Ensimmäinen mini rodini!

Kirjoittelinkin eilen jo blogin facebook -sivulle, että eilen ei tullut postausta kun olin niin huonossa kunnossa! Mulla on siis nyt ollut neljä päivää flunssa, ja eilen olo oli jo lähellä kuolemaa.. Söin eilen kuitenkin niin paljon lääkkeitä, että enää ei oikeastaan vaivaa kuin yskä. Oon niin kiitollinen, että selvisin eilisestä päivästä! Iso kiitos kuuluu mun ihanalle äidillekin, joka tuli töistä suoraan tänne pariksi tunniksi auttamaan mua, kun Samikin oli iltavuorossa.

Meillä on nyt muutenkin todella kiireinen viikko ja viikonloppu, mutta yritän tulla kirjoittelemaan iltaisin, jos suinkin mahdollista.. Tällekin päivälle mulla on vielä sata ja yksi asiaa tekemättä! Mutta niistä sitten myöhemmin, nyt kuitenkin kirjoittelen loppuun luonnoksissa roikkuneen postauksen.

Eli, viime viikolla tilasin ensimmäisen, mutta ei todellakaan viimeisen mini rodinin vaatteen.

Tai no ensimmäisen sain kyllä Kristalta Jasperille toissa viikonloppuna (ja sen esittelin pari postausta takana päin)! Mutta viime viikolla sitten tilasin ihan itse, mini rodinin jumpsuitin Jasperille. 

Mä oon ihaillut niin kauan mini rodinin vaatteita, mutta oon ollut tosi pihi niiden suhteen.. Mä rakastan niitä kuoseja, värejä, ulkonäköä, kaikkea niissä! 
Nyt kuitenkin viime viikolla tilipäivänäni kunniaksi, ensimmäisenä menin tilaamaan ihanan jumpsuitin Jasperille. Jasper ei enää kasva niin nopeasti, ja puku menee varmasti vielä Caspianillekin, eli viitsin senkin ansiosta nyt tilata.. En kyllä tiedä, koska viitsin tilata Caspianille ''oman'', kun pelkään sitä, että se jää heti pieneksi ja näin kun ostaa isoveljelle, sen saa varmasti vielä pikkuveljellekin käyttöön. 
Huomasi kyllä heti laadun eron, vaikka johonkin h&m:n vaatteisiin verrattuna. Vaikka, en mä silti mitenkään aio h&m:stä luopua ja siirtyä pelkkiin ''merkkivaatteisiin''.

Keltainen ihanuus oli Jasperille vielä hiukan iso, mutta pidettiin sitä jo pari tuntia päällä silloin kun se tuli. Ja mä aina ostan muutenkin tarkoituksella vähän liian isoa, kun en halua, että vaatteet jäävät heti liian pieniksi! :D Sen jälkeen on ollut niin lämpöisiä kelejä, että Jasper olisi varmasti tukehtunut pukuun.. 

Jumpperi oli tarjouksessa, ja maksoi vain noin 40€. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen meidän ensimmäiseen mini rodini hankintaan! Hihi. Mä kyllä pohdin taas jonkun vuoden, että minkä mä nyt tilaisinkaan, kun olisin halunnut paitoja, housuja, takkeja, haalareita.. Mutta oon kuitenkin täysin iloinen päätöksestäni hankkia tuo ensimmäisenä!

Ja mikä tärkeintä; silmin nähden huomasi, kuinka Jasper itsekin tykäsi pitää jumpsuitia päällään! Hän hypisteli, hän ihasteli, hän esitteli sitä. 

 Ja mä tuun vielä joku päivä esittelemään pari muutakin juttua, joita posti on nyt viimeisen viikon aikana tiputellut luukusta alas! 

<3; meeri

Mama 22v

Mun piti tulla eilen kirjoittelemaan se lupaamani postaus, ja olin vielä illallakin sitä mieltä.. Kunnes mua pyydettiin muutamaksi tunniksi kuskiksi ja päätin mennä (mitä ihmettä, minä kuskina?! Haha, oli varmaan kolmas kerta mun elämäni aikana kun oon ollut kauemmin kuin vartin känniääliöitä kuskina.. :D) - lapsetkin jo nukkuivat. 

Mä en ole oikeasti ikinä kipeä, ja nyt mulla on sitten ihan jäätävä flunssa! Tämä on just sitä mun säkää.

Mä palailen illalla, jos vain suinkin ehdin, mutta viimeistään huomenna. Illalla vähintään kuitenkin vastailen teidän kommentteihin. :) Päätin kuitenkin tulla nopsaa tekemään minipostauksen, sillä mulla on tänään synttärit! Jeejee. :D

Täytän siis hurjat 22 vuotta, ja tunnen oloni vanhaksi! Jasper on tänään tasan 1v 5kk ja Caspian parin päivän päästä 5kk. Oon niin kiitollinen ja onnellinen mun lapsista. 

Kuitenkin, mä oon varmaan jotenkin dramaattinen ihminen, mutta aina kun on synttärit tunnen itseni jotenkin tosi yksinäiseksi ja surulliseksi.. Arvottomaksi. Pelkäänköhän mä vanhenemista vai mikä on? 
Ja mä jotenkin otan aina kaiken niin itseeni; mulle merkkaa paljon jo joku facebookin ''onnea'' viesti, ja muistan ikuisesti kuka on onnitellut ja kuka ei.. Vaikka herranjumala jotkut synttärit!! Onhan se nyt aika turha juhla aikuisilla ihmisillä, mutta en sitten tiiä johtuuko mun pikkutarkkuus vain siitä, että itse muistan kaikkien syntymäpäivät aina.. :D

Sami on nyt töissä, mutta mummu ja pappa tulee illemmalla katsomaan poikia ja me käydään Samin kanssa syömässä. Just niin kuin mä halusinkin! En todellakaan halunnut mitään synttäripileitä tai mitään ihmeellistä, mulle riittää ihan vain ruoka.. :D 
Latasin just kameran akun ja muistiakin pitäisi olla, niin tänään voisinkin yrittää ottaa sitten kuvia.. Tai siis nyt Samin on pakko suostua ottamaan niitä (se vihaa ottaa niitä kuvia..) kun onhan mun syntymäpäiväkin, haha. 

Oon muuten tänään ollut 2 viikkoa herkkulakossa, mutta ajattelin tänään synttäreiden kunniaksi herkutella vähän.. Tai en kyllä ole vielä päättänyt, että herkuttelenko tosi vähän vai reippaasti ja kuinka paljon ja millä. Mutta huomenna sitten kuitenkin taas jatkan herkkulakkoa, tapahtu tänään mitä tapahtu sen suhteen. 

Parin viikon päästä tuun sitten tarkemmin kirjoittelemaan mun herkkulakosta, mutta tähän mennessä on jo siis tippunut pari kiloa - vaikka mitään muuta en olekaan tehnyt kuin jättänyt suklaat, karkit, sipsit, leivokset, kakut, jäätelöt pois. 

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!! <3

<3; meeri

''Hei, tässä on merkki''

Mulla on vähän kaksisuuntainen mielipide lasten merkkivaatteista. 

Toisaalta, enhän mä itsekään käytä oikein merkkivaatteita, niin miksi lapset pitää niihin sitten pukea? Lapset kuitenkin sotkee, leikkii, riehuu, kasvaa nopeasti. 
Itse tykkään mielummin ostaa määrällisesti paljon, kuin yhden todella kalliin. Tiedän kyllä, että ei määrä korvaa laatua. Mutta itse olen vähän suuruuden hullu, ja tykkään enemmän ostella paljon vaikka alennustuotteita kuin yhden kalliin normihintaisen tuotteen. 

Mä ymmärrän täysin molempia ääripäitä, niitä jotka pukevat lapsosensa täysin vain merkkivaatteisiin ja niihin jotka ostelevat pelkästään halpojen puljujen, kuten vaikkapa H&M:n vaatteita, lapsilleen. 

Mun mielestä kaikkeen voi hurahtaa! Toiset hurahtaa siivoamiseen, toiset ruokaan, toiset sisustamiseen ja toiset lastenvaatteisiin. Ihan mihin tahansa voi hurahtaa. 
Ymmärrän todella hyvin, jos äiti haluaa pukea lapsensa vain merkkivaatteisiin, mutta toisaalta en oikein ymmärrä sitä, että sitten ei voi muka ostaa mitään vaikkapa sieltä H&M:ltä tai Lindexiltä vain siksi, että niitä ei korista jokin tunnettu merkki. Mun mielestä kohtuus olisi hyvä juttu kaikessa, tässäkin asiassa.

Mutta toisaalta taas mun mielestä on todella normaalia, jos äidit ei ole ostanut ikinä lapsilleen kalliita merkkivaatteita. Miksi niihin pitäisi tuhlata rahaa, vaikka ne eivät edes OIKEASTI miellyttäisi sitä omaa silmää ja halvalla saa hienoja vaatteita? Mitä väliä, jos lasten merkkivaatteet eivät vain oikeasti kiinnosta? Ai vain siksi, koska kaikilla muillakin on? Siinä ei mielestä taas olisi mitään järkeä. 

Minä itse rakastuin heti, kun ensimmäiset mini rodinit näin! Siitä on jo reippaasti yli vuosi aikaa. Vastaan tuli kuitenkin hinta, ja mä olen aika pihi kaikessa, joten ihaillut olen mini rodinin vaatteita vuoden päivät, mutta raaskinut en ole niitä ostaa. Olen suorastaan yrittänyt välillä vältellä netin valikoimaa ko. merkistä, ettei mulle tule sitä pakkopakkopakkosaada -oiretta. Välillä olen kuitenkin laittanut niitä ostoskoriin asti, mutta painanut sitten äkkiä rastia, ja se onkin välillä lievittänyt mun tuskaa. 
Mini rodinin vaatteet ovat todellakin sellaisia vaatteita, joita ostelisin, vaikka ne olisivatkin vaikka Lindexin vaatteita. Ihan sama, vaikka niitä myytäisiin vain Tokmannilla. Hienoja ja ihania ne mun mielestä silti on!
Mun mielestä mini rodinit ovat jotenkin kauniin yksinkertaisia, huomiota herättäviä, kuviollisesti hauskoja ja erittäin mukavan tuntuisia. 

Miikkarit eivät taas ole ikinä, milloinkaa, iskenyt muhun yhtään. Suoraansanottuna, en tajua, mitä joku niissä näkee! Itse en pidä yhtään siitä kankaasta tai ko. merkin kuvioista. Mutta kuten edellä sanoin, niin ymmärrän kyllä, että mihin tahansa voi hurahtaa! Enkä mä voi sanoa tasan kuin oman mielipiteeni, toiset tykkää ja toiset ei. Ei ole multa pois, enkä mä katsele muiden lapsien päällä miikkarin vaatteita mitenkään silmiä pyöritellen. Mutta en vain ainakaan vielä näe itseäni niitä ostelemassa. Ainakaan mitään jo olemassaolevia tai mua vastaantulleita yksilöitä.

Jotkut molot ja popit menevät mulla aikalailla samaan kastiin kuin miikkarin vaatteet.. Mutta, olen kuitenkin nähnyt molon ja popin mallistoissa hienoja ja kivojakin vaatteita! Ne vaatteet ovat kyllä taas olleet mun mielestä niin ''normaaleja'', että en tajua, että miksi joku ostaisi niitä kun muualtakin saisi just samanlaisia vaatteita monta kymppiä halvemmalla. Siis muuta kuin sen merkin takia. Ja tiedän kyllä, että laatu! Mutta me ollaan koettu halvemmatkin vaatteet ihan laadukkaiksi.  

Mä itse olen tasan sellainen shoppailija, että ostan vain sitä mistä tykkään! Oli se sitten minkä merkkistä vain ja mistä vain peräisin. En ostaisi omaa inhokkimiikkarisydänpyllyä edes eurolla vain sen merkin ja tunnettavuuden takia.

Itse tietenkin ostan lapsilleni vain vaatteita, joista itse tykkään, ja jotka vaikuttavat mukavilta. Jos ne eivät ole mukavan oloiset lasten päällä, niin en niitä heille väkisin pue. 

Oon myös törmännyt paljon siihen, että '' serkunkumminkaima osti mun Pirkko-Petterille ihan järkyttävän paidan, enhän mä nyt sellaista voi pukea mun lapselle!!1!1''. Tätä mä en taas henkilökohtaisesti yhtään ymmärrä! Itse ainakin oon kiitollinen ja iloinen kaikista niistä, mitä joku toinen haluaa ostaa mun lapsille. 
Vaikka en niitä olisi itse ikinä ostanutkaan, niin todellakin ''kehtaan'' niitä mun lapsille pukea. Oli niissä sitten niitä mun kammoksumia perusautoja tai -mopoja, niin en ikinä pystyisi jättää toisen hyvästä tahdostaan ostamaansa vaatetta käyttämättä vain siksi koska ''minä, minä äiti, en tykkää''. Eihän sen vaatteen mulle kuulukaan sopia, vaan lapselle! 
Enkä siis tarkoita sitä, että jos joku toinen ostaa vaikka Jasperille vaatteen, niin tungen sen väkisin hänen päällensä vaikka se olisikin liian pieni tai epämukava. Eieiei.

Ja sitten se jälleenmyyntiarvo! Ei luoja, mä suorastaan vihaan sitä sanaa.. Siis mitä, jälleenmyyntiarvo lastenvaatteiden kohdalla? Okei. Mä ostelen mun lapsille vaatteita siksi, että niiden ei tarvitse alasti kulkea eikä talvella jäätyä. En siksi, että mami saa tästä vielä omat rahansa takaisin. 
Toisaalta mä ymmärrän sitäkin, mutta omalla kohdalla, en ikinä ajattelisi, että tämä maksaa kaksisataa ja vuoden päästä saan tästä sata euroa takaisin, joten periaatteessa en maksa kuin satasen. Mutta joillakin se tietenkin voikin toimia! Ei toimisi kuitenkaan meillä.. Paitsi kröhöm, välillä kyllä yritän jopa tälläkin perustella Samille sitä, että miksi haluan jonkun kalliin vaatteen. Kaikki keinot on sallittuja, vai miten se meni? :D
Me ainakin ostetaan pojille vaatteet käyttöön, eikä keräämään arvoa. Jasper on todella sottapytty, enkä mä aio sitä kieltää leikkimästä ja syömästä vain siksi, että ei kalliit vaatteet tahraantuisi.
Niin joo, miten te saatte pidettyä vaatteet hyvässä kunnossa? Meillä ainakin on jokainen valkoinenkin vaate yhden käyttökerran jälkeen jo jonkunsortin läikkiä täynnä jne. 
Toki ainahan se raha on kivaa, mutta mulle tärkeämpää on sen vaatteen tarkoitus, eikä se, että saako siitä joskus tulevaisuudessa 0,50senttiä vai 50euroa. 

Uskon kyllä, että yksi suurimmista syistä, miksen ole jälleenmyyntiarvon puolesta puhujia on varmasti se, että meillä on kaksi poikaa. Jotka varmasti käyvät aikalailla jokaisen vaatteen ja kengän vuorotellen läpi, eli en usko, että mikään säilyisi meillä hyvänä kahden lapsen käyttökokemuksien jälkeen. 

Mutta anyway, jos sitä rahaa on oikeasti paljon, ja on oikeasti varaa miljoonaan merkkivaatteeseen niin so what? Mun mielestä nämä merkkihullutäidit (ei siis mitenkään pahalla tavalla sanottuna) saavat jatkaa shoppailujaan ja omien lapsiensa pukemista just kuinka tykkäävät. 

Lähinnä mä en just tajua sitä, että miksi pitää arvostella sitä mitä muut tekevät. Hihi, naapurin Pirkko-Maijan lapsella oli tänään tarjoustalosta ostettu paita, hihi.
Itse ostan lapsille pääsääntöisesti vaatteet H&M:stä, ja hyvin ovat pelittääneet ja kestäneet tässä 1,5 vuotta jo. Toiset ostelevat vain mini rodinia ja meandia. Toiset ostelevat vain Halpa-Hallista. Mitä sitten? 
Jokainen saa tehdä omien lapsiensa kohdalla just niin kuin tykkää (kunhan lapsilla on hyvä olla, eivätkä joudu olla kylmissään tms.), ja saa kyllä omistaa omat mielipiteet eikä tarvitse muita mielistellä! 
Mutta minä en itse esimerkiksi OIKEASTI kiinnitä IKINÄ huomiota siihen, että mitä merkkiä muiden lapsilla on päällä. Ehkä kiinnitän siihen, että jos on tosi hieno paita tai todella rikkinäiset housut.

Mä myös kuulun niihin äiteihin, joka antaa poikien itse ''valita'' isompana vaatteensa. En aio pukea heille mitään väkisin, ja voin kyllä ostaa omasta mielestäni ruman paidan pojille, jos he niin tahtovat. Vihaan jotakin angry birdsejä, mutta jos pojat niitä joskus tahtovat niin.... Minä en ole esteenä (ainakaan sen takia, jos en itse tykkää). 
Lapset saa olla lapsia. 

Ugh. Toivottavasti ei tullut paljon väärinkäsityksiä tai mielenpahoituksia (se ei todellakaan ollut ainakaan tarkoitus) tästä mun sekavasta tekstistä. Saa kertoilla omia mielipiteitä ja kantoja!

Mä tulin kyllä oikeasti kirjoittelemaan meidän uudesta mini rodinin jumpsuitista, mutta ehkä tämä teksti riittää jo tältä päivää ja huomenna kirjoittelen sitten siitä mistä oli tarkoituskin. ;-)

<3; meeri

Tampereella

No niin, vihdoin ehdin tulla kirjoittelemaan viime viikonlopusta! Eihän tässä olekaan ovella vasta kuin jo seuraava viikonloppu.. Mutta, mä oonkin aina ollut sitä mieltä kaikissa asioissa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

Eli perjantaina aamulla heräsin tosi aikasin, pojat heräsi myös melkein heti ja herätin sitten Samin niiden kanssa, että sain itse tehtyä jotakin.. Mun piti vielä pakata kaikkien kamat, siivota hiukan (vihaan palata likaiseen kotiin!! Olin sitten poissa tunnin tai kaksi päivää, mutta se on yksi ärsyttävimmistä asioista mitä tiedän), käydä suihkussa, laittaa itseni valmiiksi ja käydä kaupassa. 

Muutama tunti siinä meni, että kaikki omat ja poikien tavarat olivat valmiina, mutta hyvin me kuitenkin ehdittiin! Kävin nopeasti vielä kaupasta hakemassa matkalle luettavaa ja juotavaa. Sami, Caspian ja Jasper veivät minut sitten juna-asemalla ja lähtivät itse Kauhajärvelle mummulaan yökylään.

En ollutkaan ollut varmaan viiteen vuoteen junassa, ja olin hiukan aluksi sielä pihalla.. Paluumatka kyllä sujuikin sitten jo täysin ongelmitta. Jee, osaan nyt taas matkustaa junalla vaivatta, jos tarve tulee. :'D 
Lähdin siis Tampereelle, mun ihanimman ystäväni kanssa rentoutumaan ja ns. viettämään mun tulevia synttäreitä. Mua jännitti hirveästi, koska Kristan kanssa ei oltu nähty vielä ikinä, vaikka suunnilleen vuosi ollaan juteltu joka päivä.. Ja Kristalle oon aina ensimmäisenä kertonut kaikesta kaiken. Silti jännitti, suorastaan pelotti, tavata. Mutta, se johtuikin varmaan siitä, että pelkäsin, että jos ei tullatkaan juttuun niin menetän mun ainoa ystävän. 

No, stressasin turhaan, ja Krista oli just sellanen kuin olin ajatellutkin. Meillä oli tosi kivaa ja tultiin hyvin juttuun. Siitä ei ole vielä edes viikkoa kun nähtiin, mutta on jo kauhea ikävä!! 

Krista tuli onneksi mua asemalle vastaan, mä olisin ollut ihan sekaisin jo sielä ''suuressa'' Tampereen juna-asemallakin yksin.. Saati sitten Tampereella. Mä oon täältä maalta, missä ei ole kuin yksi junaraide ja pari hassua kauppaa, mikä selittääkin ainakin vähän sitä mun junttiutta.....

Krista lykkäsikin mulle heti käteen sen maailman ihanimman lahjan! En voi vieläkään käsittää.. En vaan voi! Esittelin sen siinä pari postausta takana päin.. Kiitos vielä kerran... <3

Talsittiin sitten suoraan hotelliin, jonka Krista myöskin varasi mulle synttärilahjana. En voi käsittää sitäkään vieläkään.. Yövyttiin siis Scandic -hotellissa, joka olikin aivan ihana! Moderni, värikäs, siisti, ihana! Meidän huonekin oli tosi hieno, ja meillä olikin mm. amme kylpyhuoneessa. Ja nyt mua sitten tietysti ottaa päähän, kun en ottanut huoneesta kuvia.. No, onneksi tajusin tämän nyt taas kun on liian myöhäistä. ;D Mutta ko. hotellia voin kyllä suositella hyvillämielin!

Hetken aikaa vain löhöiltiin hotellilla ja kerättiin voimia, ja sitten lähdettiinkin ensimmäisenä syömään ja myös vähän shoppailemaan. Kauppoihin meinasi tukehtua, eikä siitä shoppailusta oikein meinannut tulla mitään, kun oli niin tuskaiset oltavat.. Kyllä me kuitenkin pari tuntia kaupoilla vietettiin, minkä jälkeen lähdettiinkin takaisin hotellia kohden. 

Otettiin raikastavat suihkut, ja lähdettiin sitten Tampereen ''yöelämää'' katselemaan. Yöelämä suluissa siksi, että nukkumassa oltiin jo yhdentoista maissa.. Ahaha, äitejä kun ollaan, niin väsykin alkaa painamaan nopeasti. ;-) 

Oli kuitenkin ihana päivä, ja vaikka MUA ei väsyttänyt yhtään kun päästiin hotelliin asti, niin minä olin se joka nukahti ensiksi ja nukahdin samalla kun juteltiin. Ups.

Seuraavana päivänä käytiin aamulla aamupalalla, loikoiltiin, laitettiin kimpsut ja kampsut kasaan ja käytiin vielä vähän shoppailemassa lastenvaatteita H&M:llä. Sitten tapasin Kristan ihanat muruset ja sen jälkeen lähdinkin jo junalla kotia kohden. 

Sami ja pojat hakivat mun asemalta, ja voi luoja oli ihana palata kotiin iloisten mussukoiden luokse! <3 

<3; meeri

Taulu & UUTISIA!

Eilen sain Caspianin ristiäistaulun kotiin asti! Se tuli postiin jo viikko sitten, mutta ei olla keritty noutamaan sitä eilistä päivää ennemmin.. Iso paketti, pieni mies ja paljon rakkautta.

Jahkailin vaikka kuinka kauan, että kumman kuvan kahdesta laitan tauluun, ja oon vielä jälkikäteenkin miettinyt, että teinkö sittenkään oikeaa valintaa.. Mutta nyt kun taulu tuli, en voisi olla tyytyväisempi!

Jasperistakin on se kastetaulu, ja halusin samanlaisen; eli mustavalkoisen, valkoisilla kehyksillä ja sinisen tutin nurkkaan. Molemmat taulut kuvastaa hyvin lapsien luonteita; Jasper on sellainen naurava ilopilleri ja Caspian enemmän sellainen onnellinen tyytyväisyys. Molemmat pojat on siis tosi tyytyväisiä ja iloisia, mutta hiukan eritavoin: toinen äänekkäästi ja toinen vähän hiljaisemmin. 

Jasper

Yksi juttu kuitenkin meni (taaskin) pieleen, nimittäin... Caspianin taulu on vielä isompi kuin Jasperin taulu. Mä olin ihan varma, että olin Jasperinkin kohdalla valinnut suurimman vaihtoehdon, ja niin tein sitten Caspianinkin kohdalla. Joko tässä vuodessa oli tullut vielä suurempiakin tauluja myyntiin, tai sitten olin pihtaillut ja valinnut sittenkin Jasperin tauluksi toiseksi isoimman.

Noh oli kuinka oli, niin tyytyväinen olen! Nyt mulla on molemmista pojista ihanat taulut. 

Taulu ei pääse täällä kodissa edes seinälle asti, sillä SUPRISE.... Me muutetaan tämän kuukauden aikana!

Makkarin seinällä kyllä oli valmiiksi naula jo ihan sopivassa kohdassa, mutta tämä kuva ehkä selittää kaiken oleellisen siitä, että miksen aio pitää taulua tuossa edes tätä loppu kuukautta.. :D

Meillä on ollut tosi kiireinen viikko, mikä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että Sami on ollut joka päivä n. 2 vuoroa/n. 16h töissä putkeen.. 

Eilenkin olin sitten mummulassa poikien kanssa iltaan asti! Mulla oli muuten eilen nimipäivä. Ja sain kolme isoa Batterya nimpparilahjaksi. :'D Nyt molemmat vauvelit nukkuu, ja mä tuun sitten illalla kirjoittelemaan sen viikonloppupostauksen. Pysykää kuulolla.

Ihanaa päivän jatkoa kaikille! Aurinkokin taas paistaa, ja mieli ei voisi olla enää korkeammalla!

<3; meeri