torstai 11. kesäkuuta 2015

Naisen kypärä

.. eli hiukset.

Mä oon todella vakaasti ja vahvasti päättänyt, että seuraavan kerran värjään hiukset vasta syksyllä. Oon miettinyt jo valmiiksi, että ainoa syy miksi värjäisin hiukset ennen sitä, olisi se, että mentäisiin Samin kanssa naimisiin (mitä ei varmastikaan tule tapahtumaan siis varsinkaan ennen syksyä), mutta pitäähän sitä silti olla olemassa varasuunnitelma aina kaikkeen. :D 

Oon värjännyt viimeksi hiukset helmikuussa. Helmikuussa! Värjäsin haalistuneen pinkin päälle keskiruskean. Pinkki peittyi onneksi hyvin. Väri on nyt ihan haalistunut, ja välillä mun hiukset näyttävät vihreälle, välillä bloneille, keltaisille, oransseille, ruskeille.... Mulla on myös ihan kauhea juurikasvu!! Yritin silloin viimeksi värjätä hiukset mahdollisimman lähellä omien hiuksieni sävyä olevalla värillä, mutta enhän minä silloin tajunnut, että se haalistuu pois. 

Eli todellakin tiedostan, että mun hiukset on tällä hetkellä ihan kauheat. Kaikinpuolin. Väri on järkyttävä. Yritän kasvattaa etuhiuksia pois, ja ne on todella ärsyttävässä vaiheessa. Olen leikkaannuttanut hiuksiani pari kertaa, joten pituudestakin on lähtenyt monen monta senttiä.

Seuraavaksi haluaisin värjätä tummanruskealla tai mustalla, enemmän mustalla. Mulla on niin ikävä mustia hiuksia, ja omasta mielestäni ne sopivat minulle parhaiten. Ehkä. Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki värit sopivat minulle yhtä hyvin/yhtä huonosti. Paitsi tämä nykyinen vetää kyllä niin pohjat. :'D Minulla on kuitenkin hyvä syy.

Hiuksieni laatu on kärsinyt niin radikaalisti kaikesta värjäilystä kuluneen vuoden aikana, että haluan antaa niille hengähdystauon! Nyt pitäisi myös sen kesän saapua (tähän asti on pitänyt pitää pipoa päässä, niin ei ole ollut tästä pelkoa...), ja aurinko aina silloin varsinkin nuoleskelee hiuksia ja haalistaa niitä, niin en halua niitä alkaa värjäilemään taas koko aikaa, jotta väri pysyisi hyvänä.  

Tässä vain murto-osa kaikista hiuksista mitä mulla on ollut.. Mulla on ollut erilaisia leikkauksia, vaalennettuja etuhiuksia, raitoja, kaikilla shokkiväreillä raitoja yms. Otin nyt vain niitä kuvia, joita löysin äkkiä omasta facebookistani. 


Tämä on näistä vanhin kuva. Mulla on ollut monet kerrat punaiset hiukset, ja joskus oli tosi kauankin. Mulla on ollut viininpunaisia, tummanpunaisia, kirkkaanpunaisia ja mustanpunaisia hiuksia. Kokeilin punaisia hiuksia joskus Jasperin syntymän jälkeen, ja se ei kyllä ollut enää yhtään mun juttu.






Sitten minulla oli mustat hiukset kauan aikaa. Ja en tiedä mikä siinä on, mutta rakastan mustia hiuksia itselläni. Mieluusti pitkänä ja etuhiuksien kanssa. Tähän minä palaan seuraavaksi! Tämä onkin ainoa syy, miksi toivon, että kesä kuluisi äkkiä. Tai ''kesä''.....


Mustien jälkeen minulla oli kauan tummanruskeat hiukset (plus se punainen kokeilu). Caspianin syntymän jälkeen tehtiin liukuvärjäys. Tykkäsin kyllä aika paljon näistä hiuksista!


Liukuvärjäyksen jälkeen vetelin muutaman vaalean hiusvärin muutaman kuukauden sisällä. Hiukset vaaleni ihan kivasti! Kunnes...... Eräänä yönä, juuri ennen veljeni häitä, värjäsin hiukset VÄRINPOISTOLLA. Hiuksista tuli ihan kauhian kamalat keltaiset!! Itkin silmät päästäni, hain ruskean hiusvärin. Ja tämä on tulos sen jälkeen, kun hiukset oli maailman keltaisimmat ja ruskea on vedetty päälle.



No se ruskea sitten tietenkin haaleni taas, ja taisin värjätä taas parilla vaaleanruskealla pääni. Näistä mä kyllä ihan tykkään! Ainakin kuvissa. Mun mielestä toi on ihan kiva oranssiruskea! Mutta ei ehkä kuitenkaan ihan mun juttu. 


Sitten värjäsin joku sata kertaa. Ja monen vaiheen jälkeen olin platinablondi. Kyllästyin värin ylläpitämiseen, ettei se kellastuisi. 


Halusin kokeilla kauan haaveileminiani pastellinsävyjä. Rakastuin.





Pastellien jälkeen oli kunnon pinkkiä ja violettia. Rakastin varsinkin violettia, mutta värin ylläpitäminen oli liian työlästä kahden pienen lapsen äidille. Tunsin oloni toisaalta paremmin omaksi itsekseni kuin muissa väreissä, toisaalta taas en tuntenut itseäni hyväksi. Persoonalliset, mutta minun mielestäni, antoivat minusta ehkä liian ilkeän mielikuvan? En osaa yhtään kuvailla paremmin mitä tarkoitan. :D 


Annoin sitten violetin haalistua, ja minulla oli sitten todella haaleat ja rumat vaaleanpunaiset/valkoiset hiukset. Värjäsin juuri ennen poikien synttäreitä tällä ruskealla. Tämä kuva siis helmikuussa otettu, ja seuraavana päivänä edellisestä värjäämisestä..



Tässä sitten siis välituloksia edellisen värjäämisen jälkeen. Kuten edellä mainitsin, niin eri valot yms. saavat hiukseni näyttämään milloin minkäkin väriseltä. Tämä alempi kuva on otettu viikko sitten.


Ja tämä!! Tämä on otettu tänään. Tämä kertoo ehkä kaiken sen, mitä olen tässä yrittänyt kirjoittaa. Kuinka ihana onkaan toi juurikasvu! ;D 


Loppuun vielä; tällaiset hiukset minulla on siis luonnostani. 

<3meeri

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Muutoksien aika

2-3 kuukautta sitten jätin limsat ja normi energiajuomat kokonaan pois, olen nyt juonut vain vettä ja välillä 0 kalori batterya. Kerran olen maistanut MIELENKIINNOSTA limsaa, ja oli kyllä todella pahaa. En ikinä edes uskonut, että pääsisin eroon limsasta, varsinkaan kokiksesta, mutta näin sitä on oltu jo kauan ilman eikä tee enää yhtään edes mieli! 

Mä ihan oikeasti join pelkkää limsaa (ja energiajuomaa, mutta sitä en ole juonut raskausaikoina) jostakin kenties yläasteelta lähtien? En ole ikinä juonut maitoa, ja limsa on toiminut mulle ns. ruokajuomanakin. Ja nimenomaan vettä olen juonut varmaan 5 vuoden sisällä vain jonkun liikuntasuorituksen jälkeen maksimissaan... Nykyään juon vettä 1,5-4 litraa päivässä (riippuen siitä kuinka paljon liikun)! 

Meillä oli oikeastaan aina limsaa kaapissa, ja jos ei ollut, niin sitä täytyi erikseen lähteä hakemaan. On vapautunut fiilis jo ihan senkin puolesta, kun Jasper sitä aina kinui (en todellakaan aina tai yleensä antanut, ja jos annoin niin laitoin varmaan 90%vettä ja 10% limsaa), nyt Jasper juo limsaa (jos ollenkaan) vain mummulassa joskus. Ja ollaan kyllä varmaan ''säästetty'' tässä 2-3 kuukauden aikana ainakin sata euroa, jos ei enemmänkin.. :D Jos minäkin pääsin limsasta eroon, niin ihan varmasti kaikki muutkin pääsevät!


Ruokavaliota en oikeastaan ole kummemmin muuttanut, ainakaan vielä. Syön siis ihan normaalia kotiruokaa, samaa mitä lapsetkin syövät. En ole luopunut perunasta, leivästä, pastasta yms., joista kai ''pitäisi'' luopua laihtuakseen. Mä uskon siihen, että nuo ed. mainitut ovat normaalia ja hyvää ruokaa. Toki en ole aiheeseen vielä kummemmin perehtynyt, mutta minulla on siis tavoitteena elämäntapamuutos, eikä mikään dieetti. 
En usko, että pystyisin elämään lopun elämääni ilman leipää tai perunaa, eli en ole ainakaan vielä ajatellut totuttelevani olemaan ilman niitä. Mutta mistäs sitä tietää mitä tulevaisuudessa teen, tai vaikka aloittaisinkin joskus jonkun dieetin, tämä on siis minun suunnitelmani ainakin tällä hetkellä. Yksi asia kerrallaan kuntoon. :)

 Tällä hetkellä olen vain yrittänyt vähentää kaikki herkut ja pikaruoat minimiin. Ja olen siinä kyllä mielestäni onnistunutkin ihan hyvin! Nyt olen ollut jo 2-3 viikkoa kokonaan ostamatta kaupasta edes pientä suklaapatukkaa. Huomasin vaan, että lähes aina lähti kaupasta matkaan 1-3 pientä suklaapatukkaa. Aluksi oli kyllä vaikeuksia käydä kaupassa, ja huomasin katselevani jopa inhokkisuklaita sillä silmällä, mutta nyt on kyllä jo paljon helpottunut! Uskon, että niin kauan on helppoa, kunnes täällä kotona ei ole mitään..

 Sami kun tulee kotiin, hän varmaan ekana juoksee kaupasta hakemaan karkkeja ja suklaata. Auta armias siinä sitten.. Noh, mutta sallin herkut silloin tällöin itselleni, että ei ole maailmanloppu vaikka sortuisinkin, kuhan yritän pysyä niistä mahdollisimman kaukana, ja en ainakaan itse niitä ostele! Mutta yritän olla nyt kuitenkin mahdollisimman kauan ilman suklaita, kaupan kakkuja/leivoksia ja karkkeja.

Ajattelin leipoa Samille synttärikakunkin viikonlopuksi, niin sitä kyllä aion maistella hyvällä omatunnolla! Mutta tosiaan, mun ruokavalio on nyt: normi kotiruoka ja herkut minimissä.


Sitten siihen liikuntapuoleen. Haaveilin crosstrainerista nimenomaan sen takia, kun en pääse ikinä mihinkään salille, että olisi kotonakin helppo tehdä jotakin, vaikka silloin kuin lapset nukkuvat. Olen tehnyt nyt 1-3 treeniä joka päivä, välillä pitänyt ''lepopäiviä'' kiireen tai sairastelun takia. Yleisimmiten teen kaksi treeniä päivässä. Käyn myös kerran viikossa ohjatulla kahvakuulatunnilla (jonka ''menoon'' oon kyllä semisti pettynyt..), äiti tulee silloin aina töistään päin katsomaan poikia. Itseasiassa äiti tuleekin juuri tänään tänne ja minä pääsen yksin jumppatunnille. 

Kyllä on treenin jälkeen aina kiva fiilis! Kuolema meinaa kyllä välillä tulla, mutta jokaisen treenin jälkeen olen kyllä vähän ylpeä itsestäni. Ja on niin ihanaa huomata, että se ei ole mitään sellaista pakottamista, vaan oikeasti HALUAN treenata, hengästyä ja hikoilla. 

Tietenkin päiviin kuuluvat myös kaikki hyötyliikunnat lasten kanssa, pihaleikit ja vaunuttelut. 

Sitten kun Samin intti on käyty, ja ollaan sopeuduttu uuteen arkeen, niin haluan kyllä alkaa käymään yksin lenkillä sekä salillakin. Nyt hyvä että saan käydä edes kerran viikossa tunnin jumpassa yksin, joten haaveillaan vielä enemmästä yksin treenailusta! 


Tiedän kyllä, että matka on vielä todella pitkä. Enkä todellakaan kuvittele olevani mitään. En yhtään mitään. Olen silti jo hiukan ylpeä itsestäni, että olen pystynyt muuttamaan joitakin jo monia vuosia olleita tapojani. Herran jumala pystyn elämään ilman limsaa, pystyn nauttimaan liikunnasta, pystyn elämään päiviä ilman sokeripommeja! Halleluujah. 

Huomaan kyllä, että jaksankin paljon paremmin. Jaksan paljon paremmin herätä, en ole enää ajoittain niin masentunut ja kiukkuinen, itsetuntokin on ehkä millin kohentunut, en kaiva ensimmäisenä aamulla kaapista suklaapatukkaa saadakseni jostakin virtaa. Ei, jos mua väsyttää, niin teen treenin! :D

 Niin, ja olenhan silti laihtunut jo 7kg. Vaikka se ei näy missään!! Ainakaan peilistä. Muutaman vaatteen kohdalla se jo tuntuu, mutta muuten se ei varmastikaan näy missään muodossa minussa tai kehossani. :D Mutta puntarilla ainakin näkyy, eli ehkäpä suunta ainakin on oikea. Ja siitä olen iloinen. 

Voisinkin myöhemmin tehdä postauksen tavoitteistani painon yms. suhteen. :) Välillä kirjoittelen ärsyttävästi tästä aiheesta ajatuksiani instagramiin, että jos kiinnostaa niin sieltä saa seurata. 



Minun ihana crosstrainer on merkiltään Raleigh Fitness FUEL 4.0. Sillä saa mitattua rasvaprosentit, se kertoo sykkeen ja kulutetut kalorit. Laitteessa on monia erilaisia ohjelmia, joista saa valita, tai jos valmiit ohjelmat eivät miellytä niin sitten saa tehtyä ihan ''oman'' ohjelman. Joka päivä olen tutustunut paremmin laitteeseen, nykyään osaan sitä vähän jo käyttääkin!

<3meeri

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Äitijuttuja

Tiedän kyllä, että Äitienpäivä meni jo kuukausi sitten, mutta kerron nyt samalla vähän siitäkin, sillä nämä kuvat on otettu silloin. 



Äitienpäivät kuluu mulla yleensä herkistyneenä ja itkeskellen. Sami aina luulee, että olen pettynyt johonkin, mutta ei, en todellakaan. Mä vaan oon niin herkkis, että itken kaikesta koko ajan! Aina silloin mietin, kuinka paljon olenkaan saanut ja kuinka onnellinen olen kaikesta. Mun lapsista, puolisosta ja ylipäätään koko perheestä. Kuinka onnellinen ja siunattu äiti mä oon, ja kuinka vaalin äitiyttä ja rakkautta koko loppuelämäni ajan.
 Oon myös maailman kiitollisin mun omalle äidille, joka on niin ihana tuki ja turva minulle ja koko meidän perheelle! Parempaa mummua ei varmasti löytyisi mistään maailmankolkasta mun murusille. 



Äidinrakkaus on vain jotakin niin suurta, että kukaan muu ei voi sitä käsittää. Ei kukaan. Tietenkin kaikki äiditkin tuntevat eritavoin, edes jossakin muodossa, mutta uskon silti suurimman osan äideistä tietävän mitä tarkoitan. 
Ja ei, en vähättele kenenkään rakkautta mitään tai ketään kohtaan. Mutta se on vain fakta, että omien lapsien edelle ei varmasti mene ikinä mikään tai kukaan. <3

No joo, mutta se siitä herkistelystä. 




Sain Samilta ja pojilta PITKÄÄÄÄN haaveilemani, pyytämäni ja toivomani (& ruinaamani..) crosstrainerin lahjaksi! Oikeesti, olin, ja oon vieläkin, niin onnellinen ja kiitollinen koko vempeleestä! Vaikka Sami ja liuta muita läheisiä on kyseenalaistanut, että jääkö se vaan nurkkaan pölyttymään. Niin ei todellakaan ole jäänyt! Mutta voisin vaikka siitä crosstrainerista ja mun ''treenaamisesta'' ylipäätään kirjoittaa vaikka oman postauksen, jos jotakuta vaikkapa sattuisi kiinnostamaan vahingossa. Oon kyllä välillä pommittanut instagramia (meidät löytää sieltä nimellä meerevel ) näillä jutuilla, että ehkä jotkut ovat jo kyllästyneet aiheeseen... :D Sori.



Crosstrainerkin ylitti jo kaikki odotukset, sen lisäksi sain vielä Zalandoon lahjakortin, arvan ja batteryn. Itkuhan siinä pääsi, ja Samiraukka luuli heti, että olen pettynyt. Mutta en todellakaan, en vaan ikinä saata uskoa, että kukaan haluaisi antaa mulle yhtään mitään. Olisin maailman onnellisin jo pelkästä kortista!! 
Mitä muuten ootte tilailleet Zalandosta? Tiedän kyllä, että sielä on kenkiä.... ja kaikkea. Mutta sepä siinä onkin; oon kerran käynyt sielä kännykällä surffailemassa, mutta sielä oli miljoona tuotetta, enkä jaksanut selata kaikkia, joten päätöksenteko tulee olemaan vaikea. :D Laukku tai kukkaro vois kyllä olla tarpeellinen, mistä te haaveilette sieltä? Jos vaikka saisin vinkistä vaarin! 



Nämä kuvat on muuten todella epäonnistuneet kaikintavoin (mun osalta), mutta ajattelin silti laittaa näitä. Oon laihtunut näistä kuvista 5-7kg, niin ehkä kehtaan (aka laitan ja en enää ikinä mieti asiaa) laittaa nämä. :'D 

<3meeri

Ps! Hoitopaikkakin ilmeisesti varmistui tänään. Siitä lisää myöhemmin, mutta ihanaa kun ei tarvitse sitä hoitopaikan järjestämistä (luultavasti) enää kummemmin stressata! 

Meidän koti

Ensiksi ajattelin, että teen meidän asunnosta asuntoesittelyn. Mutta, kuvia ottaessa tajusin, että postaus tulee olemaan ennemminkin esittely kodista ja siitä miltä meidän koti normaalisti näyttää. Asuntoesittelyä varten olisin piilotellut KAIKEN turhan pois, kuten lelut, vaipat, jätesäkit (lähdössä kirpparille), tiskipöydältä mehuputelit, puukot, tiskirätit, pullot ja kaiken. Jopa leivänpaahtimen olisin piilottanut, olisin pöyhinyt tyynyjä ja järjestellyt ne tarkoin. Olisin laittanut hellannupit paikoilleen, tyhjännyt takan päällystän poikien leluista (joilla saavat leikkiä vain valvotusti) ja lisäillyt koriste-esineitä.

Ehdin kuitenkin ottaa yli puolet kuvista, ennen kuin tajusin, että unohdin tehdä nämä pikkuviilaus- asiat. Kaikissa muista edellisten kotien esittelyissä olen aina tehnyt nämä asiat. Seuraavat kuvat kertovat kuitenkin sen, miltä meidän koti näyttää tällä hetkellä, normaalisti. Ainakin illalla kun ollaan siivottu sekä aamulla kuin herätään, päivällä varsinkin leluja on vähän sielä sun täällä. 

Lelujen paikka on normaalisti ollut lastenhuoneessa, mutta nyt puolet niistä on olohuoneessa. Mutta ollaan lasten kanssa paljon kotona kolmestaan, ja minua ei henkilökohtaisesti haittaa yhtään, että lelut on sielä, missä vietetään yhdessä eniten aikaa. Tietenkin välillä roudaan kaikki lelut heidän huoneeseensa, mutta suurimmaksi osaksi järjestelen ne vain tuohon olohuoneeseen. Minä + lapset, yhtä paljon olohuone on tällä hetkellä heidänkin huone. 

Sohvapöytäkin meidän pitäisi ostaa, mutta en ole pitänyt kiirettä sen hankkimisessa; se olisi vain tiellä meidän leikeissä. 
Lisäksi uudet ruokapöydäntuolit ovat olleet listalla jo ikuisuuden, sekä uusi tv-taso. 

Koriste-esineetkin ovat meillä tällä hetkellä hyvin minimissä, eipä taida oikein olla mitään esillä. Joulun jälkeen kun siivosin kaikki pois, en ole jaksanut laittaa uusia paikoilleen. Tahtoisin kyllä kovin taas sisustaa meidän kotia, mutta en taida panostaa enää tähän kotiin sen puoleen. Meillä on muutto mahdollisimman pian haaveena, niin en halua enää panostaa ja tuhlata rahaa asioihin, jotka eivät välttämättä istuisi uudessa kodissa mitenkään päin. 

Kaikki aina kehuvat tätäkin asuntoa (varmaan tietenkin kohteliaisuudesta ;D), mutta itse en oikein enää tästä tykkää. Suurin syy on varmaankin meidän epäsopivat kalusteet sekä juurikin sisustuselementtien puute. Tämä asunto on myös melko pieni omaan makuuni, ja haluaisin sen toisen vessan (vaikka eipä sen puutetta nyt olekaan huomannut, kun Sami on ollut armeijassa). Lisäksi tässä ei ole yhtään varastotilaa, ja puolet meidän tavaroista asustaakin tällä hetkellä mun porukoilla..
 Mutta, vaikka en tästä kuitenkaan kummemmin ''tykkää'', niin tykkään silti asua täällä! Siis tässä kodissa ja tässä alueella. Ja jos se olisi pelkästään minusta kiinni, niin asuttaisiin jatkossakin Kauhavalla. Pidän kyllä täällä monesta asiasta paljon enemmän kuin entisellä paikkakunnalla, ja mieluusti asuisin täällä jatkossakin. Mutta se on jo aika mahdoton ajatus, ikävä kyllä.



Vaipat repsottaa ja leluja vaikka millä mitalla. Tyynyt ja viltit kuinka sattuu. 



Aivan ihanat jätesäkit ja ylipitkä verho.



Kuvia ei saa otettua ilman, että taapero haluaa poseerata. :D 













Kaapitki olis voinut laittaa kunnolla kiinni. :'D 











Innokas pieni leipuri!










Lastenhuoneesta ei nyt ole paljon kuvia, sillä Caspian oli juuri päikyillä. Toisella seinällä on liukuovivaatekaapit, sekä iso taulu Jasperista. Caspianin uutta sänkyä ollaan odoteltu jo reilusti yli kuukausi....






Peilistä näkyy: suihku ja sauna ovat samassa tilassa wc:n kanssa. 



Takapiha.. Ja ihana ilta-aurinko aina lämmittää!



Terassin on tosi iso! Jatkuu vielä tänne kameran taakse vielä enemmän kuin tuonne eteenpäin. En vaan halunnut ottaa sieltä kuvaa, kun sielä on kaikkea romua. :D 





Vielä yleiskatsausta. Mitäs pidätte meidän kodista? :)





<3meeri

Ps. Meidän edelliset kodit löydät asunto ja/tai koti -tägien alta. :) Tämä on siis meidän kolmas yhteinen koti.