Silläkään ei ole väliä, onko niitä yksi vai kaksi

Blogimaailma (ja some muutenkin) vilisee tällä hetkellä yhdestä aiheesta, tai sanoisinko, että kahdesta. Tisseistä. Mä ensin ajattelin, että mun lusikkaa ei soppaan tarvita. Ja ajattelen vieläkin, kirjoittelen tämän nyt vaikka vain omaksi ilokseni. Mutta viimeyönä neljältä sain sellaisenkin inspiraation puuskan, että luin mielessäni kokonaisen blogitekstin. Enkä saa sitä mielestäni, ennen kuin sen julkaisen. Tästä tulee varmasti huonompi kuin olisi viimeyönä tullut, mutta kokeillaanpa..

Miksi? Oi miksi. Miksi tämä maailma on niin pinnallinen nykyään? 

Mä oon ajatellut, että se johtuu siitä, että koska pinnallisista asioista on helpompi puhua. On helpomaa puhua vaatteista, meikeistä tai siitä kuuluisan pyöreästä berberistä kuin niistä omista suurista haaveista, menneisyydestä tai vaikkapa vain arjen normaaleista asioista.
 Silti olen ajatellut, että oikeasti, siis ihan oikeastioikeasti, kaikille- ammatista, elämäntilanteesta, sairauksista, rikoksista tai mistä vain riippumatta-, merkitsee enemmän ja eniten, ne vaikeat, onnelliset, henkiset ja syvälliset asiat. En ainakaan uskonut, että jonkun ihmisen elämä koostuisi kokonaan niistä tisseistä. #tissigate
 Että ne tissit ovat kaikki kaikessa ja niiden ympärilleen elämänsä rakentaa. Että rintasyövän kohteeksi joutuessaan, vain sillä on merkitystä, että menettääkö tissinsä. Sairaus luultavasti on ihan fine, mutta ne tissit. Niitä ei saa menettää. Tai sillä ei ole väliä, kuinka paljon ne tissit kustantaa. Minun pienitissisenä naisena, pitäisi vaikkapa myydä itseni seiskalle, saadakseni ne kuuluisan isot daisarit. Kaikki keinothan ovat sallittuja, jotta en pakottaisi miestäni olemaan rinnallani. Siis eihän se vaan voi pysyä rinnallani, koska mulla ei oo tissejä.  Siis wut te fak. Are you serious?

Mun mielestä ehkä vielä hiukan pelottavampaa, jos tässä tapauksessa ei ollut pelkkä tyhmyys asialla, vaan asian esille ajoi provoaminen. Kuinka pelottavaa. Että tahallaan haluaa luoda itsestään tyhmän kuvan ja kuinka pelottavaa se, että tahallaan haluaa ajaa nuoria tyttöjä itsekriisin partaalle. Tahallaan haluaa saada nuoret tytöt haluamaan väkisin silikonit. Tahallaan haluaa saada nuorille olon, että ei varmasti riitä omana itsenään. Tahallaan haluaa tehdä maailmasta vielä hiukan pinnallisemman. Niin kuin se ei olisi sitä jo tarpeeksi. 
Mä en ole muuten ikinä ymmärtänyt sitä, että tytöt esittää poikien silmissä tyhmempää kuin onkaan. Siis onko poikien mielestä oikeasti tyhmyys ''siistimpää'' kuin järki? Epäilen suuresti. Mutta tyhmyyshän on niin hassua, niin kuin tässäkin tapauksessa vai mitä? Sarkasmi.


Minä TODELLAKIN ymmärrän sen, että KAIKKILLA on omat mieltymykset. Rakkauden, ruoan, harrastusten, omien ja muiden tissien suhteen. Mun mielestä on todellakin okei, olla sitä mieltä, että isot tissit on kivoja. Ja okei, olla sitä mieltä, että pienet tissit ovat kivoja. Kaikkien pitäisi kuitenkin tajuta se, että kaikki riittää omana itsenään. Kaikki on just hyviä sellaisina kuin on, ei ole väliä sillä tissien koolla. Sillä ei vain yksinkertaisesti ole oikeasti mitään väliä tässä maailmassa. Tietenkin itseään saa muokata OMASTA TAHDOSTA ITSENSÄ VUOKSI hiukan omasta mielestään paremmaksi, jos se vain on mahdollista helposti, kivuttomasti. Mutta älä missään nimessä, ikinä, muuta omia ulkoisia seikkojasi miellyttääksesi toista ihmistä enemmän. Sillä kaikki jolla elämässä on oikeasti väliä, on se sisin ja se mitä sydämestä löytyy. 
Surullista, jos joku oikeasti hankkii silikonitissit toisen ihmisen vuoksi. Sama pätee kaikkeen muuhunkin plastiikkakirurgiaan. Onneksi mulla on mies, joka tykkää musta tällaisena. Itseasiassa, oon monesti puhunut ehkä haluavani silikonit jossakin vaiheessa, mutta oma mies on  aina sitä vastaan ollut.

Surullista on myös haukkua kaikki erilaiset huonommaksi. Mielipiteitä saa olla, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muut oman maun muotista poikkeavat ovat jätettä tai inhokkiruokaa. Se ei tarkoista sitä, että kaikki miehet pitäisivät samoista asioista, jos jollakulla on ollut mies, jolle ei ole kelvannut kuin silikonit rinnallaan. Se kertoo jo aika paljon itseluottamuksesta jos kaikki erilaiset pitää saada haukkua pystyyn.
 Maisa Torpalta haluaisin kysyä vain yhden kysymyksen: Olisiko maailma parempi paikka, jos kaikilla naisilla olisi silikonitissit (jos naisen omat luomutissit eivät ole sinun mielestäsi, Maisa, riittävän isot)? 

Mulla on ollut aina huono itsetunto. Mulle tehtiin jo ala-asteella hyvin selväksi se, että en ollut muiden silmissä riittävän hyvä. Tämä vain koska en ollut yhtä tikkulaiha kuin muut luokan tytöt. Tytöt eivät ole ikinä ottaneet mua joukkoonsa sen takia kun en ole sopinut muottiin. Mutta onneksi olen sopinut aina poikien kaveriksi.
 Vaikka ala-asteelta asti olen ollut aina luokan parhaimmistoa arvosanojen puolesta, niin aina mulla on ollut olo, että en riitä sellaisena kuin olen. Mä oikeasti muistan mun ihkaomia ajatuksia hyvinkin yksityiskohtaisesti ala-asteelta asti. Silloin jo yritin keskittyä siihen sisimpään, yritin olla välittämättä ulkoisesta habituksesta ja siitä, miltä näytän muiden silmissä. 

Kaikki ulkonäkökritiikki mitä olen antanut, olen antanut vain itselleni. Mulle ei ole ollut ikinä väliä sillä, miltä muut näyttävät. En ole ikinä ajatellut, että joku on toistaan parempi, koska hänellä on isommat tissit tai pidemmät hiukset. 

Kuten tuossa jo mainitsinkin, niin mä itse olen ollut hyvin epävarma omassa kehossani, aina. Mulla on pienet tissit, enkä sille asialle voi mitään. En tiedä olisiko niiden kasvuun auttanut jokin porkkanansyönti tai muu jibbo pienempänä, mutta eipä kiinnosta sekään asia. Mun tissit ovat saaneet osansa -30 kg painonpudotuksesta ja sen jälkeen kahdesta raskaudesta. Mutta mielestäni mulla on ihan kauniit pienet tissit, ei mitkään tyhjät lapaset tai roikkutissit. Mutta pienet ovat silti. 
Oon siis myöskin aina häpeillyt omia tissejäni. Se ei johdu siitä, että itse ajattelisin pienirintaisuuden olevan väärin, vaan siitä, että en silloin ala-asteellakaan kelvannut sellaisena kuin olin. Mua ei olla varmaan ikinä haukuttu tyhmäksi tai kylmäksi, mua on aina haukuttu läskiksi ja rumaksi. Eikö jo se kerro ihmisestä jotakin? Ennemmin olen ruma ja läski, kuin kusipää ja kylmä.

Kukaan (niistä ihmisistä, jotka ovat ne saaneet nähdä) ei ole silti IKINÄ haukkunut mun pikkuruisia tissejä. Päinvastoin, niitä on aina kehuttu ja paljon. En osaa vieläkään ottaa niistä kehuja vastaan. Mutta nyt osaan. Siis ihan vain Maisa Torpan tekstin ansiosta. 
En tiedä, olenko iloinen siitä, että minun tapaamani pojat ja miehet eivät ole vaatineet minua ikinä ottamaan silareita ja ovat olleet tyytyväisiä minuun tällaisena, vai olenko iloinen siitä, että voin käsi sydämellä sanoa, että mulle ei ole mitään väliä tissien koolla, ja mulla on hyvät tissit juuri sellaisina kuin ovat. Niin kuin on kaikilla muillakin! Oli ne sitten isot, pienet, roikkuvat, pitkät, kapeat, ohuet, löysät. Ne ovat juuri riittävän hyvät, sillä oikeasti niillä ei ole mitään väliä koko maailmankaikkeudessa. Olkaahan onnellisia siitä mitä teille on luotu. Se on ihan fine. Joskus saa olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina tarvitse tavoitella muutosta! 

<3meeri

The plan

Oon varmaankin just parhaillaan menossa ripsihuoltoon, ainakin toivottavasti. Päätin siis pitkästä aikaa ajastaa tämän postauksen huomiselle, että ei kaikki postaukset tulisi samana päivänä. ;-)
 Mä kun kirjoittelen just silloin kun ehdinkin, eli joskus on päiviä välissä, että ei vain yksinkertaisesti ehdi edes aukaisemaan konetta, ja toisinaan on näitä päiviä kun Jasper nukkuu neljän tunnin päikkärit & Caspian sinä aikana nukkuu ja syö vuorotellen, ja sitten vielä käy ihme ja pojat menevät vielä illallakin ajoissa nukkumaan! 

Jasper täytti muuten muutama päivä sitten 1v 5kk ja Caspian toissapäivänä 5kk. Jasperin kuulumisia ja juttuja tulen kirjoittelemaan sitten kun rästipostaukset ovat poissa alta, ja Capun juttuja sitten ensi viikon neuvolan jälkeen mittojen kera!

Mä oon muuten miettinyt sellaista, että pitäisikö mun tehdä jonkunlainen ns. mielipidepostaus (mun mielipiteet kun kiinnostivat teitä kaikista eniten siinä yhdessä kyselyssä)? Eli, että te kertoisitte sanoja/asioita, joista haluatte kuulla mielipiteen, ja mä sitten teen niistä oman postauksensa? Olisikohan siinä mitään järkeä? :D
 No, mutta jos joku nyt sattuu tätä lukemaan ja jos vielä se ideakin kuulostaa ihan hyvältä, niin voitte laittaa tietty tähänkin niitä asioita, joista haluatte kuulla mitä mieltä minä oon!

Mä en voisi nyt yhtään olla tyytyväisempi tähän Suomen kesään tällähetkellä! Mä niin rakastan aurinkoa, valoa ja lämpöä. Tasan ainoa huono puoli on se, että Caspian ei juurikaan tykkää kuumuudesta, niin joudutaan olemaan aika paljon sisällä piilossa pahteelta, Caspianin ehdoilla.
Meillä onkin nyt viimeisen viikon ajan asunut kaksi vaippapyllyä, toki kauppaan yms. on puettu vähän vaatetta päälle, mutta muuten nuo miniukkelit ovat olleet aikalailla pelkällä vaipalla tai sitten nakuna. 

Tänään ripsihuollon jälkeen pitäisi ainakin mansikoita pakastella (ja syödä), sekä pakata huomiset jutut valmiiksi. Nimittäin, me lähdetään huomenna Samin kanssa kahdestaan Tampereelle hotelliin yöksi, shoppailemaan, syömään, OTTAMAAN AURINKOA (kotona en ikinä ehdi, vaikka haluaisin!!) ja ylipäätänsäkin nauttimaan ja rentoutumaan. Mä oon nyt jo niin innoissani!!
 Kuvia aion varmasti ottaa miljoonia, ellei satoja miljoonia. Vaikka Sami sanoisi mitä, niin aion kulkea koko ajan kamera kaulassa. No joo, ei sentäs. Sillä mun kameraa ei saa kaulaan.. No joo, mutta joo ei. Kohtuudella siis kuvia! 
Tulen sitten tietty jälkeenpäin kertomaan matkasta, mutta viikonlopun aikana tuskin on odotettavissa postauksia.. Mutta never say never, vai mitenköhän sekin meni. Eli palaillaan kun ehdin! :-)

Hehkeenä kuin kirkonrotta. En edes muista, koska olisin viimeksi meikannut? :D Oon meikkaamatta niin kauan, että aurinko paistaa ja yritän epätoivoisesti hankkia rusketusta.

Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaa auringosta ja läheisistänne. Puss och kram!

<3; meeri

''Hei, tässä on merkki''

Mulla on vähän kaksisuuntainen mielipide lasten merkkivaatteista. 

Toisaalta, enhän mä itsekään käytä oikein merkkivaatteita, niin miksi lapset pitää niihin sitten pukea? Lapset kuitenkin sotkee, leikkii, riehuu, kasvaa nopeasti. 
Itse tykkään mielummin ostaa määrällisesti paljon, kuin yhden todella kalliin. Tiedän kyllä, että ei määrä korvaa laatua. Mutta itse olen vähän suuruuden hullu, ja tykkään enemmän ostella paljon vaikka alennustuotteita kuin yhden kalliin normihintaisen tuotteen. 

Mä ymmärrän täysin molempia ääripäitä, niitä jotka pukevat lapsosensa täysin vain merkkivaatteisiin ja niihin jotka ostelevat pelkästään halpojen puljujen, kuten vaikkapa H&M:n vaatteita, lapsilleen. 

Mun mielestä kaikkeen voi hurahtaa! Toiset hurahtaa siivoamiseen, toiset ruokaan, toiset sisustamiseen ja toiset lastenvaatteisiin. Ihan mihin tahansa voi hurahtaa. 
Ymmärrän todella hyvin, jos äiti haluaa pukea lapsensa vain merkkivaatteisiin, mutta toisaalta en oikein ymmärrä sitä, että sitten ei voi muka ostaa mitään vaikkapa sieltä H&M:ltä tai Lindexiltä vain siksi, että niitä ei korista jokin tunnettu merkki. Mun mielestä kohtuus olisi hyvä juttu kaikessa, tässäkin asiassa.

Mutta toisaalta taas mun mielestä on todella normaalia, jos äidit ei ole ostanut ikinä lapsilleen kalliita merkkivaatteita. Miksi niihin pitäisi tuhlata rahaa, vaikka ne eivät edes OIKEASTI miellyttäisi sitä omaa silmää ja halvalla saa hienoja vaatteita? Mitä väliä, jos lasten merkkivaatteet eivät vain oikeasti kiinnosta? Ai vain siksi, koska kaikilla muillakin on? Siinä ei mielestä taas olisi mitään järkeä. 

Minä itse rakastuin heti, kun ensimmäiset mini rodinit näin! Siitä on jo reippaasti yli vuosi aikaa. Vastaan tuli kuitenkin hinta, ja mä olen aika pihi kaikessa, joten ihaillut olen mini rodinin vaatteita vuoden päivät, mutta raaskinut en ole niitä ostaa. Olen suorastaan yrittänyt välillä vältellä netin valikoimaa ko. merkistä, ettei mulle tule sitä pakkopakkopakkosaada -oiretta. Välillä olen kuitenkin laittanut niitä ostoskoriin asti, mutta painanut sitten äkkiä rastia, ja se onkin välillä lievittänyt mun tuskaa. 
Mini rodinin vaatteet ovat todellakin sellaisia vaatteita, joita ostelisin, vaikka ne olisivatkin vaikka Lindexin vaatteita. Ihan sama, vaikka niitä myytäisiin vain Tokmannilla. Hienoja ja ihania ne mun mielestä silti on!
Mun mielestä mini rodinit ovat jotenkin kauniin yksinkertaisia, huomiota herättäviä, kuviollisesti hauskoja ja erittäin mukavan tuntuisia. 

Miikkarit eivät taas ole ikinä, milloinkaa, iskenyt muhun yhtään. Suoraansanottuna, en tajua, mitä joku niissä näkee! Itse en pidä yhtään siitä kankaasta tai ko. merkin kuvioista. Mutta kuten edellä sanoin, niin ymmärrän kyllä, että mihin tahansa voi hurahtaa! Enkä mä voi sanoa tasan kuin oman mielipiteeni, toiset tykkää ja toiset ei. Ei ole multa pois, enkä mä katsele muiden lapsien päällä miikkarin vaatteita mitenkään silmiä pyöritellen. Mutta en vain ainakaan vielä näe itseäni niitä ostelemassa. Ainakaan mitään jo olemassaolevia tai mua vastaantulleita yksilöitä.

Jotkut molot ja popit menevät mulla aikalailla samaan kastiin kuin miikkarin vaatteet.. Mutta, olen kuitenkin nähnyt molon ja popin mallistoissa hienoja ja kivojakin vaatteita! Ne vaatteet ovat kyllä taas olleet mun mielestä niin ''normaaleja'', että en tajua, että miksi joku ostaisi niitä kun muualtakin saisi just samanlaisia vaatteita monta kymppiä halvemmalla. Siis muuta kuin sen merkin takia. Ja tiedän kyllä, että laatu! Mutta me ollaan koettu halvemmatkin vaatteet ihan laadukkaiksi.  

Mä itse olen tasan sellainen shoppailija, että ostan vain sitä mistä tykkään! Oli se sitten minkä merkkistä vain ja mistä vain peräisin. En ostaisi omaa inhokkimiikkarisydänpyllyä edes eurolla vain sen merkin ja tunnettavuuden takia.

Itse tietenkin ostan lapsilleni vain vaatteita, joista itse tykkään, ja jotka vaikuttavat mukavilta. Jos ne eivät ole mukavan oloiset lasten päällä, niin en niitä heille väkisin pue. 

Oon myös törmännyt paljon siihen, että '' serkunkumminkaima osti mun Pirkko-Petterille ihan järkyttävän paidan, enhän mä nyt sellaista voi pukea mun lapselle!!1!1''. Tätä mä en taas henkilökohtaisesti yhtään ymmärrä! Itse ainakin oon kiitollinen ja iloinen kaikista niistä, mitä joku toinen haluaa ostaa mun lapsille. 
Vaikka en niitä olisi itse ikinä ostanutkaan, niin todellakin ''kehtaan'' niitä mun lapsille pukea. Oli niissä sitten niitä mun kammoksumia perusautoja tai -mopoja, niin en ikinä pystyisi jättää toisen hyvästä tahdostaan ostamaansa vaatetta käyttämättä vain siksi koska ''minä, minä äiti, en tykkää''. Eihän sen vaatteen mulle kuulukaan sopia, vaan lapselle! 
Enkä siis tarkoita sitä, että jos joku toinen ostaa vaikka Jasperille vaatteen, niin tungen sen väkisin hänen päällensä vaikka se olisikin liian pieni tai epämukava. Eieiei.

Ja sitten se jälleenmyyntiarvo! Ei luoja, mä suorastaan vihaan sitä sanaa.. Siis mitä, jälleenmyyntiarvo lastenvaatteiden kohdalla? Okei. Mä ostelen mun lapsille vaatteita siksi, että niiden ei tarvitse alasti kulkea eikä talvella jäätyä. En siksi, että mami saa tästä vielä omat rahansa takaisin. 
Toisaalta mä ymmärrän sitäkin, mutta omalla kohdalla, en ikinä ajattelisi, että tämä maksaa kaksisataa ja vuoden päästä saan tästä sata euroa takaisin, joten periaatteessa en maksa kuin satasen. Mutta joillakin se tietenkin voikin toimia! Ei toimisi kuitenkaan meillä.. Paitsi kröhöm, välillä kyllä yritän jopa tälläkin perustella Samille sitä, että miksi haluan jonkun kalliin vaatteen. Kaikki keinot on sallittuja, vai miten se meni? :D
Me ainakin ostetaan pojille vaatteet käyttöön, eikä keräämään arvoa. Jasper on todella sottapytty, enkä mä aio sitä kieltää leikkimästä ja syömästä vain siksi, että ei kalliit vaatteet tahraantuisi.
Niin joo, miten te saatte pidettyä vaatteet hyvässä kunnossa? Meillä ainakin on jokainen valkoinenkin vaate yhden käyttökerran jälkeen jo jonkunsortin läikkiä täynnä jne. 
Toki ainahan se raha on kivaa, mutta mulle tärkeämpää on sen vaatteen tarkoitus, eikä se, että saako siitä joskus tulevaisuudessa 0,50senttiä vai 50euroa. 

Uskon kyllä, että yksi suurimmista syistä, miksen ole jälleenmyyntiarvon puolesta puhujia on varmasti se, että meillä on kaksi poikaa. Jotka varmasti käyvät aikalailla jokaisen vaatteen ja kengän vuorotellen läpi, eli en usko, että mikään säilyisi meillä hyvänä kahden lapsen käyttökokemuksien jälkeen. 

Mutta anyway, jos sitä rahaa on oikeasti paljon, ja on oikeasti varaa miljoonaan merkkivaatteeseen niin so what? Mun mielestä nämä merkkihullutäidit (ei siis mitenkään pahalla tavalla sanottuna) saavat jatkaa shoppailujaan ja omien lapsiensa pukemista just kuinka tykkäävät. 

Lähinnä mä en just tajua sitä, että miksi pitää arvostella sitä mitä muut tekevät. Hihi, naapurin Pirkko-Maijan lapsella oli tänään tarjoustalosta ostettu paita, hihi.
Itse ostan lapsille pääsääntöisesti vaatteet H&M:stä, ja hyvin ovat pelittääneet ja kestäneet tässä 1,5 vuotta jo. Toiset ostelevat vain mini rodinia ja meandia. Toiset ostelevat vain Halpa-Hallista. Mitä sitten? 
Jokainen saa tehdä omien lapsiensa kohdalla just niin kuin tykkää (kunhan lapsilla on hyvä olla, eivätkä joudu olla kylmissään tms.), ja saa kyllä omistaa omat mielipiteet eikä tarvitse muita mielistellä! 
Mutta minä en itse esimerkiksi OIKEASTI kiinnitä IKINÄ huomiota siihen, että mitä merkkiä muiden lapsilla on päällä. Ehkä kiinnitän siihen, että jos on tosi hieno paita tai todella rikkinäiset housut.

Mä myös kuulun niihin äiteihin, joka antaa poikien itse ''valita'' isompana vaatteensa. En aio pukea heille mitään väkisin, ja voin kyllä ostaa omasta mielestäni ruman paidan pojille, jos he niin tahtovat. Vihaan jotakin angry birdsejä, mutta jos pojat niitä joskus tahtovat niin.... Minä en ole esteenä (ainakaan sen takia, jos en itse tykkää). 
Lapset saa olla lapsia. 

Ugh. Toivottavasti ei tullut paljon väärinkäsityksiä tai mielenpahoituksia (se ei todellakaan ollut ainakaan tarkoitus) tästä mun sekavasta tekstistä. Saa kertoilla omia mielipiteitä ja kantoja!

Mä tulin kyllä oikeasti kirjoittelemaan meidän uudesta mini rodinin jumpsuitista, mutta ehkä tämä teksti riittää jo tältä päivää ja huomenna kirjoittelen sitten siitä mistä oli tarkoituskin. ;-)

<3; meeri