Ajantasalle

Tähän väliin taas pieni kuulumispostaus! Meille kuuluu hyvää. Meillä on myös ollut aika kiire perjantaista alkaen, enkä yksinkertaisesti ole päässyt koneelle asti, saati sitten jaksanut illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen muuta kuin tasan kaatua sänkyyn.

Perjantaina mun sisko poikineen oli meillä oikeastaan koko päivän, illemmalla äiti ja isä tuli vielä käymään ja sitten myöhään illalla vielä värjättiin siskon kanssa toistemme hiukset. 
 Siitä tulikin mieleen, että maanantaina muuten kokeilin yhtä hiusainejuttua, mikä OLI VIRHE. Ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa..

Lauantaina sitten pojat menivät jo aikasin päivällä mummulaan hoitoon, kun me mentiin Samin kanssa sinne kihlajaisiin.. Tai siis, kihljaisiin, jotka muuttuivat yllätyshäiksi! Oli kyllä kaikinpuolin ihana päivä ja ilta mahtavassa paikassa. Yövyttiinkin sitten muutaman muun vieraan kanssa omassa mökissä. Sitä kun pohdiskelin edellisessä postauksessa, niin onneksi en jäänyt kotiin, oli kyllä ihan oikeasti niin mahtava vuorokausi, enkä olisi mistään hinnasta halunnut jättää välistä noin ihania häitä. 
 Sunnuntaina sitten päivällä tultiin Samin kanssa grillin kautta kotiin, ja mulla oli luvassa ilta-/yövuoro töissä, joten päätin ottaa päikkärit. Samikin tietenkin nukahti, ja tuli pikkasen kiire töihin, sillä herätyskello ei toiminut ollenkaan.. Onneksi kuitenkin ehdin töihin!
 Yöllä sitten kun pääsin töistä, niin lapset heräsivät sopivasti (mutta myös nukahtivat kyllä sitten heti), koska muuten mun olisi pitänyt odottaa aamuun asti mun murujen näkemistä, ja ikävä oli sen verran suureksi päässyt vajaan kahden päivän aikana.. 

Maanantaina ei varmaan tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä en oikeastaan edes muista koko päivästä mitään. Otettiin vähän viikonlopun rientoja kiinni ja löhöiltiin (ja laiskoteltiin) vain koko päivä. Ja mun läppärikin oli Samin autossa, niin en päässyt koneellekaan. Niin ja salkkaritkin alkoivat! Ostettiin Sampan kanssa vähän sipsiä ja katottiin salkkarit rauhassa sitten kun lapset olivat jo kunnolla nukkumassa. Onko täällä muita salkkarifaneja? Tai noh, mä oon vaan niin onnellinen, että pitkästä aikaan telvisiosta tulee edes YKSI puolentunnin ohjelma mitä jaksa katsoa ja mitä voin päivän mittaan odottaa. Yksi hyvä syy maata sohvassa kiinni heti sen jälkeen kun lapset menevät yöunille! 

Eilen meillä olikin sitten viimeinen kahden
tunnin parisuhdeterapia kerta, en olekaan tästä täällä kertaakaan puhunut tai edes maininnut koko asiasta. Jotenkin haikeaa, kun oli viimeinen kerta, mutta mun mielestä ko. terapia ja juttelu on antanut niin paljon, ja jännä miettiä, että mihin asti on tultu siitä ensimmäistä kerrasta. Ja nyt musta ainakin tuntuu todella vahvasti siltä, että terapiat sai jäädä tältä erään siihen. Ihan siksi, koska sille ei ole enää tarvetta! Voisin meidän parisuhteesta ja tästä terapiastakin kirjoittaa ihan oman postauksensa, jos jotakuta se nyt kiinnostaisi? Mutta nyt voin jo sen ainakin sanoa, että suosittelen parisuhdeterapiaa, ja meillä se ainakin on oikeasti auttanut. 

Ja tänään illemmalla me taidetaan sitten viedä tuota Jasper the En Varmasti Ikinä Kävele Aina Pakko Juosta -miestä juoksukisoihin!  

Mä varmasti yritän tänään vielä tehdä toisen postauksen, ja huomenna sitten vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin! Nyt kuitenkin taas edes jotenkin ollaan menossa ajantasalla.

 

 <3; meeri

Häähumua

Viime lauantaina oli mun veljen häät, ja ne oli samalla ensimmäiset häät missä minä oon ollut! 

Sen jälkeen kun Caspian on syntynyt, ollaan aikalailla poikkeuksetta myöhästytty joka paikasta.. Mutta onhan se ihan eri asia lähteä kahden pienen kanssa, kuin yhden pienen kanssa mihin vain. 
Mutta siis, nyt haluttiin pitää huoli siitä, että ei myöhästytä! Tehtiin täysiä kaikki, että varmasti ehditään ajoissa. Noh, äiti sanoi mulle, että puolelta pitää olla jo kirkossa. Mutta, lopulta oltiin sielä ainakin 20 minuuttia LIIAN AIKASIN. Voi luoja kun mua sitten ärsytti, ei otettu kotona yhtäkään kuvaa tai mitään, koska luultiin, että sielä oikeasti piti olla puolelta..

Pojat oli niin hienoina, ja olisin niin paljon halunnut pojista hyviä kuvia, perhekuvan ja ehkä vanhemmistakin yhteiskuvan. No, ne nyt kaikki kuvat jäi sitten saamatta. Eihän me ollakaan kuin kerran elämässä koko perhe niin hienona. 

Koko lauantaipäivän satoi vettä kaatamalla, ukkosti tai aurinko porotti täydeltä taivaalta. Aina kun niitä kuvia olisi voinut ottaa, satoi kaatamalla vettä. No, mutta ehkä mä en jauha enää niistä kuvista! :D 

Veljeni naimisiinmeno oli ainutlaatuinen ja koskettava hetki, kyllähän tämä mama pillitti sielä kirkon penkillä. Ja sielä kirkossa oli muuten todella kuuma, eikä asiaa auttanut sekään, että mulla oli kolme pientä lasta siinä ympärilläni. 

Molemmat sanoivat tahdon, ja mä olen niin onnellinen hääparin puolesta! He ovat ihan täydellisiä toisilleen, ja oon niin iloinen, että mun veli on löytänyt ansaitsemansa naisen! 

Hääpaikkakin oli koristeltu niin kauniisti, mutta mulla ei ole paikastakaan kuvia. Tai oikeastaan oikein mistään ei ole kuvia. Sanon nyt vielä, mutta se oikeasti harmittaa mua niin paljon, että en kerinnyt räpsimään niitä saakelin kuvia! Mutta toivottavasti muiden kameroista sitten niitä kuvia löytyy. :-)

Hääjuhlassa oli yksi pieni viivästys, kun oli teknisiä ongelmia, mutta muuten kaikki meni hienosti. Mulla vaan oli koko ajan kaksi pientä lasta hoidettavana, niin en ehtinyt itse edes syömään, en nähnyt kakunleikkausta, en kerinnyt kakkukahvitella, en kerinnyt ottamaan kuvia. 
Ja voi sitä kuumuuden määrää, mun hameen pituutta ja korkojen korkeutta. Ne vielä lisäksi lapsien hoitamiseen, niin kaiken missaaminen oli taattu. 

Lasten kotiinlähdönaika oli seitsemältä, mutta meidän oli pakko lähteä Samin kanssa jo ennen sitä viemään poikia mummulaan nukkumaan. Pojat olivat niin väsyneitä ja nälkäisiä. 
Jasper ei ollut nukkunut koko päivänä kuin noin 20 minuuttia, ja kuitenkin yleensä nukkuu ehkä noin 5 tuntia päikkäreitä päivässä? Jasper ei ollut syönyt koko päivänä kuin aamupuuron ja kaksi nakkia ja muuten normaalisti syö kyllä kaiken mitä tarjotaan. 
Caspian ei kyllä itkenyt eikä menettänyt hermojaan kertaakaan, vaikka hänkään ei nukkunut kuin automatkat koko päivänä! En voi käsittää, mistä Caspianilla sitä tyytyväisyyttä piisaa. :')

Me siis vietiin pojat sitten mummulaan yöksi, laitettiin itse molemmat pojat yöunille. Mummu ja pappa tulivat suurinpiirtein kahdeksalta kotiin, ja mä vaan äkkiä vaihdoin sen hiostavan mekon päältä, ja sitten pappa vei meidät takaisin juhlapaikalle.

Illasta mä en sano mitään muuta kuin: oli kivaa, ehkä liiankin kivaa. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. :D 

Me mentiin sitten Samin kanssa kanssa mummulaan yöllä nukkumaan.. Ja voi luoja...... Sunnuntaiaamuna oli sitten ''kiva'' nousta itse hoitamaan lapsia! ;)

Mutta oli niin ihanat häät, vaikka ne menivätkin aikalailla multa ohitse. Morsian oli kyllä niin kauniina! Onnea vielä Anni & Riku. <3

<3; meeri