Bloggailuinto. Täytyy myöntää, että se oli mulla hetken kateissa- mutta nyt kun mulla on kunnolla sitä, niin en vaan yksinkertaisesti ehdi kirjoittelemaan. Pienen vauvan kanssa ollessa kahdestaan viikot, ei vaan sitä omaa aikaa löydy muuta kuin illalla/yöllä, jolloin taas en vaan yksinkertaisesti yleensä jaksa. En jaksa vaivautua. Menee niin aikaa. Jasperin ''päikkäritkin'' on nykyään 2-3 kertaa päivässä 15-45minuutin pitusia, joteen..? Joten Jasperin päikkäriajat yleensä käytän siivoamiseen, itsestäni huolehtimiseen, itseni kohentamiseen, asioiden hoitamiseen yms. Yöllä jäbä kyllä vieläkin porskuttaa suunnilleen 13-15 tunnin yöunia, mutta minäkin haluan nukkua edes joskus! Illalla kun se äipän nukkumaan meneminen aina venyy, syystä tai toisesta turhasta tietämättömästä... Mutta, pakko mainita- sitten kun pääsen sinne sänkyyn asti ja yritän nukkua, niin mun runosuoni alkaa sykkimään ja ajatukset lentämään, mutta en vaan vielä kertaakaan ole sitten päässyt sieltä sängystä ylös asti sen vuoksi..
Mutta olen vakaasti päättänytkin, tai ainakin haluaisin nyt kyetä siihen, että jatkossa kirjoittelen vaikka pienempiä postauksia, vaikka sitten turhia. Mutta en kestä näitä näin pitkiä taukoja! Nyt kun tässä pääsen tästä taas vähän tasaisemmalle maalle, niin toiveena onkin postailla taas monta kertaa viikossa :-) Ja ihan omaksi mielikseni! Tykkään nimittäin tästä harrastuksesta oikeasti todella paljon. Jokaisen kirjoituksen jälkeen on jollakin tasolla parempi mieli!
Ajattelin kuitenkin tässä lyhkäisesti, sen kummemmin suunnittelematta kertoa, mitä minun ja meidän heinäkuuhun onkaan mahtunut. Tuskin muistan kaikkea, ja luultavasti kirjoittelen suurimmaksi osin ''turhuuksia''. Kuvausintoakin mulla on ollut nyt vain harvoin, mutta silloinkin niillä harvoilla kerroilla kameran muisti on ollut niin täynnä tai akku loppunut, eikä kuvien ottamisestakaan näin ollen ole tullut oikiasti yhtään mitään.
Heinäkuussa onkin ollut sekä niitä kunnon ihanan kuolettavia hellepäiviä, mutta ollaan Jasperin kanssa saatu nauttia myös jo pakkaslukemista. Nojoo, ei ehkä pakkaslukemista- mutta kuitenkin Jasper on saanut pari kertaa toppahaalaritkin päällensä pihalle mentäessä.
Mäkin sain oikeen vihdoin ja viimein hiukseni värjätyksi, nämä hiukset taitavat nyt olla ehkä jotakin violetin ja punaisen välimaastoa? Toki ne ovat jo haalistuneet hiukan. Jes. Ja ''yritin'' ottaa niistä jopa kuvaa, mutta ehkä niitä kuvia ei jostain kumman syystä ole paras ottaa yöllä huonovaloisessa vessassa. Yksi ilta päätin siis ottaa ittestäni pitkästä aikaa pari kuvaa, ja ei vitsi kun oli turha ''reissu'', haha ja tällä tarkoitan sitä, että turhaan lykkäsin meikkien pesua sen 5 minuuttia. Kaikki ne muutamat kuvat jotka otin, oli maailman turhimpia.
Vaikka mulla onkin ollut vähän laiskamasennusta (eikös olekin hieno sana, just keksin ;), niin en ole sortunut edes tilailemaan mitään! Vaikka sitä mä teen aina kun vähäkin masentaa. Mutta en ole laittanut tässä kuukaden aikana edes tietokonetta päälle varmaan yhteensä kuin kaksi kertaa, enkä ole edes liikkunut missään nettikaupoissa! Ja musta tuntuu, että nyt jos koska saisi liikkua sielä, nimittäin tarvittavien asioiden ostoslista on melkoinen kilometriryöppy.
Jasper syö vieläkin tosi hienosti kaikkea mitä annan hänelle. Puurokin on suurta herkkua! Tosin, niistä baby-maissinaksuista ei ole ainakaan vielä innostunut. Haha, ilme on aina näkemisen arvoinen kun Jasper saa naksun käteensä. Kädessä naksu saa olla, ja ilmeet vaihtelevat yökötyksestä ihmetyksiin. Suuhun naksu ei ainakaan vielä tunnu pääsevän- vaan yleensä naksun elämänkaari päätyy lattialle.
Jasperilla onkin nykyään melko vakaa vuorokausirytmi! Voisinkin ehkä tehdä siitä/meidän normaalista päivästä oman postauksensa?
Elokuvia ollaan katseltu viimeaikoina kieltämättä- ja paljon. Parasta viihdettä mammalle on myös hääohjelmat, Suurin pudottaja, rikossarjat, kokkiohjelmat, Matlock sekä juorublogi. Heheh.
Oon myös saanut kuulla erittäin ihania uutisia rakkaasta lähipiiristäni. En voisi enempää olla onnellinen jonkun puolesta! Tunnistatte tästä kyllä itsenne ;-) Onnea vielä <3
Vaivaa ihan suunnattomasti kun olen sopinut niin monen kanssa äititreffejä sun muita, mutta loppujen lopuksi niistä ei ikinä tule valmista.... Tarvittaisiin kyllä molemmat Jasperin kanssa virikkeitä jaksamiseen, eli kohtalontovereita. Eikä mulla ole mitään vaikeuksia myöntää sitä :-)
Vierailuja on silti ollut puolin ja toisin. Olen kyllä raskauden sekä äitiyden myötä tutustunut moneen ihanaan ihmiseen! Raskausajan ''odotuskaverinkin'' kanssa olemme nähneet nyt vain pari kertaa, mutta ollaan keskusteltu niin paljon somessa, että hänestä onkin tullut yksi ihan mun läheisimmistä luottohenkilöistä! Samanikäiset (ja -kokoiset) pikkupojatkaan eivät kyllä pahenna tilannetta ;-)
Ollaan myös oltu Kauhavalla siskon ja hänen perheensä luona pari kertaa, sekä tietekin Kauhajärvellä porukoiden luona. Ihanaa kun mulla on niin auttavainen ja ihana äiti, joka aina nappaa Jasperin heti syliinsä kun mennään sinne. Silloin tuntuu aina siltä, että mäkin saan joskus olla vaan ja ''levätä''. Enkä tietenkään valita todellakaan mitään mistään Jasperiin liityvästä. Jokainen äiti kyllä varmasti tietää mitä tarkoitan- se on luksusta kun ei tarvitse itse aina jokaista vaippaa vaihtaa jne. Varsinkin jos itsekin olen siinä lähellä :-)
Kuten ylläolevasta kuvasta, joku saattoikin bongata- Jasperille on tullut hampaita! Noin 3 viikkoa sitten, kaksi alahammasta päätti puhjeta täsmälleen yhtäaikaa. Hampaat eivät toki ole vieläkään tullut kunnolla läpi? Muutaman kerran Jasperilla on ollut pientä iltakiukkua, mutta ei sen kummempia huomioita hampaiden tulosta tai kasvusta olla havaittu.
Ollaan grillailtu, herkuteltu, katseltu elokuvia, pelattu mailapelejä, syöty jäätelöä, sukuloitu, ajeltu autolla.
Olen siivonnut, nauranut, itkenyt, ottanut aurinkoa, vältellyt ihmisiä, kaivannut seuraa, ollut väsynyt, nukkunut päikkäreitä, pyykännyt ennätysmäärän.
Jasper näki muuten pari serkkuaan viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa!
Mulla on niinkin pieniä ''unelmia'' kuin, että haluaisin päästä elokuviin ja vaikka edes sinne turhaan mäkkiin syömään? Miksei Lapualla ole mäkkäriä? Ja sitä valkosipulidippiä? MIKSEI?!
Eräs lauantai oltiin lenkillä Jasperin, äitin ja Roopen kanssa ja käytiin moikkailemassa eläimiä. Postauksen eläinkuvat ovatkin siltä reissulta. Roope pakotti mut ottamaan siitä ja tosta rumasta laivastakin yhteiskuvan.... Kummalliset halut pienellä miehellä XD
Mun pitäisi muuten varata parturiaikakin. Mutta sekin on muka niin vaikea asia? No ehkä vaikeus johtuu siitä, ettei mulla ole mitään hajua mihin parturiin kannattaisi mennä.. Enkä omista intressejä kollaamaan kaikkia Lapuan miljoonia parturipaikkoja vertailutasolle. Ehkä kuitenkin joku kaunis päivä?
Elokuu jo kolkuttelee parin tunnin päästä ovelle, ja ensimmäiset mun ajatukset siitä: hyi, miksi, miksi kesä meni näin nopeaa, miksei olla tehty mitään, vielä haluaisin tehdä vaikka ja mitä, vihaan talvea ja kylmyyttä.
Jasperista on kyllä tullut jo isoooo mies! Pian poitsu on jo puolivuotta. PUOLIVUOTTA. Uskomatonta. Jotenkin niin nopeaa on mennyt aika, toisaalta tosi hitaasti. Ensi viikon maanantaina meillä onkin puolivuotisneuvola. Sitä innolla odottaen. Niinjoo, innolla odotan viimeistä piikkiä. Tai en tietenkään sitä piikkiä, mutta sitä että se on viimeinen.
Jasper rakastaa edelleenkin kylpemistä, ja on oppinut tuossa muutama viikko sitten, että kuinka se äiti oikeen kastellaan. Eli kyllä, räpiköintiä kylvyssä tapahtuu nykyään ja paljon.
Oon kuitenkin tosi onnellinen tällä hetkellä. Tämä väsymys on vaan välillä aika uuvuttavaa, mutta Jasperin kanssa jaksan kuitenkin iloisesti, onnellisena touhuta ja leikkiä. Nytkin ikävöin mun pientä Hannibal-naamanrepijää. Ja vain siksi, koska hän on nukkumassa. En tiedä mitään ihanempaa kuin Jasperin nauru, huokailut ja tuhinat.
Palaillaan mahdollisimman pian ! <3
<3: meeri
.jpg)
.jpg)
.jpg)
