Edellisestä tekstistä on huomenna 2 viikkoa, ja se on mulle jo tosi pitkä aika, mun ennätys. Oonkin saanut jo muutaman syyllistämiskommentin mun blogitauosta, ja ajattelin nyt tulla kirjoittelemaan taukoon ja blogiin liittyen.
Mistähän mä aloittaisin? Mulla olisi kyllä pilvinpimein asioita, mutta eipä ole aikaa. Varmasti jokainen äiti, jolla on vauva ja taapero, ymmärtävät mua. Mulla on vielä kaikenlisäksi todella helpot ja kiltit lapset, ja siltikään mulla ei ole aikaa. Entäs sitten, jos vauvalla olisi vaikka koliikki? Tuskin kerkiäisin ikinä edes pesemään hampaita.
Tänäänkään en ole kerinnyt edes harjaamaan hiuksia. Saati sitten mitään muutakaan. Caspian nukahti sitteriin ja tintta-Jasper oli pakko laittaa toisille päikkäreille, joten mulle siunaantui hetki aikaa. Sinä aikana suunnittelin harjaavani hiukseni ja syödä jotakin, mutta mä suunnistinkin nyt sitten koneelle, koska se sattumoisin oli auki kun maksoin aamulla laskuja.
En ole kahteen viikkoon kerinnyt edes aukaisemaan tietokonetta! Miettikää sitä, mulla ei tottavie ole ollut aikaa kirjoitella blogiin, mulla ei ole ollut aikaa yhtään mihinkään.
Meillä oli konekin rikki noin viikon.. Multa kysyttiin, että miksen tee vaikka edes kännykällä jotakin lyhyttä postausta? Mä vihaan (lue: en osaa) kirjoittaa kännykällä, ja kaikki jotka mut tietää, tietää myös sen, että jos mä jotakin haluan sanoa tai kirjottaa, niin en osaa tehdä sitä lyhyesti.
Mua on stressannut ihan hirveästi tämän blogin olemassaolo, enkä tiedä mitä mä tekisin.. Mulla on niin paljon postauksia rästissä, että aivan kauhistuttaa. Tänäänkin alkoi suorastaan oksettamaan, kun avasin koneen ja näin työpöydällä kuvia, jotka olin suunnitellut erinäisiin postauksiin. Että sinänsä ihan kiva, että olen nyt pitänyt pari viikkoa taukoa, muuten mun pää olisi varmasti jo räjähtänyt.
En tiedä, mutta en ainakaan usko, että mulla olisi enää yhtäkään lukijaa.. Blogin taso on laskenut kuin lehmän häntä, Caspianin syntymän jälkeen. Enkä koe huonolaatuisia pikkupostauksia omakseni. Mä yritin monta kuukautta päästä tapahtumissa ja postauksissa ajantasalle, mutta viimein pari viikko sitten luovutin asian suhteen.
Vaikka en ole istunut edes koneella, niin en ole silti ehtinyt edes pitämään kotia kunnossa. Oon nyt pari viikkoa haaveillut lattioiden pesusta. Täällä on muutama koneellinen pyykkiä, kasat hilluvat päivisin meidän sängyllä, ja illalla siirrän ne lattialle, että mahdutaan nukkumaan. Muutama sana: MÄ EN YKSINKERTAISESTI VAIN KERKIÄ BLOGGAILEMAAN. Vaikka haluaisin, mun rakasihana harrastus! :D
En kyllä tiedä mitä mä teen tämän blogin suhteen? Tuntuu kurjalta, että se roikkuu kaikelle kansalle huonolaatuisena ja postauksia ei tipahtele juuri koskaan. Mutta en mä halua blogia poistaa! Ehkä nyt on vaan joku huono hetki ja ehkä parempi aika koittaa vielä? Kuka tietää. Katuisin ikuisesti, jos blogin poistaisin, mutta en näe syytä, miksi sen pitää olla olemassa, jos se ei päivity ikinä, ainakaan kunnolla.
Sainkin tänään kommentin, missä mua käskettiin olemaan lojaali lukijoita kohtaan, ja ilmoittamaan etukäteen jos blogin poistan. Siis tottakai ilmoittaisin asiasta etukäteen, siitä ei ole epäilystäkään. En itsekään tiedä, mitä tekisin, mutta en kiirehdi päätöksen suhteen.
Musta on myös alkanut tuntumaan, että ketään ei edes kiinnosta meidän elämä enää. :D Kommentit ovat vähentyneet huomattavasti muutaman kuukauden aikana. Vaikka blogia itselleni pääsääntöisesti kirjoittelen, niin on se silti aina ollut ihan mahtijuttu saada lukijalta kommenttia ja palautetta!
Mua harmittaa ihan ylipaljon myös se, että en ole juurikaan kerinnyt edes Caspianista tai hänen kehityksestään mitään tänne kirjoittelemaan. Harmittaa, että Jasperista on niin paljon juttua, mutta Caspianista ei juurilainkaan blogihistorissa.
Tekisi mieli aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta en kyllä tiedä, kuinka sekään onnistuisi sillä blogihan on jo olemassa.
Instagramia esimerkiksi päivittelen nykyään tosi ahkerasti kuvilla, blogin facebook-sivulle kirjoittelen välillä juttujakin ja mua saa pyytää ihan hyvillämielin kaveriksi facebookissa, jos kiinnostusta riittää enemmänkin meidän juttuihin.
Caspian nukkuu nykyään hyvin yöt, mutta päivällä hän nukkuu vain lyhkäisiä pätkiä.. Jasper taas nukkuu päivällä parin tunnin päikkärit ja yötkin hyvin, mutta tulleen kesä ja valon ansiosta, meidän aamu alkaa yleensä suhteellisen aikaisin.. Koko ajan riittää tekemistä, ja ikinä se tekeminen ei lopu kesken. Kukaan ei täällä mun puolesta hoida lapsia, siivoa kotia tai käy mun puolesta suihkussa. Oliskin ihanaa, jos joku voisi kirjoittaa mun sanelun avulla mun puolesta blogia! :D
Kyllä mä pystyn puhua kun syötän Caspiania, tai kun vaihdan Jasperille vaippaa, mutta koneella en ikävä kyllä pysty siinä samalla olemaan.
Kuulumisista en edes lähde erikseen avautumaan, aina mä sanon ''meille kuuluu ihan hyvää'', vaikka se ei olisi tottakaan. Lasten kanssa mulla kyllä menee hyvin, vaikka välillä äitilläkään ei meinaa riittää kärsivällisyys..
Kauheinta päivissä on se, että Jasper ja Caspian menevät yhtäaikaa yöunille. Illalla he ovat aina väsyneitä ja kärsimättömiä, ja mun pitäisi joka ilta revetä ruokkimaan ja hoitamaan heitä yhtäaikaa.. Väistämättä, jokainen ilta, poikkeuksetta kuluu iltarutiinien osalta niin, että toinen kiljuu, karjuu tai itkee kun tyhmä äiti vaihtaa veljelle yöpukua, eikä tee sitä yhtäaikaa molemmille.
Mutta nyt Caspian alkoi tuola puhkumaan, joten tämä mama jatkaa tästä suoraan sinne, ilman että kerkesin edes niitä hiuksia harjaamaan.
Mä yritän venyttää itseäni joku yö vaikka tänne koneelle asti uudemman kerran. Saatte nyt laittaa siihen seuraavaan kertaan asti risuja ja ruusuja, toiveita, kysymyksiä mulle ja blogille!!
<3; meeri