maanantai 26. toukokuuta 2014

Vailla päätöksiä

Haloo haloo, kuuleeko kukaan? 
Edellisestä tekstistä on huomenna 2 viikkoa, ja se on mulle jo tosi pitkä aika, mun ennätys. Oonkin saanut jo muutaman syyllistämiskommentin mun blogitauosta, ja ajattelin nyt tulla kirjoittelemaan taukoon ja blogiin liittyen. 

Mistähän mä aloittaisin? Mulla olisi kyllä pilvinpimein asioita, mutta eipä ole aikaa. Varmasti jokainen äiti, jolla on vauva ja taapero, ymmärtävät mua. Mulla on vielä kaikenlisäksi todella helpot ja kiltit lapset, ja siltikään mulla ei ole aikaa. Entäs sitten, jos vauvalla olisi vaikka koliikki? Tuskin kerkiäisin ikinä edes pesemään hampaita.

Tänäänkään en ole kerinnyt edes harjaamaan hiuksia. Saati sitten mitään muutakaan. Caspian nukahti sitteriin ja tintta-Jasper oli pakko laittaa toisille päikkäreille, joten mulle siunaantui hetki aikaa. Sinä aikana suunnittelin harjaavani hiukseni ja syödä jotakin, mutta mä suunnistinkin nyt sitten koneelle, koska se sattumoisin oli auki kun maksoin aamulla laskuja. 

En ole kahteen viikkoon kerinnyt edes aukaisemaan tietokonetta! Miettikää sitä, mulla ei tottavie ole ollut aikaa kirjoitella blogiin, mulla ei ole ollut aikaa yhtään mihinkään. 

Meillä oli konekin rikki noin viikon.. Multa kysyttiin, että miksen tee vaikka edes kännykällä jotakin lyhyttä postausta? Mä vihaan (lue: en osaa) kirjoittaa kännykällä, ja kaikki jotka mut tietää, tietää myös sen, että jos mä jotakin haluan sanoa tai kirjottaa, niin en osaa tehdä sitä lyhyesti. 

Mua on stressannut ihan hirveästi tämän blogin olemassaolo, enkä tiedä mitä mä tekisin.. Mulla on niin paljon postauksia rästissä, että aivan kauhistuttaa. Tänäänkin alkoi suorastaan oksettamaan, kun avasin koneen ja näin työpöydällä kuvia, jotka olin suunnitellut erinäisiin postauksiin. Että sinänsä ihan kiva, että olen nyt pitänyt pari viikkoa taukoa, muuten mun pää olisi varmasti jo räjähtänyt.

En tiedä, mutta en ainakaan usko, että mulla olisi enää yhtäkään lukijaa.. Blogin taso on laskenut kuin lehmän häntä, Caspianin syntymän jälkeen. Enkä koe huonolaatuisia pikkupostauksia omakseni. Mä yritin monta kuukautta päästä tapahtumissa ja postauksissa ajantasalle, mutta viimein pari viikko sitten luovutin asian suhteen. 

Vaikka en ole istunut edes koneella, niin en ole silti ehtinyt edes pitämään kotia kunnossa. Oon nyt pari viikkoa haaveillut lattioiden pesusta. Täällä on muutama koneellinen pyykkiä, kasat hilluvat päivisin meidän sängyllä, ja illalla siirrän ne lattialle, että mahdutaan nukkumaan. Muutama sana: MÄ EN YKSINKERTAISESTI VAIN KERKIÄ BLOGGAILEMAAN. Vaikka haluaisin, mun rakasihana harrastus! :D 

En kyllä tiedä mitä mä teen tämän blogin suhteen? Tuntuu kurjalta, että se roikkuu kaikelle kansalle huonolaatuisena ja postauksia ei tipahtele juuri koskaan. Mutta en mä halua blogia poistaa! Ehkä nyt on vaan joku huono hetki ja ehkä parempi aika koittaa vielä? Kuka tietää. Katuisin ikuisesti, jos blogin poistaisin, mutta en näe syytä, miksi sen pitää olla olemassa, jos se ei päivity ikinä, ainakaan kunnolla. 

Sainkin tänään kommentin, missä mua käskettiin olemaan lojaali lukijoita kohtaan, ja ilmoittamaan etukäteen jos blogin poistan. Siis tottakai ilmoittaisin asiasta etukäteen, siitä ei ole epäilystäkään. En itsekään tiedä, mitä tekisin, mutta en kiirehdi päätöksen suhteen.

Musta on myös alkanut tuntumaan, että ketään ei edes kiinnosta meidän elämä enää. :D Kommentit ovat vähentyneet huomattavasti muutaman kuukauden aikana. Vaikka blogia itselleni pääsääntöisesti kirjoittelen, niin on se silti aina ollut ihan mahtijuttu saada lukijalta kommenttia ja palautetta! 

Mua harmittaa ihan ylipaljon myös se, että en ole juurikaan kerinnyt edes Caspianista tai hänen kehityksestään mitään tänne kirjoittelemaan. Harmittaa, että Jasperista on niin paljon juttua, mutta Caspianista ei juurilainkaan blogihistorissa. 

Tekisi mieli aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta en kyllä tiedä, kuinka sekään onnistuisi sillä blogihan on jo olemassa. 

Instagramia esimerkiksi päivittelen nykyään tosi ahkerasti kuvilla, blogin facebook-sivulle kirjoittelen välillä juttujakin ja mua saa pyytää ihan hyvillämielin kaveriksi facebookissa, jos kiinnostusta riittää enemmänkin meidän juttuihin. 

Caspian nukkuu nykyään hyvin yöt, mutta päivällä hän nukkuu vain lyhkäisiä pätkiä.. Jasper taas nukkuu päivällä parin tunnin päikkärit ja yötkin hyvin, mutta tulleen kesä ja valon ansiosta, meidän aamu alkaa yleensä suhteellisen aikaisin.. Koko ajan riittää tekemistä, ja ikinä se tekeminen ei lopu kesken. Kukaan ei täällä mun puolesta hoida lapsia, siivoa kotia tai käy mun puolesta suihkussa. Oliskin ihanaa, jos joku voisi kirjoittaa mun sanelun avulla mun puolesta blogia! :D 

Kyllä mä pystyn puhua kun syötän Caspiania, tai kun vaihdan Jasperille vaippaa, mutta koneella en ikävä kyllä pysty siinä samalla olemaan. 

Kuulumisista en edes lähde erikseen avautumaan, aina mä sanon ''meille kuuluu ihan hyvää'', vaikka se ei olisi tottakaan. Lasten kanssa mulla kyllä menee hyvin, vaikka välillä äitilläkään ei meinaa riittää kärsivällisyys.. 

Kauheinta päivissä on se, että Jasper ja Caspian menevät yhtäaikaa yöunille. Illalla he ovat aina väsyneitä ja kärsimättömiä, ja mun pitäisi joka ilta revetä ruokkimaan ja hoitamaan heitä yhtäaikaa.. Väistämättä, jokainen ilta, poikkeuksetta kuluu iltarutiinien osalta niin, että toinen kiljuu, karjuu tai itkee kun tyhmä äiti vaihtaa veljelle yöpukua, eikä tee sitä yhtäaikaa molemmille. 

Mutta nyt Caspian alkoi tuola puhkumaan, joten tämä mama jatkaa tästä suoraan sinne, ilman että kerkesin edes niitä hiuksia harjaamaan. 

Mä yritän venyttää itseäni joku yö vaikka tänne koneelle asti uudemman kerran. Saatte nyt laittaa siihen seuraavaan kertaan asti risuja ja ruusuja, toiveita, kysymyksiä mulle ja blogille!!

<3; meeri

tiistai 13. toukokuuta 2014

Pieni askel kerrallaan







<3; meeri

2. Äitienpäivä

Tämä oli mun toinen äitienpäivä Äitinä, nyt oon jo kahden Äiti. (Kolmantena äitienpäivä en tod oo kolmen äiti :D) Ei oo mitään ihanempaa, vilpittömämpää ja palkitsevampaa tehtävää tässä maailmassa kuin Äitiys, minut on niin luotu Äidiksi! Oon siitä asti kun muistan, ollut todella äidillinen ja huolehtivainen, aina kavereidenkin suhteen. 




Joka ikinen päivä sanon miljoona kertaa mun lapsille että rakastan niitä, joka päivä annan miljoona pusua ja miljoona halia mun lapsille. Joka päivä vieläkin jaksan ihmetellä ääneen sitä, että oon saanut kaksi maailman suloisinta, ihaninta ja komeinta poikaa. Kaksi niin täydellistä pientä miestä. Miten ihmeessä musta on voinut tulla tollaset täydellisyydet?! Mä rakastan niiden kanssa yhdessäoloa, ja joka aamu herään iloisena poikien kanssa uuteen päivään. Niiden takia ei oo epäilystäkään etten mä jaksaisi. Mä jaksan mun lasten vuoksi aina, tuli mitä tuli, niin mä itse pidän mun omista pikkuisista huolta. Sekuntiakaan en vaihtaisi, ja maailmanääriin asti menisin.



  Jasper & Caspian  

Mä aina välillä sanon (toimittaja-äänellä ja ns. vitsillä, vaikka tottahan siitä on joka sana, meillä vaan on vähän näitä hömppäjuttuja..) mun pojille "Kiitos tästä tilaisuudesta olla teidän Äiti!  

Ja totta se onkin, mä oon maailman kiitollisin siitä, että saan olla äiti ja mä oon maailman kiitollisin mun kahdesta kultakimpaleesta.





Ja mulla itselläkin on maailman paras ja huolehtivaisin Äiti, vieläkin se tuo mulle vaikka suklaata tai limsaa tai mitä vaan jos oon koko päivän yksin lasten kanssa, ja tekee kaikkensa meidän eteen Äitinä ja mummona. Vaikka kuulostaakin ehkä oudolta, niin tapahtu mitä vaan, hyvää tai pahaa, niin yleensä soitan ensimmäisenä Äitille. Oon saanut hyvän esimerkin! <3



Viime vuoden äitienpäivä & Jasper / tämän vuoden äitienpäivä & Caspian


Sunnuntaina oli siis äitienpäivä. Sami käski mun aamulla vielä jäädä nukkumaan ja meni hoitamaan vauvoja kun ne heräsi. Toki en saanut enää unta, ja leikin, että nukuin; mutta ajatushan se on tärkein. :D




Sitten sainkin kolmeen vuoteen ekat aidot kukat, ja myös suklaata ja batteryn sänkyyn. Syötiin sitten kakkua ja Jasperin päiväunien jälkeen lähdettiin mummulaan. Oltiin sielä sitten melkein koko päivä, siellä olikin kaikki muutkin lapsenlapset. Päivän jälkeen tultiin kotiin katsomaan jääkiekkoa. Suomen peli ei mennyt aivan nappiin, mutta kyllä me vielä noustaan! Mä en ainakaan lopeta uskomista. :-) Ja tänäänhän peli menikin jo vähän paremmin! 

Serkut <3 Paitsi Jere kerkes livahtamaan kuvasta. Eli 2vauvaa, 2taaperoa ja 2 (ööö en tiiä miksikä sanotaan mutta) 4-5 vuotiasta. :)


Toivottavasti kaikilla oli ihana äitienpäivä! :-) <3



<3; meeri

Uudet kännykkäkuoret ja ministi kuulumisia

Mulla on ollut oma puhelin jo reilun viikon, mutta muutosta ei ollut tapahtunut huollossa sen suhteen, että olisin pystynyt latailemaan edes ilmaisia sovelluksia. Kuitenkin mulla alkoi lähtemään järki, kun en saanut edes mitään facebooksovellusta tai watsuppia, saati sitten mitään muuta mun puhelimeen.. Tuntui siltä, että olisi ihan sama onko mulla hifistelyiPhone vai joku 3310 nokialainen.. 

 Joten nyt eilisestä asti oon yrittänyt tehdä kaikkea, ja sitten yhdessä facebookin ryhmässä selvisikin, että mun puhelimessa oli jotakin vikaa, kaikki oli siinä kohdassa eritavoin kuin muilla ja kuinka kuuluisi olla.. Noh, monta tuntia siihen lopulta meni, mutta vihdoin ja viimein sain kun sainkin 11 kuukauden jälkeen latailtua sovelluksia!! JEE. Nyt on taas paljon tekemistä puhelimellakin. Pienestä sitä ihminen iloistuukin. Hah. :D 

Nyt mä sitten tein sen Instagram -tilinkin, meidät löytää sieltä nickillä meerevel, sielä mä ainakin luultavasti ahkerimmin tästä lähtien ilmottelen meistä. Jäin jo koukkuun!! :D Ja tälläiselle kiireiselle kotimamalle koneelle asti pääseminen on kiven takana, mutta kännykkää pystyy selaamaan (joskus) samalla kun syöttää vauvaa etc. 

Jatketaan tällä puhelinlinjalla, ja esittelen teille mun kahdet uudet kuoret, jotka saapuivat eilen postissa! Mä rakastuin näihinkin, vaikka toi pääkallokuori painaakin ihan yyylipaljon! 


Voin kertoa, että on ollut aika raskas viime viikko.. Olisi niin paljon asiaa, mutta ei yhtään jaksamista tai aikaa. Nyt mä taas lupaan parantaa blogin suhteen! Ihan varppina tulen tänään vielä kirjoittelemaan sunnuntain äitienpäivästä. Ehkä jotakin muutakin jos vain mahdollista. :-)

Caspian, my big boy! Caspian täytti perjantaina jo 3 kuukautta, meillä on huomenna neuvola, ja palailen siihen asiaan sitten paremmin kun ollaan saatu mitatkin. <3


Mutta, kyllä meille yleisesti ottaen ihan hyvää kuuluu! Tuntuu vaan, että kaikki asiat kasaantuu päälle. Jasper on riiviö ja sitä rajaa. :D Mutta onhan se nyt kuitenkin maailman herttaisin otus! 
Tänään katotaan sitten taas lätkää, oon nyt jo ihan innoissani, kun en malttais odottaa!

Mä postailen vielä tänään, mä lupaan! Kautta kiven ja kannon.


<3; meeri

torstai 8. toukokuuta 2014

Osa 2. Kännykän uumenista

Moikka!

En ole nyt kahteen päivään kerinnyt enkä jaksanut edes käydä koneella.. Oon ollut nyt kaksi vuorokautta 24/7 lasten kanssa kolmistaan, ja ne tykkää musta niin paljon vissiin, ettei ole antanut mulle hetkeäkään omaa rauhaa ja sitten illalla kun kullannuput on mennyt nukkumaan, niin mä oon kirjaimellisesti kuollut sohvalle tai sängylle makaamaan.

Ajattelin nyt tulla kuitenkin supernopeasti tekemään taas yhden postauksen alta, eli maailman helpoimman postauksen, joka sisältää taas vähän kännykkäkuvia viimeseltä parilta kuukaudelta.

Huomenna ajattelin tulla kirjoittelemaan ainakin pitkästä aikaan ihan niitä KUULUMISIA vaan. Mulla olisi sata miljoonaa ideaa ja luonnosta, mutta eipä sille oikein mahda, että kaksi lasta vie kaiken ajan ja voiman. Mutta en valita, oon niin rakastunut mun höpöttelevään Caspianiin ja uhmatuhmaan Jasperiin. Mutta huomenna siis lisää kuulumisia sitten. Hyvää yötä näiden kuvien johdolla!


Anni, mun veljen tuleva vaimo :*

























<3; meeri

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pelkistetty olohuone

Totta tosiaan, meidän olkkari on melko pelkistetty ja yksinkertainen! Tämä on meidän toinen yhteinen koti, ja ollaan asuttu täällä vuosi ja viisi päivää. Ensimmäinen ja edellinen yhteinen koti löytyy täältä.






En ole tainnut ostella tänne oikeastaan paljon mitään uusia juttuja, varsinkaan olohuoneeseen. Matto on uusi, mutta siihen se sitten taitaakin jäädä. Mulla ei vaan ole ollut intoa ja jaksamista sisustaa, koska täällä on yksi taapero joka kuitenkin sotkee kaiken ja ei jätä mitään esineitä rauhaan. En myöskään ole halunnut panostaa, sillä olen jo kauan aikaa tiennyt, ettei me tässä kauan aiota asua. Koska se mikä sopisi tänne, ei välttämättä sopisi seuraavaan asuntoon ja kotiin. Eli toisin sanoen, aikalailla onni onnettomuudessa, että vahingossa mun olohuoneen sisustus on jämähtänyt!






Vaikka en tähän oikeastaan millään muotoa ole tyytyväinen, niin ei se mua oikeastaan yhtään haittaa. 

Meidän jättikulmasohva oli niin epäsopiva tänne taloon, että se ei sopinut mitenkään päin ''oikein''. Joten sohva on nyt kahdessa osassa, sekä sohvien paikat ovat nyt tässä vuoden aikana vaihtaneet ainakin toistakymmentä kertaa paikkoja. Mikään järjestys täällä ei ole hyvä näillä sohvilla. Varsinkin kun omat haasteensa tekevät takka, portaat ja se että telvisiolle ei ole kuin yksi mahdollinen seinä.
 Nykyinen järjestys vaihdettiinkin ristiäisten alla ns. väliaikaisesti, jotta kaikilla olisi hyvä näköyhteys kastamiseen, mutta ei olla jaksettu vaihtaa sohvien paikkaa sen jälkeen. Tai oikeastaan mä en ole halunnut sitä vaihtaa, sillä tässä järjestyksessä Jasperilla on hyvin tilaa liikkua ja kulkea. Sekä olohuone on näin paljon avarampi, mistä mä itse tykkään.







Tv:n alapuolella oleva lipasto on välillä ollut meidän makuuhuoneessa ja välillä Jasperin huoneessa. Telkkarin alla on ollut tuo musta sohvapöytä, mutta myös se vaihdettiin ristiäisten alla, että ihmiset voisivat laskea kahvikupposensa pöydälle yms. 
Jasper onkin jo pariin otteeseen lyönyt naamansa pöytään.. Ja nyt Jasperilla on myös ''hyvä'' koskettamismahdollisuus televisioon, missä taas musta pöytä ehkäisi suuruudellaan koskettamista.  






Myös esimerkiksi musta Ikeasta ostettu sohvapöytä (mitä olen vihannut aina!! Aivan liian massiivinen mun makuun..) on suhteellisen täynnä pienen termiitin hampaanjälkiä. 



Mitään ihmeellisiä koriste-esineitä ei voi pitää metrin korkeudella, sillä nehän ei kauan pysyisi ehjinä. Innolla odotan parin vuoden päähän, kun taas VOIN sisustaa kaikilla pienillä ja hauskoilla yksityiskohdilla. 




Meidän nykyinen olohuone on siis melkoisen yksinkertainen ja tylsähkösti harmaamusta, mutta mitäs pidätte? :-)

<3; meeri