perjantai 31. toukokuuta 2013

Aina on kiva oppia uutta


Ylempi kuva kertookin kaiken oleellisen- nyt meillä pysyy ne lelutkin kunnolla tarttumaotteessa! Ja jalkojakin on alettu pitää noin, lähes koko ajan. Että kyllä Jasperin sormet pian löytää ne varpaatkin. ;-) Ehkäpä jo tämän päivän aikana, siltä tuo sen toiminta tällä hetkellä vähän näyttää. Kirjoittelin muuten jo vähän tästä aiheesta tässä postauksessa.




''miksei tää ollutkaan tutti!!''



Lelujen heiluttaminen ja jalkojen pitäminen ''noin''(en tiedä miksikä sitä sanotaan, mulla tuli ensimmäisenä mieleen toukka-asento:D), tuli molemmat tänään uusina taitoina. Oon ylpeä äidin pikkuisesta. <3 On niin ihana aina huomata ja seurata, kun Jasper oppii uusia juttuja! :)


Ps. Ihan huikeeta, mun blogia on katsottu jo yli 10 000 kertaa, viisinumeroinen kävijämäärä on mulle kyllä ihan valtava juttu! :) Varsinkin kun en oo kirjoittanut tätä vielä edes kahta kuukautta, enkä mainostanut missään, paitsi noh Facebookissa omalla sivulla. :) Ja tiedän kyllä, että monille tuo kymmenentuhatta on pikkumäärä, että joillakin vierailijoita käy päivässä monia kymmeniätuhansia, ellei joka satojatuhansia, mutta mulle tuo on paljon. ;)

<3: meeri

torstai 30. toukokuuta 2013

Ikuisesti läski

Eilen jo vähän vihjailinkin, että aijon tänään kirjoitella mun uudesta suunnitelmasta ja ideasta.

RV 35+jtn, ja turvotus pahimmillaan :D


synnytykseen lähtöpäivänä!

kuukausi ennen raskautta

toisella kuulla raskaana


toisella kuulla raskaana

ensimmäisellä kuulla raskaana

kolmannella kuulla raskaana

Elikkäs, ajattelin vihdoin ja viimein yrittää karistaa raskauskilot pois, ja päästä toivottavasti edes siihen kuntoon missä olin ennen raskautta. Kaikki tapahtuu varmasti hitaasti, mutta toivottavasti myöskin varmasti! Tällä hetkellä en voi tähän oikein edes muuten vaikuttaa, kuin terveelliselle ruoalla ja terveellisellä arkielämäntavoilla. Nimittäin, olenhan aina viikot kahdestaan Jasperin kanssa, koska Sami on töissä. Viikonloppuisinkin Samilla on yleensä aika paljon kaikkia eri juttua, palomieshommeleita, autonkorjaamisia, pesäpalloa yms.. Niin eipä ole mulla mahdollisuuksia oikeen aloittaa mitään erityisiä liikuntaharrastuksia, paitsi tietenkin Jasperin kanssa voin vaunutella, ja toivottavasti joskus myös ehtiä viikonloppuisin yksin lenkille tai vaikka salille.
    Mutta pääsääntöisesti ajattelin muuttaa mun/meidän ruokatottumukset, oon nyt synnytyksen jälkeen syöny mitä sattuu- paljon epäterveellisemmin kuin raskaana tai raskautta ennemmin. Samin ollessa viikot töissä, en ole myöskään tehnyt itselleni lämpimiä aterioita, mielestäni on niin tylsää, ettei mun herkkukotiruokia pääse maistamaan kukaan muu kuin minä! Mutta ajattelin nyt  vähä yrittää opetella kokkausta vain itselleni, ja voisin aina tehdä ruokaa, jos tiedän että joku kaveri tms. on tulossa kylään. :) Viikonloppuna ollaan nyt Samin kanssa syöty oikeasti koko ajan jotakin ällöttävää roskaruokaa, hyi. Ikinä ei muka silloin jaksa tai kerkiä tekemään itse ruokia, mutta se ainakin muuttuu NYT. Ja vaikka Sami haluaisikin hakea jostakin ruokaa, niin en kyllä aijo itelleni ottaa mitään, tai sitten otan jonkun terveellisen ''roskaruoan'', kuten pitsaa ruispohjalla ja terveellisimmillä ja kevyemmillä täytteillä, salaattia tai sitten jotakin ruishampparia. Mutta ne pikaruokapaikat saa nyt siis kuitenkin toden teolla vähentyä! Ja herkkuja ajattelin vältellä, mutta siis en tosiaan aijo olla missään totaalilakossa. Siitä ei tulisi taas yhtään mitään, kyllähän elämästä pitää nauttia!!
   Perusruoat kuntoon, ja sitten vähennän kaikkia herkkuja. Kotiin ajattelinkin ostaa viikoiksi vaan ja ainoastaan kaikkea terveellistä, ettei olisi edes mitään kiusauksia jossakin apua kauhea nälkä en jaksa tehdä mitään kunnollista tai terveellistä- tilanteissa. Elämäni ensimmäinen jonkun sortin herkkulakko. Ajattelin ainakin kokonaan luopua hetkeksi kaikista sipseistä, karkeista ja suklaasta. Mutta en siis aijo ikuisesti olla missään karkkisipsisuklaa-lakossa, vaan hetken kokonaan ilman ja hetken päästä sitten joskus kohtuudella! Mutta saan syödä jossakin juhlissa jotakin ''hyvää'', jos tahdon, ja kesän aikana todellakin annan itselleni luvan ostaa silloin tällöin jäätelön. nammm mehujäätelö hellesäässä <3
 







En edes tiedä tarkalleen nyt mun painoa, koska meillä ei oo kotona puntaria. (Ostettiin kerran puntari, ja sitten se ei IKINÄ toiminu KERTAAKAAN, vaikka vaihdeltiin pattereita ja kaikkea, ja lopulta Samilla meni hermot ja hän heitti sen roskiin) Mutta kuitenkin suunnilleen tiedän, viikonloppuna kävin vanhempien luona puntarilla. Karu totuus on se, että lihoin raskauden aikana 30 kiloa. Hui ääk yök. Ja ne kaikki kilot tuli oikeastaan ihan lopussa, tyyliin sen jälkeen, kun jäin äitiyslomalle. Muistan kun neuvolantäti silloin sanoi ensimmäisellä käyntikerralla, että hyvä painonnousu raskaudenaikana mulle olisi 12-14 kiloa. Noh, siihen päästiin ja sen vähän ylikin....
    Synnytyksessä mulla lähti 4 kiloa, ja nyt olisi lähtenyt 15 kiloa synnytksen jälkeen yhteensä. Onhan sekin aika jees, varsinkin kun se mun imetyskään ei onnistunut sitten, vaikka niin olisinkin koko sydämestäni toivonut.. 15 kiloa kuitenkin olisi matkaa painoon, joka oli ennen raskautta. Onhan sekin aikamoinen määrä, toisaalta, big deal, olen jo kerran elämässäni laihtunut reilut 30 kiloa!! Viimeksi laihduin kipeänä ollessani, viikossa, 10 kiloa. Siitä se sitten silloin lähti, eikä millään maailman terveellisimmällä tavalla. Heräsin aina aamulla puoli viideltä lenkille, tein tunnin lenkin, menin suihkuun, lähdin kouluun, tulin koulusta, menin lenkille, tein joka päivä ainakin 200 vatsalihasliikettä. Ja seuraavana päivänä taas sama, ja mitenkä söin? En juuri mitenkään, mitään, koskaan. Koulussakin(yläasteella) opettajat yritti tarkkailla mun syömistä ja yritti saada mut syömään. Siitähän mulla onkin jäänyt tämä, ettei vieläkään voi syödä ''normaalisti'', kaikkien ruokien jälkeen oksettaa, ja oksennus varmaan tuliskin ellen joisi heti jotakin ''hyvää'' tai söisi purkkaa.








Ahmimishäiriö. En kyllä mitenkään mieltäisi, tai sanoisi, että mulla olisi ollut mikään syömishäiriö ikinä. Mutta tuo on kuitenkin lähinnä sitä totuutta. Välillä paastosin monta viikkoa, ja sitten välillä söin yhtäkkiä varmaan sata kiloa ruokaa. Ja sitten hävetti. Oikeastaan ikinä (harvoin=) en oksentanut, enkä mä nyt kuitenkaan ikinä ollu liianliian laiha. Todellakaan, mutta mun minäkuva oli ja on kyllä aina ollut vääristynyt. Silloin kun olin kunnon pullukka 6-luokalla, en tajunnut sitä. Sitten kun kuihduin ja laihduin 30 kiloa, en tajunnut sitä, vaan luulin että oon vieläkin yhtä iso kuin silloin aijemmin. Sen takia mun itsetuntokin varmasti on mitä on, heittelee sinne tänne. OONKIN AINA AJATELLU OLEVANI LIHAVALÄSKIOKSETTAVA. Vaikka esimerkiksi näitä kuvia katsoessa, en voi ymmärtää, mitä oon joskus nähnyt kun olen katsonut peiliin.. ?
     Siitä ''pienimmästä itsestäni'' lihoin sitten joskus n. 10 kiloa, ja siihen painoon olin ihan tyytyväinen. Ja olenkin, jos sinne joskus pääsen. :) Tästä tilasta mun pienimpään olisi matkaa n. -25 kiloa, mutta mun tavoite tosiaan on se -15 kiloa.



Parasta tässä kuitenkin on se, että mulla itsellä on nyt jo niin hyvä mieli tästä! Ja se, että mä tosissani uskon siihen, että mä onnistun!! Tietenkään ei voi olla varma, mitä ikinä tapahtuu, mutta mulla itsellä on tästä asiasta nyt ainakin hyvä fiilis, ja hyvä usko itseeni! Ja aijon ainakin yrittää täysillä. 4 kuukautta mä tätä ''päätöstä'' lykkäsin, mutta nyt on ainakin hyvä mieli tämän suhteen, eikä ole mitään pakko -fiilistä. Ja tiedän, että Sami tukee mua täysillä, pääsääntöisesti sen takia kun se rakastaan mun tekemää ruokaa. :D No ei, mutta se tietää että haluan tätä oikiasti, vaikka tiedän kyllä että sille ei oo mitään väliä, että minkä kokoinen oon yms. Mutta tietenkin Samillakin on parempi mieli, jos MINÄ oon itseeni tyytyväinen!





Kesäkuntoon2013- projekti tämä ei todellakaan ole, tiedän kyllä itse ettei se ole edes mahdollista. Mutta ehkä sitten ensi kesäksi. ;) Tai johonkin kesään kuitenkin tähtään. :D Ja mä en olisi ikinä puhunut tästä julkisesti, jos en yrittäisi täysillä. Nyt en myöskään oikiasti kehtaa lipsua, vaan mä haluan tehdä mitä mä lupaan! Yksi suurimmista motiiveista, on mun VAATTEET! Mulla on vaatteita niin saakelisti, että tekis mieli itkeä -joskus itkenkin- sen takia, kun ne ei mahdu nyt mun päälle. Esimerkiksi mun isoimmat farkut, joita en edes pitänyt ennen raskautta, koska olivat niin isot, saan ne nyt päälle, mutta okei, ei todellakaan mitään kaunista katsottavaa tai ei todellakaan mikään kaunis tai hyvä olo. Päätin myös, että saan sitten palkita itseni ihanilla vaatteilla, kun olen taas löytänyt sen mun vaatekoon! Nykyään oon ostellu vaan summissani, välillä entistä kokoa, välillä muutaman koon isompaan, sitten ne vaatteet on aina ollut liian isoja tai pieniä. Mulla ei oo mitään hajua mikä mun vaatekoko on nyt, enkä haluakaan tietää!! En halua ostaa nyt mitään vaatteita, koska tiedän, etten ole ikuisesti tässä koossa. ;)






Ja kyllä, se painonnousu yllätti mut totaalisesti raskauden aikana. Enkä olisi ikinä uskonut, että niiden kilojen pois saaminen olisi kuitenkin näinkin haastavaa. Kuvittelin niiden lähtevän itsestään, mutta joo turha luulo. Tiedän kyllä, että ajan myötä liikun väkisinkin paljon enemmän kuin nyt. Sitten kun Jasper kävelee ja juoksentelee, saadaan koko ajan olla menossa ja sitten kun poitsun kanssa voi tehdä jo enemmän juttuja  pihalla, esimerkiksi pyöräillä yms. Nyt aijon panostaa niihin vaunulenkkeihin, ja muuhun hyötyliikuntaan! Saas nähdä mitä tuleman pitää, toivottavasti pelkästään positiivisia yllätyksiä!





Suunnillee tätä aikaa, tai tästä vähän eteenpäin, olin laihimmillani. Kuten tästäkin huomaa niin tissitki lähti siinä laihtuessa.. :D




En edes tiedä mitä kirjoittelin, kirjotin vaan mitä sylki suuhun toi. Enkä taaskaan jaksa tarkistaa tekstiä, joten huomautelkaahan sitten virheistä!! Ja mulle saa ja pitääkin heitellä jotakin raskauskilojen karistus- vinkkejä! Tuliko teille painoa lisää raskauden aikana? Paljonkin? Vai lähtikö sitä kenties? Ootteko te päässyt raskauskiloista eroon, ja jos niin kuinka?

6lk--> lukion 2lk


Ps. EN VASTAA KUVIEN LAADUSTA, MUOKKAUKSESTA, TILANTEISTA, TYHMYYDESTÄ, NOLOUDESTA TAI MISTÄÄN. Etsin nuo kuvat vaan jostakin mun piilotetuista kansioista netissä. :D Kuvat ei ole sitten oikeastaan missään järjestyksessä, eikä tietenkään ole niitä lihavimmillaan -kuvia oikeastaan muuta kuin tuo viimeinen kuva, eikä laihimmillaan -kuvia yhtään.

<3: meeri