Se on kumma, että jos olisi materiaalia, eli niitä kuuluisia kuvia, niin sitä kirjoitettavaa löytäisi jokaisesta kuvasta ainakin sen muutaman kappaleen verran. Sillä niin paljon mulla on ajatuksia jokaisesta maailman aiheesta, oli sitten kyse säästä tai lapsen syömisestä, niin mä kyllä keksisin asiaa. En sitten tiedä, ajattelenko kaiken liian syvällisesti, tai oonko tässä asiassa normaali vai outo. :D Kuitenkin ajattelin nyt ensitöikseni kun tästä liikun, niin käydä kaivamassa kameran tuohon pöydälle ja ottaa huomenna edes muutaman kuvan!
Caspian <3
Jasper <3
Jasper ja Caspian on muuten molemmat alkaneet aina (ts. useinmiten) olemaan ''nätisti'', jos ollaan vaikka pihalla ja sanon, että odottakaa äiti haluaa ottaa kuvan. Ennen mua ei kuultu yhtään, ja alettiin vaan säntäilemään joka suuntaan. :D Tämän takia olisikin kiva kaivaa se kamera oikeastikin käyttöön asti!
En mä nyt oikein tiedä, että mitä mä kertoisin pojista. Molemmat on maailman ihanimpia ja mun koko elämä. <3 Molemmat pussailee ja halailee koko ajan. Caspian saa pikkuraivareita jos ei saa kaikkea heti, ja Jasper välillä ''hiukan'' uhmailee. Selvästi pitävät toisistaa huolta, huolehtivat aina ensin, että toinenkin saa ruokaa, toinenkin saa juomaa, toinenkin saa pullan palan, toinenkin tulee nukkumaan, toinenkin tulee kylpyyn, toinenkin saa kengät jalkaan, toinenkin tulee pihalle ja lista olisi _loputon_. :D
Punnittin tänään pojat pitkästä aikaan, Caspian painoi 13,9kg ja Jasper painoi 14,5kg. Pituuksista ei ole hajuakaan.
En tunnista sitä ajatusta, että ''töihin pääsee kotoa lasten luota lomalle hetkeksi''. Tai miten sitä nyt sanotaankaan. Tai kyllä mä vaan niin nautin päivistä, kun saan olla lasten kanssa kotona. Ja niin oon aina nauttinutkin, koko kotiäitiyden ajan nautin asiasta, nautin niin perkeleesti jokaisesta päivästä. Ja joo, tykkään kyllä työstäni, ja joo, on mulla kyllä motivaatiota sitä tehdä, ja teenkin niin paljon vain kuin saan vuoroja. Mutta, mikään ei voita sitä, että saa olla kotona lasten kanssa. Ei mikään.
Ja, monet sanovat, että saavat töissä edes juoda kahvinsa rauhassa etc., mutta meillä töissä sitä kahvia ei yleensä edes kerkiä juomaan, tai ehkä lennossa. Kai tää kaikki johtuu sitten siitä, kun on kolmivuorotyö, ja muutenkin työajat ja työpäivät niin epäsäännöllisiä, että ei voi oikeastaan edes tottua mihinkään ns. rytmiin. Ja melkein aina on niin kiire töihin, töissä ja töistä pois.
Justiin tänään mietin, että kuinka kova paikka se vaan on mulle, että mun lapset on jo niin isoja, että uskallan jättää ne johonkin päiväkotiinkin hoidettavaksi. Mun pienet vauvelit. Pitää vaan yrittää uskoa ja toivoa, että kyllä he sielä pärjäävät. Omalle äitillekin oon vielä pari kuukautta sittenkin kirjoittanut kauheat laput mukaan, jos pojat ovat menneet sinne yöksi. Ja mun äiti ja isä sentäs ollut vähintään joka toinen päivä tavalla tai toisella lasten elämässä mukana. Jasperkin aina jokainen ilta sanoo, kuinka Jappu rakastaa äitiä, isiä, vauvaa, mummua, pappaa, Jereä ja Roopea (siskon pojat). :D <3
<3meeri
