, tämä on siis minun suunnitelmani ainakin tällä hetkellä. Yksi asia kerrallaan kuntoon. :)
Tällä hetkellä olen vain yrittänyt vähentää kaikki herkut ja pikaruoat minimiin. Ja olen siinä kyllä mielestäni onnistunutkin ihan hyvin! Nyt olen ollut jo 2-3 viikkoa kokonaan ostamatta kaupasta edes pientä suklaapatukkaa. Huomasin vaan, että lähes aina lähti kaupasta matkaan 1-3 pientä suklaapatukkaa. Aluksi oli kyllä vaikeuksia käydä kaupassa, ja huomasin katselevani jopa inhokkisuklaita sillä silmällä, mutta nyt on kyllä jo paljon helpottunut! Uskon, että niin kauan on helppoa, kunnes täällä kotona ei ole mitään..
Sami kun tulee kotiin, hän varmaan ekana juoksee kaupasta hakemaan karkkeja ja suklaata. Auta armias siinä sitten.. Noh, mutta sallin herkut silloin tällöin itselleni, että ei ole maailmanloppu vaikka sortuisinkin, kuhan yritän pysyä niistä mahdollisimman kaukana, ja en ainakaan itse niitä ostele! Mutta yritän olla nyt kuitenkin mahdollisimman kauan ilman suklaita, kaupan kakkuja/leivoksia ja karkkeja.
Ajattelin leipoa Samille synttärikakunkin viikonlopuksi, niin sitä kyllä aion maistella hyvällä omatunnolla! Mutta tosiaan, mun ruokavalio on nyt: normi kotiruoka ja herkut minimissä.
Sitten siihen liikuntapuoleen. Haaveilin crosstrainerista nimenomaan sen takia, kun en pääse ikinä mihinkään salille, että olisi kotonakin helppo tehdä jotakin, vaikka silloin kuin lapset nukkuvat. Olen tehnyt nyt 1-3 treeniä joka päivä, välillä pitänyt ''lepopäiviä'' kiireen tai sairastelun takia. Yleisimmiten teen kaksi treeniä päivässä. Käyn myös kerran viikossa ohjatulla kahvakuulatunnilla (jonka ''menoon'' oon kyllä semisti pettynyt..), äiti tulee silloin aina töistään päin katsomaan poikia. Itseasiassa äiti tuleekin juuri tänään tänne ja minä pääsen yksin jumppatunnille.
Kyllä on treenin jälkeen aina kiva fiilis! Kuolema meinaa kyllä välillä tulla, mutta jokaisen treenin jälkeen olen kyllä vähän ylpeä itsestäni. Ja on niin ihanaa huomata, että se ei ole mitään sellaista pakottamista, vaan oikeasti HALUAN treenata, hengästyä ja hikoilla.
Tietenkin päiviin kuuluvat myös kaikki hyötyliikunnat lasten kanssa, pihaleikit ja vaunuttelut.
Sitten kun Samin intti on käyty, ja ollaan sopeuduttu uuteen arkeen, niin haluan kyllä alkaa käymään yksin lenkillä sekä salillakin. Nyt hyvä että saan käydä edes kerran viikossa tunnin jumpassa yksin, joten haaveillaan vielä enemmästä yksin treenailusta!
Tiedän kyllä, että matka on vielä todella pitkä. Enkä todellakaan kuvittele olevani mitään. En yhtään mitään. Olen silti jo hiukan ylpeä itsestäni, että olen pystynyt muuttamaan joitakin jo monia vuosia olleita tapojani. Herran jumala pystyn elämään ilman limsaa, pystyn nauttimaan liikunnasta, pystyn elämään päiviä ilman sokeripommeja! Halleluujah.
Huomaan kyllä, että jaksankin paljon paremmin. Jaksan paljon paremmin herätä, en ole enää ajoittain niin masentunut ja kiukkuinen, itsetuntokin on ehkä millin kohentunut, en kaiva ensimmäisenä aamulla kaapista suklaapatukkaa saadakseni jostakin virtaa. Ei, jos mua väsyttää, niin teen treenin! :D
Niin, ja olenhan silti laihtunut jo 7kg. Vaikka se ei näy missään!! Ainakaan peilistä. Muutaman vaatteen kohdalla se jo tuntuu, mutta muuten se ei varmastikaan näy missään muodossa minussa tai kehossani. :D Mutta puntarilla ainakin näkyy, eli ehkäpä suunta ainakin on oikea. Ja siitä olen iloinen.
Voisinkin myöhemmin tehdä postauksen tavoitteistani painon yms. suhteen. :) Välillä kirjoittelen ärsyttävästi tästä aiheesta ajatuksiani instagramiin, että jos kiinnostaa niin sieltä saa seurata.
