Julkaisemattomia kuvia vauvelin ensimmäisiltä päiviltä (kamerasta) ja pikamoikat

Moikka!

Mulla olisi niin paljon asiaa ja postauksia blogille (ja teille), että en tiedä mistä aloittelisin pikkuhiljaa. 

Vauva pääsi tosiaan vasta torstaina kotia, eikä keskiviikkona niin kuin oli aluksi puhe. Olin ke-to yön vauvan kanssa vierihoidossa. Kaikki meni hyvin ja päästiin kotiin.

Vauva on ollut todella reipas syömään, eikä ole ollut huolta hänen jaksamisestaan syödä. Päinvastoin! Mutta ensimmäisistä päivistä kotona ajattelin kirjoitella heti ensimmäisenä, tänää tai huomenna..

Muuten mun pitäisi kirjoitella:

1. Vauvan synnytyskertomus
2. Jasperin synnytyskertomus
3. Jasperin kuulumiset
4. Jasperin synttärijuhlat
5. Veljesten yhdennäköisyys vastasyntyneenä (kuvien avulla)
6. Maman hiukset
7. Maman tuleva tyyli
8. Muutama uusi ostos
9. Veljesten vuorovaikutus
10. Kilpailun & arvonnan voittajat
11. Etc. Kaikkia keskeneräisiä postauksia, mutta tossa yllä nyt ne jotka ovat päällimäisenä mielessä..

Haluaisinkin nyt kuulla teiltä ihanat ihmiset, että mistä mä aloitan?! Mikä kiinnostaa eniten! Auttakaa valitsemaan.

Tosiaan meidän ensimmäisistä päivistä koko perheen läsnäollessa, kuulumisista & fiiliksistä kirjoittelen kuitenkin ihan seuraavaksi.

Kiiiiiirettä ja touhua riittää kyllä mullekin asti, ja oon ihan zombi nykyään.. Mutta yritän mahdollisuuksien mukaan päästä mahdollisimman hyvin & nopeasti takaisin hyvään postaustahtiin..

<3: meeri

Tie kohti kotia?

Mä tuskin tuun ikinä, milloinkaan, koskaan ymmärtämään yhtä asiaa. Sitä, että MIKSI, miksi ihmeessä multa ja vauvalta riistettiin ensimmäiset vauvapäivät?

Tässä vaiheessa mä olin ollut Jasperin kanssa jo viikon kotona. Ja muutenkin ne ensimmäiset 9päivää kiinni toisissamme.

 Pikkuveli taas ei ole vieläkään kotona. Enkä mä vaan yksinkertaisesti voi käsittää, että miksi ei?!

Siis tietenkin tajuan sen kaiken, että pikkuinen tuli vähän liian aikaisin, tarvitsee hoitoa, saa hyvää hoitoa, hänestä pidetään hyvää huolta ja kaiken sen. 

Mutta tuskin ikinä voin silti käsittää että MIKSI. Miksi meille kävi näin? Miksi ihmeessä? Mitä varten?! Miksi en saa olla ensimmäisiä hetkiä oman lapsen kanssa? Mitä mä oon tehnyt väärin? Olisko mun pitänyt tehdä jotakin toisin? Miksi? MIKSI.

Sitä en tule ikinä tajuamaan. Voisin ihan koska vain alkaa tuosta noin vain itkemään. Kotona ollessa on niin kamala ikävä. Aina tulee itku kun pitää lähteä ja jättää toinen sairaalaan. 

Äiti tahtoisi niin kovin ottaa oman kullan mukaansa. Aina. 

 Mua on alkanut nyt vähän pelottamaan sekin, että miten mä pärjään melkein heti poikien kanssa ''kaksin''. Samin isyyslomakin on jo melkeen loppuunkulunut..

Vauva möllöttelee ja Jasper ei pysy edes nanosekuntia paikoillaan..

 Oon valmis ottamaan vastaan vinkkejä kaikilta, joilla on noin vuoden ikäero pikkuisilla. ;-) 

Ja totta tosiaan, nyt vasta tajuan miettiä tälläisiäkin juttuja edes vähän. 

Raskaushan loppui vähän kuin seinään & ''kesken'' ja nyt on sitten ollut muuta mietittävää.. 

Mutta Jasper palautti mut tänään hienosti sairaalalla maanpinnalle olemalla oma ihana itsensä... :-D<3

MUTTA EI MULLA SITTEN MUUTA KUIN ETTÄ

 PIKKUINEN PÄÄSEE HUOMENNA KOTIIN!!!!!!!!!! <3
Vielä 1 yö vajaana perheenä kotona. Sitten on kaikki hyvin.

Vauva on nyt syönyt yli vuorokauden kaiken pullosta tai tissistä, eikä letkun kautta ole tarvinnut enää laittaa ruokaa. Lääkäri oli tänään todennut mussukan kotikuntoiseksi. Jos yö menee hyvin niin huomenna hän pääsee kotiin. Ja oi, mä tuon sen sieltä vaikka väkisin huomenna. :D <3 Mutta kyllä hoitajatkin uskaltivat jo lupailla varmaa kotiinpääsyä. Ja niin uskon minäkin. 

<3: meeri

Veljekset

Veljekset kuin ilvekset. Maailman rakkaimmat. Ensikohtaaminen. Isompi 1v 5pv, pienempi 2pv. 

Tärkeimmät, kultaisimmat. Veijarit.

<3

<3: meeri

Edistystä

Kulta täytti eilen jo viikon verran. Huisia, kuinka nopeasti aika meneekään. Toisaalta kyllä tuntuu, että hän olisi ollut täällä  jo ikuisuuden -niin pitkältä tämä aika tuntuu olla erossa omasta rakkaimmastaan..

Mutta nyt hän onkin ollut jo 1,5päivää ilman lisähappea. Teholta on tänään siirrytty ns. parempaan huoneeseen ja enää pitäisi jaksaa opetella syömään koko ateria itse. Vähän mussukka jaksaakin jo imeä pullosta, mutta ei kuitenkaan koko ateriaa. 

Pian kulta pääsee kotiin, ei voi mennä enää montaa päivää. Niin hienosti hän on kyllä edistynyt! Äiti on ylpeä ja järjestänyt paikat viimeistä vaippaa myöden. Koko perhe odottelee innolla pikkuista kotiin. 

Eilenkin mussukka jaksoi olla jo molemmat silmät auki pitkiäkin aikoja! Ihanaa. Ihana rakas<3

Tänään oltiin Jasperin 1-v kuvauksissa ja käytiin katsomassa pikkuveljeä. Nyt odottelen, että äiti pääsee töistä niin mennään uudestaan pikkumussukan luokse. Jasu nukkuu nyt päikkäreitä. :)

<3: meeri

6. päivä

Meidän vauva on hirmusuloinen, joka ei paljon mitään vielä tee. Mutta se ei haittaa. Mä oon silti niin kovin ylpeä. Tänäänkin pikkuinen nukkui tyytyväisenä mun sylissä kaksi tuntia. Pää painuneena muhun. Miten paljon voikaan saada aikaan tollainen ihana, oma nyytti? Nyytti, joka niin tyytyväisenä kehrää. 
Kuinka mä rakastankaan vauvan tuoksua. Oman vauvan. Voisin pullottaa sitä ikuisiksi ajoiksi ja nuuhkutella sitä sen minkä kerkeäisin. Mä rakastan mun vastasyntynyttä vauvaa. Kuuden päivän ikäistä. Jota kannoin sisälläni 8kuukautta. Ja tiedän, että enempää ei voisi rakastaa.
 Äidin rakkaus on jotakin käsittämätöntä- ja vain muut äidit voivat sen ymmärtää. Ei ole mitään ihanempaa kuin olla äiti. Silloin riittää pelkkä katselu, helliminen, hoitaminen, silittely, koskeminen, näkeminen ja tietäminen. Silloin riittää pelkkä antaminen- se antaminen antaa itsellekin jo kaiken mitä ikinä voisi edes toivoa. 
Siinä sylissä pieni lämmin olento - ja itse sen tietää, että missään muualla ei olisi mielummin sillä hetkellä. Se on ainutlaatuista. Mä oon maailman onnellisin äiti. Saisinpa pikkuiseni jo vaan kotia asti. Sitten tämäkin taas tuntuu kodilta, sitten voidaan aloittaa arki. Ihana arki kahden pikkumiehen kanssa. 

Tänään aamulla kuitenkin menin suhteellisin hyvillä mielin katsomaan kultaa. Nimittäin eilen illalla jo vauveli näytti ja vaikutti paljon parempi vointiselta. Tänään kuitenkin vielä parempi vointiselta. Voi että. 

Mussukka jaksaa tuttia jo imeä kunnolla, ääntäkin jaksaa jo pitää, turvotus on kaikki lähtenyt, kaikki arvot ovat kohdillaan, sinivalohoitoa ei varmastikaan tarvita enää, pissaa tulee reilusti eikä vaippoja tarvitse enää punnita, suoli toimii (on kyllä toiminut koko ajan muutenkin) ja tärkein eli lisähapenkin tarve puolittunut alusta (eli alussa oli 40% lisätarve on nyt tippunut jo 22% lisätarpeeseen ja minimimäärä on 21%)!! 

Mitään aikaa kotiutumiselle meille ei ole luvattu. Mun mielestä kuitenkin vauva vaikuttaa jo siltä, että olisi aikalailla valmis tulemaan kotiin perheensä luokse. En ole innostunut mitenkään ''liikaa'', koska tiedän että parin päivän veikkaus on vain omassa päässäni enkä ole lääkäri (mutta mama kuitenkin), mutta toiveikkaina odotellaan silti tulevia päiviä! <3

<3: meeri