Poikien juttuja

Kaivoin tietokoneen ''taas'' syliini, ja odottelin pari minuuttia, että saisin inspiraation jostakin aiheesta, josta kirjoittaa. Sitä nyt ei tullut, mutta mulla kuitenkin on tällä hetkellä aikaa sekä inspiraatiota kirjoittaa, niin lätisen sitten jotakin vain. 
Se on kumma, että jos olisi materiaalia, eli niitä kuuluisia kuvia, niin sitä kirjoitettavaa löytäisi jokaisesta kuvasta ainakin sen muutaman kappaleen verran. Sillä niin paljon mulla on ajatuksia jokaisesta maailman aiheesta, oli sitten kyse säästä tai lapsen syömisestä, niin mä kyllä keksisin asiaa. En sitten tiedä, ajattelenko kaiken liian syvällisesti, tai oonko tässä asiassa normaali vai outo. :D Kuitenkin ajattelin nyt ensitöikseni kun tästä liikun, niin käydä kaivamassa kameran tuohon pöydälle ja ottaa huomenna edes muutaman kuvan! 

Caspian <3 

Jasper <3

Jasper ja Caspian on muuten molemmat alkaneet aina (ts. useinmiten) olemaan ''nätisti'', jos ollaan vaikka pihalla ja sanon, että odottakaa äiti haluaa ottaa kuvan. Ennen mua ei kuultu yhtään, ja alettiin vaan säntäilemään joka suuntaan. :D Tämän takia olisikin kiva kaivaa se kamera oikeastikin käyttöön asti! 

En mä nyt oikein tiedä, että mitä mä kertoisin pojista. Molemmat on maailman ihanimpia ja mun koko elämä. <3 Molemmat pussailee ja halailee koko ajan. Caspian saa pikkuraivareita jos ei saa kaikkea heti, ja Jasper välillä ''hiukan'' uhmailee. Selvästi pitävät toisistaa huolta, huolehtivat aina ensin, että toinenkin saa ruokaa, toinenkin saa juomaa, toinenkin saa pullan palan,  toinenkin tulee nukkumaan, toinenkin tulee kylpyyn, toinenkin saa kengät jalkaan, toinenkin tulee pihalle ja lista olisi _loputon_. :D 

Punnittin tänään pojat pitkästä aikaan, Caspian painoi 13,9kg ja Jasper painoi 14,5kg. Pituuksista ei ole hajuakaan. 

En tunnista sitä ajatusta, että ''töihin pääsee kotoa lasten luota lomalle hetkeksi''. Tai miten sitä nyt sanotaankaan. Tai kyllä mä vaan niin nautin päivistä, kun saan olla lasten kanssa kotona. Ja niin oon aina nauttinutkin, koko kotiäitiyden ajan nautin asiasta, nautin niin perkeleesti jokaisesta päivästä. Ja joo, tykkään kyllä työstäni, ja joo, on mulla kyllä motivaatiota sitä tehdä, ja teenkin niin paljon vain kuin saan vuoroja. Mutta, mikään ei voita sitä, että saa olla kotona lasten kanssa. Ei mikään.
 Ja, monet sanovat, että saavat töissä edes juoda kahvinsa rauhassa etc., mutta meillä töissä sitä kahvia ei yleensä edes kerkiä juomaan, tai ehkä lennossa. Kai tää kaikki johtuu sitten siitä, kun on kolmivuorotyö, ja muutenkin työajat ja työpäivät niin epäsäännöllisiä, että ei voi oikeastaan edes tottua mihinkään ns. rytmiin. Ja melkein aina on niin kiire töihin, töissä ja töistä pois. 

Justiin tänään mietin, että kuinka kova paikka se vaan on mulle, että mun lapset on jo niin isoja, että uskallan jättää ne johonkin päiväkotiinkin hoidettavaksi. Mun pienet vauvelit. Pitää vaan yrittää uskoa ja toivoa, että kyllä he sielä pärjäävät. Omalle äitillekin oon vielä pari kuukautta sittenkin kirjoittanut kauheat laput mukaan, jos pojat ovat menneet sinne yöksi. Ja mun äiti ja isä sentäs ollut vähintään joka toinen päivä tavalla tai toisella lasten elämässä mukana. Jasperkin aina jokainen ilta sanoo, kuinka Jappu rakastaa äitiä, isiä, vauvaa, mummua, pappaa, Jereä ja Roopea (siskon pojat). :D <3 

 Ja juurikin tätä mä tarkoitin... Lisäsin tähän ensiksi joku kymmenisen kuvaa, ja ajattelin, että kirjoitan joka kuvasta vähän. Muttah, jokaisesta kuvasta tulee sen verran tekstiä, että tästä olisi tullut kilometripostaus. Jatkan siis myöhemmin niistä muista kuvista. :) Hyvää yötä <3


<3meeri

Äitijuttuja

Tiedän kyllä, että Äitienpäivä meni jo kuukausi sitten, mutta kerron nyt samalla vähän siitäkin, sillä nämä kuvat on otettu silloin. 

Äitienpäivät kuluu mulla yleensä herkistyneenä ja itkeskellen. Sami aina luulee, että olen pettynyt johonkin, mutta ei, en todellakaan. Mä vaan oon niin herkkis, että itken kaikesta koko ajan! Aina silloin mietin, kuinka paljon olenkaan saanut ja kuinka onnellinen olen kaikesta. Mun lapsista, puolisosta ja ylipäätään koko perheestä. Kuinka onnellinen ja siunattu äiti mä oon, ja kuinka vaalin äitiyttä ja rakkautta koko loppuelämäni ajan.
 Oon myös maailman kiitollisin mun omalle äidille, joka on niin ihana tuki ja turva minulle ja koko meidän perheelle! Parempaa mummua ei varmasti löytyisi mistään maailmankolkasta mun murusille. 

Äidinrakkaus on vain jotakin niin suurta, että kukaan muu ei voi sitä käsittää. Ei kukaan. Tietenkin kaikki äiditkin tuntevat eritavoin, edes jossakin muodossa, mutta uskon silti suurimman osan äideistä tietävän mitä tarkoitan. 
Ja ei, en vähättele kenenkään rakkautta mitään tai ketään kohtaan. Mutta se on vain fakta, että omien lapsien edelle ei varmasti mene ikinä mikään tai kukaan. <3

No joo, mutta se siitä herkistelystä. 

Sain Samilta ja pojilta PITKÄÄÄÄN haaveilemani, pyytämäni ja toivomani (& ruinaamani..) crosstrainerin lahjaksi! Oikeesti, olin, ja oon vieläkin, niin onnellinen ja kiitollinen koko vempeleestä! Vaikka Sami ja liuta muita läheisiä on kyseenalaistanut, että jääkö se vaan nurkkaan pölyttymään. Niin ei todellakaan ole jäänyt! Mutta voisin vaikka siitä crosstrainerista ja mun ''treenaamisesta'' ylipäätään kirjoittaa vaikka oman postauksen, jos jotakuta vaikkapa sattuisi kiinnostamaan vahingossa. Oon kyllä välillä pommittanut instagramia (meidät löytää sieltä nimellä meerevel ) näillä jutuilla, että ehkä jotkut ovat jo kyllästyneet aiheeseen... :D Sori.

Crosstrainerkin ylitti jo kaikki odotukset, sen lisäksi sain vielä Zalandoon lahjakortin, arvan ja batteryn. Itkuhan siinä pääsi, ja Samiraukka luuli heti, että olen pettynyt. Mutta en todellakaan, en vaan ikinä saata uskoa, että kukaan haluaisi antaa mulle yhtään mitään. Olisin maailman onnellisin jo pelkästä kortista!! 
Mitä muuten ootte tilailleet Zalandosta? Tiedän kyllä, että sielä on kenkiä.... ja kaikkea. Mutta sepä siinä onkin; oon kerran käynyt sielä kännykällä surffailemassa, mutta sielä oli miljoona tuotetta, enkä jaksanut selata kaikkia, joten päätöksenteko tulee olemaan vaikea. :D Laukku tai kukkaro vois kyllä olla tarpeellinen, mistä te haaveilette sieltä? Jos vaikka saisin vinkistä vaarin! 

Nämä kuvat on muuten todella epäonnistuneet kaikintavoin (mun osalta), mutta ajattelin silti laittaa näitä. Oon laihtunut näistä kuvista 5-7kg, niin ehkä kehtaan (aka laitan ja en enää ikinä mieti asiaa) laittaa nämä. :'D 

<3meeri

Ps! Hoitopaikkakin ilmeisesti varmistui tänään. Siitä lisää myöhemmin, mutta ihanaa kun ei tarvitse sitä hoitopaikan järjestämistä (luultavasti) enää kummemmin stressata! 

Mammaloituminen

Pohdiskelin tänään yhtä asiaa, ja ajattelin tulla jakamaan vähän mielipiteitäni. Koskien siis mammaloitumista. En edes tiedä, onko se oikea sana, mutta sillä nimellä itse kutsun sitä.
Mammaloituminen = Huoliteltu naisihminen muuttuu lapsensaannin jälkeen perusolemukseltaan rähjäiseksi, takkutukkaiseksi, plösöksi ja itsestään välinpitämättömäksi mammaksi, jota ei voi enää edes kutsua naiseksi. 

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin mun mielestä sellaiset, jotka eivät ole kokeneet äitiyttä eivät voi edes osallistua tähän keskusteluun. Tietenkin äidiksi tuleminen muuttaa naista, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Se on täysin selvä asia. Suurin osa naisista äidiksi tullessaan kasvaa edes jollakin muotoa, mutta kaikille sitä ei tapahdu. 
Jotkut tulevat äidiksi, ja jättäytyvät heti pois lapsensa elämästä, ainakin pääsääntöisesti. He haluavat takaisin oman nuoruuteensa ja välttelevät vastuuta, he huolimattomasti sysäävät lapsensa vaikka postinjakajalle hoitoon ja lähteävät viihteelle. He todistelevat itseään itselleen ja maailmalle käyttäen satoja litroja itseruskettavaa ja meikkiä, tunkevat itsensä viisikokoa pienempiin vaatteisiin ja jo maanantaina aamulla alkavat miettimään, että minne sitä lähtisi seuraavana viikonloppuna. (En tarkoita, että kaikki edellämainitun ulkonäöllisenkuvauksen mukaiset äidit olisivat huonoja äitejä, hell no.) Pointti tässä kappaleessa oli se, että onko sillä omalla ulkonäöllä oikeasti siis aikuisten oikeeeeeesti vauvavuosina mitään väliä, tärkeintä on kuitenkin se välittäminen ja vastuu siitä omasta aarteesta. Ennemmin niin, että ei panosta itseensä, kuin että panostaa itseensä niin paljon, että se menee jo oman lapsensakin edelle. Tietenkin se tasapaino olisi hyvä tässäkin asiassa, mutta kuitenkin, jos näistä ääripäistä pitäisi valita, niin eiköhän se olisi täysin selvä asia.

Mä olin 20-vuotias, kun musta tuli äiti. Ennen raskautumista mulla elämä rullasi mallikkaasti paikoillaan: oli töitä, ystäviä, menoja, aikaa, kauneudenhoitoa, tekemistä, rahaa shoppailla jne. Mutta itse ainakin haluan elämältä enemmänkin- syvällisen merkityksen. 
Oon nyt kaksi vuotta ollut äitinä, ja voin kertoa rehellisesti sen olevan parasta mun koko elämässä. Vaikka muutamassa vuodessa moni asia on vaihtanut paikkaansa mun tärkeysjärjestyksessä, koen silti olevani sama ihminen kuin ennen lapsien saantiakin. Nyt olen vain koruttomampi ja suoraansanottuna rumempi versio itsestäni. Ja vanhempi. Mutta kuka haluaisikaan aina olla täysin samanlainen tai -näköinen? Tietenkin minusta tuli äitiyden myötä myös paljon vastuuntuntoisempi, varmempi sekä ajattelevaisempi. Minulla on lapset etusijalla, ja se on muokannut minuuttani tietenkin. Silti vielä nauran paljon ja itken helposti. Ei se persoona siitä muutu, vaikka luonteenlujuutta tulisi lisää tai ulkonäkö muokkaantuisi.

Mä oon aina itse ollut todellinen hienohelma, hygieeninen, hysteerinen, vaatekriisejä kärsivä ja paljon omia ulkonäköseikkoja miettivä. Ennen äidiksi tulemista en voinut lähteä kotoa mihinkään, jos en ollut käynyt suihkussa, pessyt hampaita ainakin kolmea kertaa, meikannut, valinnut vaatteita kynsiin sopiviksi, lakannut kynsiä, laittanut korviksia ja kasoittain muita koruja, suoristanut hiuksia ja suihkauttanut sata kertaa hiuslakkaa sekä hajuvettä. 

Äidiksi tultuani en voinut lähteä kotoa mihinkään jos en ollut käynyt suihkussa samana päivänä, meikannut, suoristanut hiuksia, pessyt hampaita ainakin kolmesti, minulla ei ollut onnensormusta sormessa tai jos ei ollut yhteensopivia ja hyviltä tuntuvia vaatteita. 

Toisen synnytyksen jälkeen en voinut lähteä kotoa mihinkään, jos en ollut käynyt suihkussa samana päivänä, meikannut, suoristanut vähintään etuhiuksia, pessyt hampaita ainakin kolmesta ja jos ei ollut muita vaatteita kuin rumat verkkarit.

Noin puolivuotta sitten vihdoin opin sen!! Nyt käyn välillä illalla jo suihkussa, ja silti voin seuraavana päivänä lähteä johonkin. Kollareilla voin todellakin mennä kauppaan. Harjaan hiukset joka päivä, mutta voin mennä sinne kauppaan vaikka en olisi niitä suoristanut. Voin mennä TÄYSIN meikittä kauppaan (tämän opin vasta pari viikkoa sitten). Voin mennä kauppaan jos on kiire, ja en ole pessyt kuin kerran hampaat. 

Mä rakastan laittautumista, mutta oon niin iloinen tästä pienestä mammaloitumisesta, jota olen jo kauan harjoitellut ja toivonut! Mammaloituminen on helpottanut mun elämää niin paljon! Nyt voin viedä roskat juuri heränneenä, lähteä kauppaan yhdeltä istumalta, pukea vain jotakin päälle ja mennä lasten kanssa pihalle. Ei enää sitä ainaista kiireellistä, pakonomaista laittautumisrutiinia ja kauhistelua siitä, millä vaatteilla voin lähteä käymään K-Supermarketissa. Enkä todellakaan sano, etten välittäisi itsestäni, vaan väitän, että välitän enemmän omasta henkisestä voinnista sekä jaksamisesta. Sekä siitä, että ei tarvitse stressata hektisessä vauva-arjessa joistakin ulkonäköseikoista. Ennen sain paljon ihannointia siitä, kun olin niin huoliteltu äiti. Älkää huoliko, olen se vieläkin, pidän vain siitä vähän taukoa. Hiukseni ja hampaani harjaan silti ja suihkussa käyn päivittäin. En vain enää joka kerta mieti vaatteita kolmea tuntia tai suorista hiuksiani tuntia. ;-) Ja ihan oikeasti, elämä on huomattavasti helpottunut. Illalla ei tarvitse huolehtia meikkienpesuista väsyneenä. Voin lähteä lasten kanssa aamulla pihalle, vaikka olisin harjannut vain hampaani ja tätä en olisi IKINÄ uskonut! Oon niin iloinen, että oon alkanut vähän sietämään itseäni ja oppinut elämään itseni kanssa luonnollisesti, ilman ehostuksia ja panostuksia. Vielä on paljon matkaa, mutta ainakin yritän totutella ja tutustua luonnolliseen itseeni.

Muista, että tärkeintä on se mitä itse ajattelet. Ei se mitä muut näkee. 

<3meeri

Meidän maanantai

Haha, en nyt ole varma, muistinko kaikkea! Ensiksi aamulla kirjoitin melkeen kaikki ylös, mutta iltaa kohden tekstit SEKÄ kuvat vähenevät.

Ja en nyt niin monesta tilanteesta edes saa kuvaa (esim. silloin kun Caspian on mulla sylissä jne.), koska en voi pitää kameraa missään Jasperin käden ulottuvilla, jos en pysty sitä itse varmasti suojelemaan. Mun kännykkäkin on rikki, että sillä en saa otettua kuvia..

 Kellonajat eivät välttämättä ole ihan täsmällisiä, mutta ainakin suuntaa antavia. 

 Tälläinen on aika peruspäivä meillä, jos ollaan vaan kotona. Useinmiten Sami menee töistä päin vielä toisiin töihin (ja tulee vasta illalla kun pojat jo nukkuvat tai melkein nukkuvat), mutta sitten käyn molempien lasten kanssa yhdessä illalla pihalla. Muuta eroa ei oikein ed. mainitun asian vuoksi tule. 

Eilinen päivä oli todella sateinen, ja Jasperkin nukkui niin pitkään, että sen takia aamulenkki/pihalla olo jäi välistä.  

Ps. Kuvien laatu on mikä on (kiitos synkän päivän) ja niitä on miljoona. Sori.

06:13

Samin herätyskello soi. Sammutan kellon. Kuulen kuinka Caspian herää. Käyn antamassa maitoa, Cappu jatkaa uniaan. 

Sami lähtee töihin, mä menen takaisin nukkumaan.

 

08:00

 Herään siihen, kun Jasper herää. 

Vien Jasperille vettä. Jasper nukahtaa vielä. Itsekin menen takaisin nukkumaan.

09:20

 Herään siihen, kun Caspian herää. Menen antamaan Caspianille maitoa. ''Nukahtaa'' vielä. 

Käyn pissalla ja pesemässä naaman. Poikien huoneessa on hiljaista, menen takaisin sänkyyn. Selaan kännykkää, sillä uskon poikien heräävän pian, enkä halua nukahtaa.

09:45

En ehtinyt nukahtamaan. ''Päppäpäääpääääää tätätäätätä'' kuuluu lastenhuoneesta. Haen Caspianin pois. Jasper nukkuu vielä sikeästi.

Mennään Caspianin kanssa olohuoneeseen, mammitaan sohvalla. 

09:58

Lasken Caspianin leikkimään lattialle, menen petaamaan omaa sänkyä. Caspian seuraa mua meidän makuuhuoneeseen. 

10:05

Haen pyykit pyykkikoneesta, Caspian seuraa mua. Laitan pyykit sängylle. 

10:10

Menen takaisin vessaan, Caspian seuraa mua. Pesen hampaat, siivoan vähän vessaa ja laitan pyykkikoneen päälle.

10:15

Mennään Caspianin kanssa olohuoneeseen. Vaihdan Capulle vaipan. Yövaatteet saa jäädä vielä päälle, en viitsi mennä hakemaan lastenhuoneesta vaihtovaatteita sillä Jasper nukkuu edelleenkin.

Jäädään leikkimään olohuoneen lattialle.

 Caspian ei vihaa mitään niin paljon kuin vaipan tai vaatteiden vaihtoa!

 Mutta sen tuskan jälkeen on taas kivaa!

Hmm. Olipas äitillä jännät taskut housuissa..

10:25

Caspianilla tulee yhtäkkiä kamala nälkä. Lähden kävelemään keittiöön, Caspian seuraa mua. Nostan Caspianin syöttötuoliin, pahimpaan nälkään annan napuja (talk-muruja). Caspian hotkii muroja iloisesti. Alan keittämään puuroa. 

 En kestä tätä kuvaa <3

10:45

Caspian syö puuron täysiä. Kaksi lusikallista jää.

Täytän tiskikoneen. Pesen Caspianin tuttipullon, laitan lisää maitoa Caspianille.

Pesen Caspianin naaman sekä kädet. 

10:50

Suunnataan tuttipullon sekä Caspianin kanssa olohuoneeseen päin juomaan maitoa. Matkalla huomaan kuitenkin, että Jasper seisoo sängyssään. Lasken Caspianin lattialle, ja menen moikkaamaan Jasperia. Caspian seuraa mua.

Jasper on iloinen ja pöllähtänyt nähdessään meidät. ''Vauvvavauvvaa mooooi *suukkojasuukkoja*''

Otan samalla vaatekaapista pojille päivävaatteet sekä petaan poikien sängyt.

  

 Miksi sä mut tänne laitoit?!

 MOOI! Miksi sä heti aamulla otat kuvia?!

 Missä vauva?! TUOLLA VAUVA!!

 OO-ÄM-GEE! Jasper heräsi, täysiä sinne!!

11:00

Mennään olohuoneeseen. Alan antamaan Caspianille maitoa, kunnes Jasper ilmoittaa kakkahädästä. Äkkiä Jasper pöntölle.

Pestään Jasperin hampaat.

Puen Jasperin.

Annan Caspianille maitoa. 

Jos mä heilun nääääin niin et varmasti saa musta kuvaa!

 Muhahah, mä matkin Jasperia! Äikkistä!

 No okei, voin mä hetken olla paikoillani.....

11:20

Vaihdan Caspianille vaipan sekä vaatteet.

11:30

Jasperille aamupalaa. Normaalisti maito on nokkamukissa, mutta tällä kertaa kaikki nokkamukit ovat tiskikoneessa.

Lopulta söi 2 jukurttia, 1/2 karjalanpiirakkaa, leivästä kurkut ja kinkut. 

 Heittäispä se isoveikka mulle jotakin! Jotakin sellasta mitä en varmasti saisi syödä.. Vaikka kinkkua?!

 

12:00

Ruokailu loppu. Annan Jasperille pari keksiä ja Caspianille pari maissinaksua.

Caspian syö hedelmäpiltin. 

12:45

Siivotaan poikien kanssa vähän. Imuroidaan, laitetaan tiskikone käyntiin.

13:15

Caspiania väsyttää. Vaihdan pojille vaipat, Caspian ottaa maitoa ja menee sänkyy päikkäreille. 

 Jos mä näytän oikein kiltiltä, niin antaakohan äiti mulle jotakin?!

 JES! Se meni lankaan. Muhahha.

13:30

Pestään keittiön lattia Jasperin kanssa.

Ei kyllä mitään hajua, kenen noi pienet jalanjäljet on.. ;D

13:40

Vien Jasperin sänkyyn päikkäreille. Höpöttelee, mutta hiljenee. 

14:00

Uskallan siis mennä suihkuun. 

Oon kyllä aina superkauniina kotona... <3 *hyi*

14:10

Lopetan suihkun, ja kuulen kuinka Jasper on hereillä. Voooi eii. Rasvaan naaman ja pesen hampaat. 

14:20

Puen äkkiä jotakin päälle, mitä löydän kaapista ensimmäisenä....

14:25 

Haen Jasperin pois sängystä.

14:30

 Otan keittiön maton äkkiä vesisateesta sisälle. Alan tekemään ruokaa. Perunat kiehumaan ja lihat sulamaan. 

Luojalle kiitos, että olin kuorinut perunat jo edellisenä iltana. En vihaa mitään muuta niin paljon kuin perunoiden kuorimista...

 Ilman tätä en jaksaisi <3

14:45

Caspian herää. 

Haetaan Jasperin kanssa pikkuveli pois sängystä.

14:50

Annan Caspianille maitoa. 

Leikitään ja pussaillaan kolmestaan.

 Teen samalla ruokaa. 

15:15

Ruoka on valmis. 

Syödään poikien kanssa. 

Ihmeellistä, äitikin ehti syömään lämmintä ruokaa.

15:40

Syöty! Siivoan keittiön, tyhjään tiskikone, pesen poikien naamat ja kädet, vaihdan pojille vaipat.

Siirrytään olohuoneeseen leikkimään.

16:25

Sami tulee töistä.

Sami syö, vaihdetaan kuulumisia.

Jasper haluaa jukurttia.

16:45

Lähdetään Jasperin kanssa pihalle vesisateeseen.

Äiti kastuu läpimäräksi. Jasper nukahtaa puolessa välissä matkaa. Äiti jopa juoksee lenkillä! Niin paljon kuin pystyy (eli vähän..). :D

 Taas tätä lempipuuhaa.. Eli vaipanvaihtoa..

 LETSGO!

17:45

Tullaan kotiin. Jasper nukkuu. Sytytän pihalla olevat lyhdyt.

17:50

Mennään sisälle. Jasper menee mammimaan isin kainaloon sohvalle. Caspian nukkuu.

Laitan meidän vaatteet vähän kuivumaan, siivoan vähän ja vaihdan vaatteet.

 

18:10

Caspian herää. 

18:15

Lähden kaupasta hakemaan maitoa ja jotakin muuta tarpeellista. Ostokset maksaa noin 20e.

18:50

Tulen kaupasta.

Pojat istuvat ruokapöydässä. Jasper syö jukurttia sekä leipää, Caspian oli jo syönyt iltapuuron.

Tyhjään ruokakassin. Siistin vähän keittiötä. Etsin pojille yövaatteet.

Sami alkaa vaihtamaan pojille yövaatteita sekä vaippoja.

Mä alan lajittelemaan sängylla olevaa pyykkivuorta.

   

19:20

Sami vie pojat sänkyyn... Äiti tietää, että lapset eivät todellakaan aio nukahtaa.

Sami katsoo salkkareita, mä yritän siivota. 

19:40

Haen poitsut pois sängyistään.

Molemmilla tulee kakka.

Saan kaikki sängyllä olevat vaatteet paikoilleen.

Tyhjään pyykkikoneen. Laitan uuden koneellisen pyörimään.

20:20

Vien lapset takaisin sänkyihin. Molempien luona pitää käydä sataviisi kertaa.

20:40

Jasper nukkuu. Caspian ei todellakaan. 

20:55

Luovutan Caspianin suhteen, haen Capun pois sängystä. Istutaan Samin ja Caspianin kanssa sohvalla. Caspian on maailman onnellisin. Ja minä maailman ylpein äiti! Kehun mun ihanaa lasta maasta taivaisiin. Oi voi, miten toinen voikaan olla noin iloinen. :')

21:10

Vien Caspianin takaisin sänkyyn, annan maitoa. Caspian nukahtaa. 

21:25

Koomataan Samin kanssa sohvalla. Sami laittaa takkaan tulen. Mennään suihkuun, pesen hampaat, puen jotakin yliturhaa päälle.  

22:00

Sami katsoo olohuoneessa jotakin elokuvaa, mä katson makuuhuoneessa Big Brotheria. 

23:00

BB loppuu. Menen hetkeksi olohuoneeseen. Halusin nähdä loppuun jonkun Kassakaappiohjelman, katsotaan se makuuhuoneesa loppuun. 

23:40

Aletaan nukkumaan. 

05:15 

Caspian herää ja haluaa maitoa. Nukkuu samalla kun juo.

08:00

Lapset heräävät. Sami on töissä, noustaan lasten kanssa. Ja uusi päivä voi alkaa..

<3; meeri 

Ps. Kuvia oli miljoona. Toivottavasti teidän koneet kestää. :D Mun kone ei oikein kestänyt, ihan tiltissä, ja siksi kuvat nyt jää kuinka sattuu. Yritän joskus myöhemmin asetella ne kunnolla! Kiitos ja anteeksi!