Äitijuttuja

Tiedän kyllä, että Äitienpäivä meni jo kuukausi sitten, mutta kerron nyt samalla vähän siitäkin, sillä nämä kuvat on otettu silloin. 

Äitienpäivät kuluu mulla yleensä herkistyneenä ja itkeskellen. Sami aina luulee, että olen pettynyt johonkin, mutta ei, en todellakaan. Mä vaan oon niin herkkis, että itken kaikesta koko ajan! Aina silloin mietin, kuinka paljon olenkaan saanut ja kuinka onnellinen olen kaikesta. Mun lapsista, puolisosta ja ylipäätään koko perheestä. Kuinka onnellinen ja siunattu äiti mä oon, ja kuinka vaalin äitiyttä ja rakkautta koko loppuelämäni ajan.
 Oon myös maailman kiitollisin mun omalle äidille, joka on niin ihana tuki ja turva minulle ja koko meidän perheelle! Parempaa mummua ei varmasti löytyisi mistään maailmankolkasta mun murusille. 

Äidinrakkaus on vain jotakin niin suurta, että kukaan muu ei voi sitä käsittää. Ei kukaan. Tietenkin kaikki äiditkin tuntevat eritavoin, edes jossakin muodossa, mutta uskon silti suurimman osan äideistä tietävän mitä tarkoitan. 
Ja ei, en vähättele kenenkään rakkautta mitään tai ketään kohtaan. Mutta se on vain fakta, että omien lapsien edelle ei varmasti mene ikinä mikään tai kukaan. <3

No joo, mutta se siitä herkistelystä. 

Sain Samilta ja pojilta PITKÄÄÄÄN haaveilemani, pyytämäni ja toivomani (& ruinaamani..) crosstrainerin lahjaksi! Oikeesti, olin, ja oon vieläkin, niin onnellinen ja kiitollinen koko vempeleestä! Vaikka Sami ja liuta muita läheisiä on kyseenalaistanut, että jääkö se vaan nurkkaan pölyttymään. Niin ei todellakaan ole jäänyt! Mutta voisin vaikka siitä crosstrainerista ja mun ''treenaamisesta'' ylipäätään kirjoittaa vaikka oman postauksen, jos jotakuta vaikkapa sattuisi kiinnostamaan vahingossa. Oon kyllä välillä pommittanut instagramia (meidät löytää sieltä nimellä meerevel ) näillä jutuilla, että ehkä jotkut ovat jo kyllästyneet aiheeseen... :D Sori.

Crosstrainerkin ylitti jo kaikki odotukset, sen lisäksi sain vielä Zalandoon lahjakortin, arvan ja batteryn. Itkuhan siinä pääsi, ja Samiraukka luuli heti, että olen pettynyt. Mutta en todellakaan, en vaan ikinä saata uskoa, että kukaan haluaisi antaa mulle yhtään mitään. Olisin maailman onnellisin jo pelkästä kortista!! 
Mitä muuten ootte tilailleet Zalandosta? Tiedän kyllä, että sielä on kenkiä.... ja kaikkea. Mutta sepä siinä onkin; oon kerran käynyt sielä kännykällä surffailemassa, mutta sielä oli miljoona tuotetta, enkä jaksanut selata kaikkia, joten päätöksenteko tulee olemaan vaikea. :D Laukku tai kukkaro vois kyllä olla tarpeellinen, mistä te haaveilette sieltä? Jos vaikka saisin vinkistä vaarin! 

Nämä kuvat on muuten todella epäonnistuneet kaikintavoin (mun osalta), mutta ajattelin silti laittaa näitä. Oon laihtunut näistä kuvista 5-7kg, niin ehkä kehtaan (aka laitan ja en enää ikinä mieti asiaa) laittaa nämä. :'D 

<3meeri

Ps! Hoitopaikkakin ilmeisesti varmistui tänään. Siitä lisää myöhemmin, mutta ihanaa kun ei tarvitse sitä hoitopaikan järjestämistä (luultavasti) enää kummemmin stressata! 

Toinen Isäinpäivä

Ihanaa Isänpäivää kaikille hyville, yrittäville, välittäville, rakastaville isiille ja paapoille sekä heidän uljaille puolisoilleen!

Tänään pöytä täyttyy itse leipomasta kakusta sekä muista herkuista. Pöydän ympärillä on neljä herkkusuuta iloisella mielellä. Isi saa lahjaksi kasan karkkia ja ylikivan t-paidan! Yksi lahja saapuu postissa vasta huomenna, mutta ei sen anneta pilata fiilistä.

Sen jälkeen kun meidän piskuinen perhe on selvinnyt ähkystä, suunnataan mummulaan katsomaan maailman parasta pappaa eli minun maailman parasta isääni! 

Kirjoitin tämän postauksen jo lauantaina, mutta ajastin sen oikealle päivälle. Sami ei tiedä edes mistään herkuista mitä olen ostanut VAATEkaappiin piiloon! Postissa saapuvaa lahjaakaan en halua vielä paljastaa, sillä vaikka Isi ei ikinä mun blogia luekaan, niin ihan varmasti just silloin vilkaisisi kun ei saisi. :D 
Yleensä olen hiukan suuruudenhullu näissä kaikissa juhlissa ja ''juhlissa'', haluan ilahduttaa muita ja ostaa lahjoja kasapäin. Mutta tällä kertaa yritin pidättäytyä pienessä määrässä, vaikka mun on kyllä pakko hakea pari ''muutenvainlahjaa'' seuraavana tilipäivänäni. 
Kakkua en ole vielä koristellut, saas nähdä millainen siitä tulee loppujenlopuksi! Taisi olla muuten ensimmäinen kerta, kun teen ''normaalin'' kakun enkä mitään sen erikoisempaa. Joten, saas nähdä! 

Ihanaa päivää kaikille!! <3

Ps. Myös ihana pieni kuopukseni tänään tasan 9kk! Kirjoittelen Caspianin ja Jasperin kuulumisia taas jossakin vaiheessa, mutta sanottakoon sen, että Caspian on oppinut muutaman viime viikon aikana ihan huimasti kaikkea!!

Pps. Mulle saa ehdotella postausideoita!! Oon nyt jotenkin todella kyllästynyt mun omiin ajatuksiin, pidän itseäni tylsänä ihmisenä, ja musta tuntuu, että en osaa enää edes kirjoittaa.. Joten, ideoita kehiin!

<3; meeri

Ajantasalle

Tähän väliin taas pieni kuulumispostaus! Meille kuuluu hyvää. Meillä on myös ollut aika kiire perjantaista alkaen, enkä yksinkertaisesti ole päässyt koneelle asti, saati sitten jaksanut illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen muuta kuin tasan kaatua sänkyyn.

Perjantaina mun sisko poikineen oli meillä oikeastaan koko päivän, illemmalla äiti ja isä tuli vielä käymään ja sitten myöhään illalla vielä värjättiin siskon kanssa toistemme hiukset. 
 Siitä tulikin mieleen, että maanantaina muuten kokeilin yhtä hiusainejuttua, mikä OLI VIRHE. Ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa..

Lauantaina sitten pojat menivät jo aikasin päivällä mummulaan hoitoon, kun me mentiin Samin kanssa sinne kihlajaisiin.. Tai siis, kihljaisiin, jotka muuttuivat yllätyshäiksi! Oli kyllä kaikinpuolin ihana päivä ja ilta mahtavassa paikassa. Yövyttiinkin sitten muutaman muun vieraan kanssa omassa mökissä. Sitä kun pohdiskelin edellisessä postauksessa, niin onneksi en jäänyt kotiin, oli kyllä ihan oikeasti niin mahtava vuorokausi, enkä olisi mistään hinnasta halunnut jättää välistä noin ihania häitä. 
 Sunnuntaina sitten päivällä tultiin Samin kanssa grillin kautta kotiin, ja mulla oli luvassa ilta-/yövuoro töissä, joten päätin ottaa päikkärit. Samikin tietenkin nukahti, ja tuli pikkasen kiire töihin, sillä herätyskello ei toiminut ollenkaan.. Onneksi kuitenkin ehdin töihin!
 Yöllä sitten kun pääsin töistä, niin lapset heräsivät sopivasti (mutta myös nukahtivat kyllä sitten heti), koska muuten mun olisi pitänyt odottaa aamuun asti mun murujen näkemistä, ja ikävä oli sen verran suureksi päässyt vajaan kahden päivän aikana.. 

Maanantaina ei varmaan tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä en oikeastaan edes muista koko päivästä mitään. Otettiin vähän viikonlopun rientoja kiinni ja löhöiltiin (ja laiskoteltiin) vain koko päivä. Ja mun läppärikin oli Samin autossa, niin en päässyt koneellekaan. Niin ja salkkaritkin alkoivat! Ostettiin Sampan kanssa vähän sipsiä ja katottiin salkkarit rauhassa sitten kun lapset olivat jo kunnolla nukkumassa. Onko täällä muita salkkarifaneja? Tai noh, mä oon vaan niin onnellinen, että pitkästä aikaan telvisiosta tulee edes YKSI puolentunnin ohjelma mitä jaksa katsoa ja mitä voin päivän mittaan odottaa. Yksi hyvä syy maata sohvassa kiinni heti sen jälkeen kun lapset menevät yöunille! 

Eilen meillä olikin sitten viimeinen kahden
tunnin parisuhdeterapia kerta, en olekaan tästä täällä kertaakaan puhunut tai edes maininnut koko asiasta. Jotenkin haikeaa, kun oli viimeinen kerta, mutta mun mielestä ko. terapia ja juttelu on antanut niin paljon, ja jännä miettiä, että mihin asti on tultu siitä ensimmäistä kerrasta. Ja nyt musta ainakin tuntuu todella vahvasti siltä, että terapiat sai jäädä tältä erään siihen. Ihan siksi, koska sille ei ole enää tarvetta! Voisin meidän parisuhteesta ja tästä terapiastakin kirjoittaa ihan oman postauksensa, jos jotakuta se nyt kiinnostaisi? Mutta nyt voin jo sen ainakin sanoa, että suosittelen parisuhdeterapiaa, ja meillä se ainakin on oikeasti auttanut. 

Ja tänään illemmalla me taidetaan sitten viedä tuota Jasper the En Varmasti Ikinä Kävele Aina Pakko Juosta -miestä juoksukisoihin!  

Mä varmasti yritän tänään vielä tehdä toisen postauksen, ja huomenna sitten vastailen kysymyspostauksen kysymyksiin! Nyt kuitenkin taas edes jotenkin ollaan menossa ajantasalla.

 

 <3; meeri

Häähumua

Viime lauantaina oli mun veljen häät, ja ne oli samalla ensimmäiset häät missä minä oon ollut! 

Sen jälkeen kun Caspian on syntynyt, ollaan aikalailla poikkeuksetta myöhästytty joka paikasta.. Mutta onhan se ihan eri asia lähteä kahden pienen kanssa, kuin yhden pienen kanssa mihin vain. 
Mutta siis, nyt haluttiin pitää huoli siitä, että ei myöhästytä! Tehtiin täysiä kaikki, että varmasti ehditään ajoissa. Noh, äiti sanoi mulle, että puolelta pitää olla jo kirkossa. Mutta, lopulta oltiin sielä ainakin 20 minuuttia LIIAN AIKASIN. Voi luoja kun mua sitten ärsytti, ei otettu kotona yhtäkään kuvaa tai mitään, koska luultiin, että sielä oikeasti piti olla puolelta..

Pojat oli niin hienoina, ja olisin niin paljon halunnut pojista hyviä kuvia, perhekuvan ja ehkä vanhemmistakin yhteiskuvan. No, ne nyt kaikki kuvat jäi sitten saamatta. Eihän me ollakaan kuin kerran elämässä koko perhe niin hienona. 

Koko lauantaipäivän satoi vettä kaatamalla, ukkosti tai aurinko porotti täydeltä taivaalta. Aina kun niitä kuvia olisi voinut ottaa, satoi kaatamalla vettä. No, mutta ehkä mä en jauha enää niistä kuvista! :D 

Veljeni naimisiinmeno oli ainutlaatuinen ja koskettava hetki, kyllähän tämä mama pillitti sielä kirkon penkillä. Ja sielä kirkossa oli muuten todella kuuma, eikä asiaa auttanut sekään, että mulla oli kolme pientä lasta siinä ympärilläni. 

Molemmat sanoivat tahdon, ja mä olen niin onnellinen hääparin puolesta! He ovat ihan täydellisiä toisilleen, ja oon niin iloinen, että mun veli on löytänyt ansaitsemansa naisen! 

Hääpaikkakin oli koristeltu niin kauniisti, mutta mulla ei ole paikastakaan kuvia. Tai oikeastaan oikein mistään ei ole kuvia. Sanon nyt vielä, mutta se oikeasti harmittaa mua niin paljon, että en kerinnyt räpsimään niitä saakelin kuvia! Mutta toivottavasti muiden kameroista sitten niitä kuvia löytyy. :-)

Hääjuhlassa oli yksi pieni viivästys, kun oli teknisiä ongelmia, mutta muuten kaikki meni hienosti. Mulla vaan oli koko ajan kaksi pientä lasta hoidettavana, niin en ehtinyt itse edes syömään, en nähnyt kakunleikkausta, en kerinnyt kakkukahvitella, en kerinnyt ottamaan kuvia. 
Ja voi sitä kuumuuden määrää, mun hameen pituutta ja korkojen korkeutta. Ne vielä lisäksi lapsien hoitamiseen, niin kaiken missaaminen oli taattu. 

Lasten kotiinlähdönaika oli seitsemältä, mutta meidän oli pakko lähteä Samin kanssa jo ennen sitä viemään poikia mummulaan nukkumaan. Pojat olivat niin väsyneitä ja nälkäisiä. 
Jasper ei ollut nukkunut koko päivänä kuin noin 20 minuuttia, ja kuitenkin yleensä nukkuu ehkä noin 5 tuntia päikkäreitä päivässä? Jasper ei ollut syönyt koko päivänä kuin aamupuuron ja kaksi nakkia ja muuten normaalisti syö kyllä kaiken mitä tarjotaan. 
Caspian ei kyllä itkenyt eikä menettänyt hermojaan kertaakaan, vaikka hänkään ei nukkunut kuin automatkat koko päivänä! En voi käsittää, mistä Caspianilla sitä tyytyväisyyttä piisaa. :')

Me siis vietiin pojat sitten mummulaan yöksi, laitettiin itse molemmat pojat yöunille. Mummu ja pappa tulivat suurinpiirtein kahdeksalta kotiin, ja mä vaan äkkiä vaihdoin sen hiostavan mekon päältä, ja sitten pappa vei meidät takaisin juhlapaikalle.

Illasta mä en sano mitään muuta kuin: oli kivaa, ehkä liiankin kivaa. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. :D 

Me mentiin sitten Samin kanssa kanssa mummulaan yöllä nukkumaan.. Ja voi luoja...... Sunnuntaiaamuna oli sitten ''kiva'' nousta itse hoitamaan lapsia! ;)

Mutta oli niin ihanat häät, vaikka ne menivätkin aikalailla multa ohitse. Morsian oli kyllä niin kauniina! Onnea vielä Anni & Riku. <3

<3; meeri

12.04.2014 Caspianin ristiäiset

Huhhei, nyt voikin jo hyvällä mielellä huokaista, ristiäiset on ohitse! Tänään oonkin sitten vain laiskotellut oikein olantakaa. Minkä stressin ne taas saikin mulle aikaan, mutta taas kerran, epäilyistäni huolimatta kaikki järjestyi! Kiitos siitä äidilleni, ilman sitä en olisi taas selvinnyt mistään.. Mun lapsilla on kyllä maailmankaikkeuden paras ja huolehtivaisin mummu! <3

Päivänsankari ristiäispäivän aamuna <3

Ristiäiset pidettiin siis eilen täällä meillä kotona, ja stressaamisen ja järjestelyiden miettimisen aloitin edellisenä viikonloppuna. 

Lauantaina viikko ennen ristiäisiä kävin yksin (äiti oli katsomassa poikia) Seinäjoella metsästämässä mulle mekon. Sekin oli melkoinen rumba, kokeilin varmaan kahtakymmentä mekkoa, ihastuin kahteen samanlaiseen erikuviolla, valitsin toisen. En halunnut mitään kallista, koska mekkoja multa löytyy jo ihan liikaa, ei vaan ollut mitään sopivaa näille raskauskiloille kaapissa. Valitsinkin melko ''arkisen'', eli yksinkertaisen mekon hintaan 19,95€. Ihan tarpeeksi juhlava se kuitenkin oli, ja ihan hyvä valinta. Harmi vaan, että musta ei ole mitään kunnollisia kuvia se päällä, sillä en vaan yksinkertaisesti osaa vissiin olla edustavasti, jos joku muu ottaa musta kuvia.. Oli taas nimittäin aika järkyttävää kamaa kuvasaldo, missä mäkin olin. Hyh. :D Mutta toivossa on hyvä elää; toivottavasti siskon kamerasta löytyy parempia kuvia, vaikka rohkenen sanoa, että turha luulo. :D

Alkuviikosta sitten aloin miettimään tarjoiluja ja kirjoittelemaan muistiin kaikenmaailman tekemisiä ja hankintoja. 

Keskiviikkona soittelinkin jo papin perään, koska hänestä ei ollut kuulunu. Tapaamista ei ollut, vaan pappi kysyi pari asiaa puhelimessa. Virret ja kummit. Ei muuta. Se, jos mikä harmitti mua. Jasperin ristiäisiä varten papin kanssa oli tapaaminen jo pari viikkoa ennen sekä pappi tutustui hyvin, ja kastetilaisuus oli näin enemmän henkilökohtainen. 
Mutta sitten mä ajattelin, että ehkä pappi tulee hyvissä ajoin ja keskustelee sitten meidän kanssa. Mutta eiiii, tuli just niin aikasin, että kirjoitti kummitodistukset, katsoi isyydentunnustuslapun ja kirjasi nimen ylös. 
Mä jopa yritin selittää ja kysyin, että voisiko kertoa nimestä esimerkiksi jotakin. Tai siitä, että vauva syntyi kuukauden etuajassa ja oli teholla pari viikkoa. Mutta eii ''mulla on tässä tämä valmispohja, mihin lisään vain nimen''. Jaa ei sitte. Jasperin ristiäissä pappi kertoi just esimerkiksi sen, että Jasperin toinen nimi tulee mun isältä etc. Ärsyttää kyllä vieläkin, ei huonompi motivaatio olisi voinut papilla olla.. Ja mä kun sain tehdä valinnan kahden papin välillä, ja luulin valitsevani hyvin!!

Keskiviikkona sitten kävin ostamassa Jasperille ja vauvalle paidat, itselleni sukkahousut, pöytäliinan, lautasliinoja ja koristeita vähän jne. 
Torstaina äiti tuli töistä päin meille, ja aloiteltiin siivousurakkaa. 
Perjantaina aamusta kävin ripsihuollossa, ja tilaamassa kukat. Äiti lähti jo ennemmin töistä ja täällä sitten siivottiinkin koko päivä. Käytiin myös ruokaostoksilla ja ostettiin kaikki ruoat. Järjesteltiin koko päivä kaikkia juttuja, siivottiin niin paljon kuin voitiin. Nimittäin täällä pyörii tuo yksi tehosekoitin niin paljon, että melkein kaikki piti jättää lauantaille viimetinkaan.

Maailman komein ja iloisin isoveli;

Eilen eli lauantaina eli kastepäivänä sitten sain melkein sydänkohtauksen kun heräsin aamulla. Nimittäin Jasper herätti mut vasta yhdeksältä! Vauva heräili kuudelta, mutta otin sen mun viereen ja siihen se sitten nukahti ja nukkui vielä silloinkin kun Jasper heräsi! Äkkiä ylös ja kauhia paniikki ja stressi päällä.. Äiti tulikin sitten jo pian, ja oli hakenut mulle Batterya, mikä pelastus taas kerran. 

Meidän pitikin sitten tehdä miljoona ''pikkujuttua'' vielä, mutta pestä mm. lattiat ja ikkunat vielä.. Kyllä sitä hommaa riitti! Onneksi isäkin tuli sitten hyvissä ajoin viihdyttämään Jasperia, että me saatiin jotakin aikaiseksi. Mä tein salaatitkin vasta aamulla, ja en huijaa kun sanon, että hiukan tuli kiire.. Hyvin kaikki onneksi sitten kerkesi valmiiksi! 

Vauva sai nimekseen Caspian Paavo Efraim. (Nimen tarina tulossa parin päivän sisällä + virallisen ristiäiskuvan otan myöhemmin kun on parempi valo eli sää ja kun vauva on paremmalla tuulella)

Jos mä nyt oikein äskin muistin ja laskin, niin vieraita oli 27. 
Kummeja vauvalle tuli 4. Mun sisko, S:n täti ja tädin mies, S:n ystävä.

Mun sisko teki voileipäkakun, täytekakun tilasin samasta paikkaa kuin Jasperin synttärikakun, äiti teki juustokakun. Muut tein itse tai ostin valmiina. 
Astiat yms. äiti lainasi työpaikaltaan.

Lahjaksi toivottiin rahaa/lahjakortteja, että saadaan vauvalle jotakin oikeasti hyödyllistä sitten kun on tarve.

Vauva oli muuten ihmeen kiltisti kastamisen aikana! Muutenkaan koko päivänä ei saanut mitään ihmeellisiä hermoromahduksia, ja oli tyytyväisenä huomion keskipisteenä koko päivän.

Näin upeasti onnistui meidän yhteiskuvat... :

Oli raskas, mutta ennenkaikkea mukava ja onnistunut päivä! Nyt mun molemmilla rakkailla on omat ihanat nimensä<3 (Tänään on muuten tasan vuosi Jasperin ristiäisistä!)
Kiitos vaan kaikille asianomaisille ihanasta päivästä. <3 Ja erityiskiitos mun superäidille. :D

Ps. Huomenna tai tiistaina vastailen kysymyksiin, joten siihen asti voi laitella kysymyksiä vielä.

Pps. Miten ihminen voi olla näin laiska?? En ole jaksanut käydä tänään edes suihkussa... Huoh, huomenna taas yritän aloittaa elämän.. !

Ppps. Miten ihmeessä Jasper on saanut sotkettua yhdessä päivässä koko kämpän sekaisin? :D 

Ja anteeksi kun kuvia oli ennätysmäärä, miljoona. Mutta karsin mä silti 200 kuvaa pois, että älkää valittako tai lisään ne loputkin. :'D

<3; meeri