tiistai 24. maaliskuuta 2015

Jasun 1-v kuvaukset & kuvat





Tulin vain jakamaan vähän Jasperin 1-vuotiaskuvia! Mä hain nämä kuvat vasta pari kuukautta sitten Seinäjoelta, sinn
epäin ei ole (ainakaan Kauhavalle muuton jälkeen) ollut mitään asiaa.. Joten hakeminen hiukan venynyt, hävettää. Vuoden myöhässä kuvat haettu, mutta onneksi kuvat edes otettiin oikeaan aikaan! Ja kyllähän näitä kuvia rakastaa koko sydämestään.





Nämä kuvat maksoi 60e plus 200e. Mikä mun mielestä on ihan täyttä rahastusta, joten ajattelin, että en kuvauta Caspiania. Oon kuitenkin tullut hiukan katumapäälle, ja kovasti mietin, että pitäisikö vähän jälkijunassa käydä kuvauttamassa Caspianiakin? Vai riittääkö se, että yritän niin kauan, että kotona onnistun saada Capusta hyviä kuvia, ja sitten vain teettää ne jossakin liikkeessä!





Harmittaa, etten ottanut noita parhaimpia kuvia tiedostona (enkä ole saanut aikaseksi käytyä missään skannaamassakaan, ylläri..), vaan otin nimenomaan vähän ns. huonompia kuvia tiedostona, ja parempia kuvia paperille. Eli tässä ei ole kaikista parhaimmat kuvat! Mutta silti. :)






Caspian oli muuten kuvauksien aikaan vielä teholla. <3 Itkettää.






Vielä loppuun muutama mun lemppari (erittäin huonolaatuinen) kuva kaikista kuvista


Rakastan niin paljon tuota pientä suloista riiviötä. <3 

<3meeri

Sorry ja no sorry tästä kuvaspämmistä.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Addiktoitunut tv-sarjoihin

Mä muistan, että olin jo pienenä sellainen, että en millään olisi malttanut odottaa tv-sarjan jakson jälkeen viikkoa seuraavaan jaksoon. Oon malttamaton mitä tv-sarjoihin tulee. Yleensä haluan lukea juonipaljastuksiakin, en mitenkään yksityiskohtaisesti tai liikaa, mutta tykkään tietää, jotakin ''suuria'' asioita sarjasta. Esimerkiksi, että saako kaksi päähenkilöä ikinä (en siis halua tietää milloin, miten, missä vaan että IKINÄ) toisiaan tms.

Koukutun helposti sarjoihin, ja pienenä katsoinkin säännöllisesti montaa eri sarjaa yhtäaikaan. Sittemmin olen katsonut sarjoja lähinnä koneelta, boxeina, tai jos ollenkaan.  
 Mulla olikin juuri kausi, kun en katsonut pitkään aikaan yhtään mitään ohjelmaa säännöllisesti. Itse asiassa mun normaaliin päivään ei kuulu niin sanotusti normaalin television katsomista sekuntiakaan, ole kuulunutkaan pitkään aikaan. Salkkareita kyllä seuraan, mutta sekin katsotaan poikien kanssa aina seuraavana aamuna katsomosta melkein heti herättyämme. 

Silloin kun Sami lähti armeijaan, niin päätin etsiä Netflixistä tai Viaplaysta itselleni jotakin ajanvietettä. Oon aika montaa sarjaa ehtinyt jo katsomaan, enemmän tai vähemmän. Kaikki ei ole sytyttänyt, mutta muutaman helmen olen itselleni löytänyt, minkä vuoksi olenkin ollut nenä koneessa kiinni monesti yömyöhään saakkaa.. Mä olen katsonut aikalailla niin, että yksi sarja kerrallaan, eli kaikki sarjat tykityksellä putkeen. Haha. Mutta se on vaan niin, kun on aina pakko katsoa vielä se yksi jakso! ;)

Mä oon luultavasti muutaman vuoden jäljessä tässäkin asiassa, mutta ajattelin silti esitellä mun kolme lempparilöytöä Netflixin kautta: 


1. The Killing (Jälkiä jättämättä) 
Jos tätä sarjaa on katsonut, niin varmasti tietää, että tämä ei kaipaa perusteluja! 
Samin kanssa mietittiin, mitä alettaisiin yhdessä katsomaan, ja mä sitten ehdotin tätä ''toi kuulostaa vähän joltakin C:S:I:ltä, eli vois olla just sellanen kiva katottava''. Mutta tää on vielä sata kertaa parempi! Ehdottomasti mun kaikkien aikojen lemppariohjelma! 
4 tuotantokautta.

+ Niiiin koukuttava
+ Kekseliäs
+ Jännittävä
+ Mielenkiintoinen
+ Erilainen
+ Hauska, huom. HYVÄÄ huumoria, sarkasmia (Sai oikeasti nauraa miljoona kertaa!!)
+ Totuudenmukainen
+ Aivan ihana miesnäyttelijä (Ensimmäisen puoli kautta ajattelin, että hyi mikä rotta. Mutta loppuakohden koko ajan vain paranee, ja... <3)

- Naisnäyttelijän jatkuva, tooooodella ärsyttävä purkanjauhaminen (Kuuluu rooliin, tiedän! Mutta välillä ärsytti kyllä niin paljon, että teki mieli kiljua)
- Ensimmäinen murhatapaus ehkä jo vähän liian pitkälle meni juonensa kanssa
- Enpä keksi muuta huonoa, muuta kuin yksinkertaisesti sen, kun loppui ja lisää ei aika varmasti ole tulossa


2. Drop Dead Diva
Tätä sarjaa seuraan tällä hetkellä! Ajattelin tämän postauksenkin valmiiksi saannin jälkeen katsoa paria jaksoa, tai niin kauan, että nukahdan. Tykkään tästä kyllä tosi paljon! Vihaan kaikkia sarjoja, joissa on paljon kaikkia yliluonnollista. Vaikka tämänkin pohjimmainen päätarkoitus on yliluonnollisuuden tuotosta, niin se ei kuitenkaan haittaa sarjaa seuratessa. Keksin tästä kyllä aika paljon negatiivisiakin asioita, vaikka tosissani tykkään, mutta varmasti huonot puolet johtuu siitä, että olen muutaman viikon aikana katsonut melkein kaikki jaksot..
6 tuotantokautta.
*Muoks. Kirjotin tämän postauksen valmiiksi jo melkein viikko sitten, ja nyt olen viimeisen viikon katsonut tätä aika vähän, eli 1-2 jaksoa jokatoinen päivä tyyliin, ja enää mua ei ärsytä tässä sarjassa juuri mikään. Eli johtui nimenomaan tuosta liiallisesta katsomisesta. :D

+ Hauska
+ Sopivasti hömppä
+ Kaikinpuolin mukava katsoa, eikä mitenkään ahdistava tai pelottava
+ Tunnerikas

- Jaksot toisaalta toistavat itseään- jokaisessa jaksossa kaksi ''tapausta'' ja koko ajan päähenkilöt melkein saavat toisensa, kunnes aina toinen on ehtinyt jatkaa elämäänsä kun on saanut ensin toiselta pakit jne. (Mutta nämään asiat eivät VARMASTIKAAN häirisivät mua yhtään, jos en katsoisi joka päivä viittä jaksoa)
- Välillä liikaa oikeusdraamaa, huomaan välillä odottavani vain, että tapaukset ovat rakottu, ja että näytetään taas henkilökohtaisia elämiä
- Välillä yliluonnolliset jutut


3. Orange Is the New Black
Tästä odotan innolla tulevia tuotantokausia. Sopivassa suhteessa kuvataan kaikkien henkilöiden elämää. Siitä on jo niin kauan (jopa varmaan kuukausi..), että en oikein edes osaa kirjoittaa mitään! Mutta sen mä nyt ainakin muistan, että oli tosi hyvä. Ihania hahmoja ja hyviä roolisuorituksia!

+ Hauska
+ Hömppä
+ Pysyy kärryillä, vaikka heittäisi aivot narikkaan
+ Mielenkiitoinen
+ AINA pakko aloittaa seuraavakin jakso!
+ Se yks vartija on niin ihana :D <3

-Välillä liika on liikaa
- Päänäyttelijä ärsyttää mua jollakin tavalla suunnattomasti, en oikein tiedä miksi (ei siis rooli, vaan lähinnä se näyttelijä :D)



Sitten mä haluaisinkin kuulla, että mitä sarjoja te suosittelisitte? Nimenomaan katsottavaksi vaikkapa Netflixistä? Mikä ollut pettymys? 
Moni suositteli mulle Pretty Little Liarsia; väkisin katsoin viisi jaksoa, ja se oli mun mielestä niin täyttä kuraa, että huhhuh. :D Mulla ei olekaan enää kuin muutama hassu jaksoa tuota Drop Dead Divaa jäljellä, ja sen jälkeen pitäisi etsiä taas uusi sarja. 
Eli EHDOTUKSIA OTETAAN VASTAAN!! :) Tyylillä ei oikeastaan ole mitään väliä, kuten ylläolevasta listastakin voi päätellä. Scifistä tms. en oikein innostu, mutta kaipa niissäkin voi olla poikkeuksia!

<3meeri

Ps. Mä oon nyt OIKEASTI niin innostunut taas tästä bloggaamisesta, että yritän tosissani päästä tähän taas kunnolla kiinni, ei vaan oikein meinaa löytyä sitä kuuluisaa aikaa.. Tänäänkin olin illalla jumpassa, ja äiti oli sillä välin katsomassa poikia, mutta eihän ne hönttipentit malta mennä nukkumaan maanantaisin ikinä kuin vasta tosi myöhään.. Ajattelin myös kaivaa kameran jostakin nurkasta, ja kenties jo huomenna ottaa pitkästä aikaan edes jotakin kuvia!





sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Rakkaimpien yhteissynttärit

No enhän mä nyt kerinnyt sitten perjantaina tulla postailemaan, vaikka vähän vannoinkin, että jos vain on aikaa niin sen teen. Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Perjantaina aina odotellaan poikien kanssa isiä kotiin- Caspianin on pakko päästä yöunille ennen kuin isi tulee, mutta suosiolla aina valvotaan Jasperin kanssa myöhempään. Meillä on viikonloppu aina täynnä pieniä jobeja, kyläilyjä ja välillä täytyy hetki keritä vain olemaankin.
 En kerkiä viikonloppuisin edes avaamaan konetta, mutta tänä viikonloppuna ehdin kuitenkin miettiä vähän taas blogin tulevaisuutta. Päätin nyt, että (niinä päivinä kun OIKEASTI ehdin ja pystyn) jokatoinen päivä kirjoittelen hiukan kevyempiä ja helpompia postauksia, ja jokatoinen päivä kirjoittelen joitakin asiajuttuja. Jos asiajuttu jää kesken, jatkan sitä sitten taas välipäivän/kevyempipostauspäivän jälkeen. Mä kutsun tätä elvytyssuunnitelmaksi. (XD)
   Jos suinkin vain pystyn huomisen iltajumpan jälkeen ja kerkiän ennen puoltayötä, niin aloittelen kirjoittamaan vihdoin synnytyskertomuksia. Saas nähdä monta viikkoa niidenkin valmistumiseen menee, sillä en oikeasti tällä hetkellä muista mitään synnytyksistä, ja taitaa olla aikamoinen työ saada edes muutama kappale aikaiseksi. Hävettää. Miksi en saanut niitä aikaiseksi kirjoitettua, silloin kuin muistin ja ne olivat ajankohtaisia? Mutta mua itseä vaivaa nämä kirjoittamattomat synnytystarinat niin paljon, että jos en niitä oikeasti ala saada pian valmiiksi, niin blogi saa sitten jäädä--- sen verran suuri osa lasteni syntymät ja synnytyskertomukset ovat mun elämää. Hävettää. Maailman parhaimmat ja tärkeimmät päiväni ovat jo nyt ihan sumunpeitossa!! Enkä ole kirjoittanut mitään kummoisempaa mihinkään ylös! Pitää varmaan yrittää etsiä parin vuoden takaisia facebookin keskusteluja ja sitä rataa. No ei kai, mutta tosissaan; jännä nähdä itsekin mitä muistan kun alan kunnolla, oikeasti, pitkästä aikaan, muistelemaan ja kirjoittelemaan ylös! 




Ja sitten siihen asiaan! Eli poikien yhteissynttärit. Kuukausi sitten (itseasiassa tasan kuukausi sitten) juhlittiin ensimmäiset poikien yhteissynttärit. Caspian oli täyttänyt viikkoa ennen juhlia 1 vuotta ja Jasper viikkoa ennen juhlia 2 vuotta. 
  Tämä onkin jännä juttu, että tietenkin Jasper vietti vuosi sitten 1-vuotias synttäreitään, mutta silloin en itse edes pystynyt olemaan paikalla! Jouduin siis juhlien edellisenä yönä lähtemään sairaalaan supistusten takia, vietin yön sairaalassa, aamulla sain käydä kotona kun niin vaadin, vietin kotona tunnin sängynreunalla puuskuttaen ja kärsien 1,5min välein supistuksista, juhlat alkoivat ja minä olin jo takaisin sairaalassa synnyttämässä Caspiania maailmaan. 




Viime vuonna mun ei tarvinnut edes itse tehdä kaikkea juhliin; äiti ja isä olivat edellisenä päivänä meidän kanssa siivoilemassa jne. Nyt mun kuitenkin piti ihan itse siivota ja puunata jokainen kolo kodistamme, hoitaa kaikki ruokajutut, järjestää kaikki asiat. Huhhuh. :D No joo, pakko myöntää, että stressi oli taas niin valtava! Että ihme on, jos en saanut jotakin vatsahaavaa. Stressi oli niin valtaisa myös ajan suhteen, eihän mulla herranjestas ole aikaa järjestää kahdelle lapselle synttäreitä, koska Samikin on armeijassa. Missä välissä juhlat pidetään? Koska minä leivon? Koska siivoan? Missä lapset ovat silloin?! 




Samilla oli armeijassa vala poikien oikeana synttäriviikonloppuna, ja sielä siis olin siskon ja hänen miehensä kanssa. Ja tiesin, että sielä menisi koko lauantaipäivä, enkä silloin illalla enää pystyisi tekemään mitään (olin oikeassa, ei ollut kuin kaksi tavua valapäivän jälkeen: VÄ-SY), joten viikonlopun sunnuntaikin oli poissuljettu. 
Olikin siis pakko valita seuraavan viikon sunnuntai, jolloin Sami lähtisi takaisin inttiin, mutta saisin sen lauantaipäivän siinä ehkä jotenkin lapsista vapaaksi ja järjestettyä asioita. 
Sinä lauantaina lapset menivät mummulaan hoitoon päiväksi, ja minä (ja Sami auttoi onneksi monessa asiassa!!) siivosin, siivosin ja siivosin kuin hullu, kävin sadassa eri kaupassa, leivoin kaikenlaista, värjäsin hiukset jne.. 





Meidän synttärit eivät olleet todellakaan mitenkään ihmeelliset. Ei mitään lehtien mainoksista otettuja kuvia täydellisistä kattauksista, täydellisine teemoineen tai muutakaan sellaista. Pakko myöntää, että sellaset varmasti olisin järjestänyt, jos Sami ei olisi intissä; minulla olisi aikaa ja pääsisin joskus oman kylän kauppoja pidemmälle. Mutta, ehkä ensivuonna sitten! Nyt mulla vaan ei todellakaan ollut mahdollisuuksia, tai aikaa, järjestää mitään maailman mahtipontisimpia synttärijuhlia. Vaikka poikaseni ne varmasti olisivat ansainneet. Joskus vaatimaton on kaunista ja sitä rataa... 




Mutta kuten tuossa edellä jo mainitsinkin, sain näistäkin jo niin valtaisan stressin aikaiseksi, että voi pojat. Mä siivosin oikeasti koko talon niin hyvin ja kunnolla kuin ikinä keksin, mutta oiluoja... se sotku mikä lähti vajaasta kymmenestä lapsesta olikin aika käsittämätön. Juhlien jälkeen näytti siltä, niin kuin ei edes omistettaisi imuria. Haha. Tämä nyt vaikka muistutuksena itselleni ensi vuoteen; älä ole niin perfektionisti siivouksen suhteen, jos se siisteys ei pysy edes yhtä tuntia. 





Juhlat kuitenkin menivät hyvin, vaikka minä olinkin aika pyörälläpäästäni vähäisillä yöunillani. Melkein kaikki ketä pyydettiin pääsi paikalle, pojat nauttivat yllinkyllin, vieraillakin oli toivottavasti ihan mukavaa ja lapset saivat paljon ihania lahjoja! 



Mä nyt en ole lahjoja mitenkään erikseen kirjoittanut ylös tai ottanut niistä kuvia, suurinosa päätyi suoraan leikkeihin, enkä voi vannoa, että tiedän jokaisesta lelusta kummalle pojalle se tuli. :D Mutta paljon siis pojat saivat erilaisia leluja, autoja, kylpyankkoja, värityskirjoja ja -kyniä, pomppupalloa jne., mutta muutaman toivomamme käytännöllisen jutunkin saivat lahjaksi, kuten pyyhkeen, lakanat, uuden peiton ja tyynyn jne. 
Kaikki lahjat lapsille on aina ihania, mutta minä oon sitä mieltä, että paras lahja on aikaa, rakkautta, huomiota ja yhdessäoloa. <3 Ei sitä sentäs kaikkea mitata rahalla!




 Tässä vielä meidän omat lahjat pojille:

Kiitos kaikille. <3

<3meeri