Kukkuluuruu!

Moikka! 

Mä oon nyt ihan fiiliksissä, mahassa on perhosia, oikeasti niin ihanaa pitkästä aikaa taas kirjoitella. En ole oikeastaan ajatellut pariin päivään muuta yksikseni kuin tätä blogia. Kamala hinku ollut päästä taas kirjoittelemaan! Toivottavasti joku vielä jaksaa seurailla, edes oma äitini, mutta jos sekään ei enää käy tätä kyyläämässä, niin sitten on taas mahdottoman pitkä matka nousta täältä.. :D 

Mitähän meille sitten kuuluukaan? 
Ihan hyvää sanoisin! Ei nyt mitään kovin ihmeellistä, mutta huomaan itsestäni, kuinka jaksan paremmin kuin hetki sitten. Lapset nukkuvat nykyään TODELLA hyvin. Jasperkin syö nykyään niin reippaasti, että en meinaa sitä vieläkään uskoa, vaikka lautanen on useimmiten ruoan päätteeksi typötyhjä. Uskon, että oma jaksaminen on paljon näistäkin asioista kiinni.

Miehen armeijaa on jäljellä enää 12 päivää. Ihan hullua. Justhan se vasta sinne meni! Yllättävän nopeasti tämä puolivuotta on kyllä kulunut, lasten kanssa menee aika monesti niin siivillä. Odotetaan kyllä jo innoissaan uutta arkea. Vaikka toivoisinkin, että aika kuluisi mahdollisimman hitaasti tässä elämässä, niin ihanan nopeasti tämä inttileskeys alkaa olemaan loppumaisillaan. Kamala ikävä meillä on kyllä viikolla ollut isiä, ja varsinkin nyt kun isi on poissa kaksi viikkoa putkeen. Mutta onneksi tämän koko touhun tietää pian loppuvan KOKONAAN, niin jaksaa paremmin!

Mielestäni ollaan jaksettu lasten kanssa kuitenkin hyvin elää kolmestaan tätä arkea. Välillä on tietysti ollut huonompia päiviä tai hetkiä, mutta 95% ajasta olen vain nauttinut tästä. Meille on muodostunut jo niin selvät päivärytmit ja muut jutut, että päivät kuluvat joutuisasti. Ihan mukavan usein ollaan nähty myös muita ihmisiä. Onneksi mulla on myös läheisiä perheenjäseniä, jotka välillä mahdollistavat mun käyvän yksin ruokakaupassa sekä kerran viikossa ohjatulla jumppatunnilla.

Meillä on kaikki tulevaisuuden suunnitelmatkin jo melko selvät, tai töihin paluut ja lasten hoitopaikat. Hoitopaikka ei ole vielä täysin varma, ja sen takia minulla onkin vielä vähän stressiä.. Aivan kauhean vaikeaa muutenkaan laittaa omia lapsiaan hoitoon! Omia lapsiaan, joita on itse aina hoitanut. Sitten ei haluaisi heille huonoa hoitopaikkaa, eikä väärää valintaa sen suhteen. Haluaisi elämän olevan arjessakin sitten suhteellisen yksinkertaista, ja lasten olevan mahdollisimman paljon kotona. Tästä aiheesta voisin kyllä tehdä ihan oman postauksen jossakin vaiheessa. 

<3meeri

Pääsiäinen

Hellurei taas kaikille! 

Pääsiäinen tuli ja meni, toivottavasti kaikilla oli mukavat pyhät. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta vihaan ylikaiken sanontaa ''munarikas pääsiäinen'', vaikka oonkin ehkä joku maailman kaikkien kaksimielistenajattelijoiden johtaja, niin toi sanonta jostakin tuntemattomasta syystä ärsyttää mua tosi paljon. Johtuisko siitä, että se on niin kulunut. Jopa mummelit kaupassa huutelevat sitä toisilleen.
 Meillä oli oikein luksusta, sillä Sami oli kotona oikein neljä yötä! Lapsetkin olivat innoissaan isin seurasta, ja nyt taas palasi tyhmä arki ja olo tylsän äitin kanssa kolmestaan.. Mutta ehkä se tästä taas! 

Vietettiin neljän päivän aikana paljon perheaikaa, syötiin hyvää ruokaa ja paljon suklaata, käytiin sukuloimassa ja katsomassa pääsiäiskokkoa, vietettiin parisuhdelaatuaikaa ja käytiin miekkosen kanssa kaksin leffassa ja mitäs vielä.. Niin, ja hallemaluuja, sain oikein pitkästä aikaan siivota YKSIN koko talon, ilman kahta pientä sotkija-apuria! Meillä on kyllä nyt jo taas niin paskasta, mutta perjantaipäivän pyhitin siivoukselle, ja siivosin taas perussiivousten lisäksi monta kolkkaa, johon en ole kerinnyt katsoakaan pitkään aikaan. Siivoaminen on vain niin terapeuttista, ja palkitsevaa, mutta lasten myötä se kyllä palkitsee maksimissaan sen tunnin, jonka jälkeen tekisi mieli itkeä vain kuinka turhaa se kaikki työ ja hiki oli. :D Mutta nytpä taas tietää hetken, että sänkyjen ja sohvien alla ei asu leluja tai pölykoiria. 
  Siivoaminen on sen puoleen niin raskasta, että ikinä siihen ei pysty olla täysin tyytyväinen. Koko ajan keksisi lisää, mitä ja miten pitäisi siivota, pestä, hinkata, järjestellä.. Ikinä ei ole valmista ja jonkin yhden kaapin järjestämiseen voisi kuluttaa kokonaiset 24 tuntia. 

Meillä muuten nukutaan nykyään ihan laittoman huonosti, sen takia musta ei ole tänne naista kirjoittelemaankaan, koska ei ole aikaa ja kolmelta yöllä ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Kuinka ironista, heti kun kirjotin ton edellisen virkkeen niin Jasper alkoi itkemään.... Jes, nukahti yllättävän nopsaa niin nyt jatkukoon pälätys. 
 Eli, pojat menevät viikolla nukkumaan yleensä 21-22 välillä. Caspian on kuolemanväsynyt jo kuudelta, tai viimeistään seitsemältä, mutta ei saa unta kun Jasperkaan ei nuku. Jasper yleensä nukahtaa mun viereen meidän sänkyyn (kannan sitten omaan sänkyyn ja yleensä tulee sitten yöllä takaisin mun viereen), tai sitten mun pitää laulaa ja silittää poikia heidän huoneessaan satavuotta ennen kuin nukahtavat. Mihin katosi ne lapset, jotka sai vaan laskea sänkyyn ja itse poistua huoneesta?
 Välillä on näitä poikkeuksia, että lapset nukahtavat aikaisin yöunille. Mutta siinä tapauksessa he heräävät miljoona kertaa yön aikana, ugh. Poitsut heräävät aamulla 7-8 välillä, onneksi on vähentyneet jo ne kuuden aamut.... Ja pisteitä vielä.... Kaikista parasta tästä tekee sen, että lapset siis ovat hereillä n. 7-22, Caspian nukkuu noin tunnin päikkärit, jos niitäkään ja Jasper ei nuku yleensä ollenkaan päikkäreitä. :D Mun oma aika on siis todella minimaalinen. 
 Sitten kun pojat vihdoin nukkuvat varmasti ja sikeästi yöunia, ja uskallan taas hengittää, niin käyn suihkussa, siivoan, siirrän autoa autotalliin ymsyms. ja sitten kello onkin ainakin jo puolenyön.. 

Summa summarum, meillä ei nukuta ja mua väsyttää. Jos tämä olisi alkanut jo vauvana, niin olisin voinut lohduttaa itseäni ehkä parin vuoden päästä jo nukutaan hyvin. Mutta millä lohdutan nyt itseäni? Ehkä he eivät enää teini-iässä herätä mua yöllä... :D 

Kuulostipas taas valitukselta, mutta tämä oli vaan faktaa enkä valita. Kyllä mä tiedän, että näitä vaiheita tulee ja menee. Ja sitä paitsi, totta puhuen, uskon vakaasti siihen, että sitten kaikki muuttuu kun isin armeija loppuu, pojat menevät hoitoon ja mä meen töihin. Eli en todellakaan valita, koska aika kuluu muutenkin liian nopsaa. Näillä korteilla pelataan ja valvotaan mitä on, ehkä joku äippä sielä ruudun toisella puolen vaan tämän pohjalta ymmärtää, miksi minä en kirjoittele tai ehdi panostamaan mihinkään (muuhun kuin lapsiini). 

Mähän vielä jossakin vaiheessa palaan blogimaailmaan entistä vahvempana, tällä hetkellä en osaa edes kirjoittaa enää, mutta kyllä vielä joku kaunis päivä!! 

<3meeri 

Ootte ihania, pysykää sellaisina <3 

Avaamista ja avautumista

Ajattelin nyt pitkästä aikaan vetästä tämän koneen syliini.. Nykyään vaan makaan sen vieressä iltaisin, ja katselen Netflixistä jotakin sarjoja. Oon muuten kattonut jo monta sarjaa alusta loppuun. Mua ihan hävettää nämä mun ''postaustauot'', ei niitä kai voi siksi enää edes kutsua. Pakko varmaan myöntää, että mulla on nykyään kunnon onoff -suhde tämän blogin kanssa. Mie kyllä haluaisin kirjoitella, mutta enhän mä JAKSA tai silloin kuin jaksaisin, niin en ehdi. 

Muutama edellinen viikko on kyllä ollut mulle henkisesti raskas, ja välillä myös fyysisesti (esim. nyt kun olen flunssassa).. Lapsilta on löytynyt ensimmäiset antibioottia vaativat tulehdukset; Caspianilta silmistä ja korvasta, Jasperilta molemmista korvista todella pitkäaikaiset. Jasperin kuuri loppuukin huomenna, ja toivon koko sydämestäni, että korvat ovat parantuneet JA että Jasperista tulisi taas kiltti, söisi joskus edes vähän, edes vähän, jotakin ja yskä lähtisi. 

Mä oon vaan luullut, että Jasperin täysin jatkuva uhmailu, sotkeminen ja veljen pahoinpiteily on johtunut 2-vuotiaan uhmasta sekä uudesta sängystä. Mutta ei, tai tietenkin nuokin voivat olla osasyynä. Mutta kukaan ei oikeasti edes voi käsittää, kuinka sekaisin Jasper on ollut. Kuinka rankkaa Caspianilla tai mulla on ollut kohteena. Senpä takia mä veinkin häntä lääkäriin, ja kaikelle selvisi syy; raasu ollut kipeä! Mutta enhän mä oikeasti osannut yhdistää, sillä Jasper on kuitenkin semihyvin nukkunut (uuteen sänkyyn verraten) ja ei kuitenkaan ole itkenyt. Ja kyllä, olen kyllä soimannut tästä itseäni jo paljon, että en heti tajunnut. 

Mä oon kyllä ollut nyt vähän pihalla koko elämästä ja maailmasta. Yrittänyt selviytyä vaan yhdestä päivästä kerrallaan. Kaikki menee vain tsuitsai ohi, jos on mennäkseen. Samiakin on ikävä, ja odotetaan lasten kanssa vain, että isi tulee viikonloppuna kotiin. En oikein jaksa tehdä mitään ns. omia juttuja. Koti on koko ajan sotkuinen, vaikka kuinka siivoan jokapäivä. Eräskin viikko pesin lattiat neljä kertaa, mutta ne olivat silti koko ajan ihan yhtä paskaisina (ja joo, ei se lattioiden pesu suuri vaiva ole, mutta se on, että saa jokaisen paikan kerralla siihen kuntoon, että ne lattiat voi pestä..). Silloin päätinkin, että nyt pesen lattiat vain kerran viikossa ja ehkä jos Prinsessa Diana tulee kylään. Silloin kun teen ruokaa tai siivoan, niin mun pitää VÄHINTÄÄN minuutin välein syöksyä pelastamaan Caspiania tai taloa Jasperin kynsistä. Mun pitäisi oikeasti koko ajan istua tyyliin paikallaan toinen lapsi sylissä. 
Pojat nykyään nukkuvat eri aikaan päikkäritkin. Ennen lapset menivät kuudelta nukkumaan ja heräsivät yhdeksältä, mutta nykyään he menevät yhdeksältä (Caspian yleensä vähän ennemmin) nukkumaan ja heräävät kuudelta (kello on mulle jo paljon jos se on vaikka puoli seitsemän..). 

My everything <3

Yhtenä päivänä lenkillä vastaan tuli mummeli (taisi muuten olla sinä päivänä ainoa aikuinen ihminen, jolle puhuin), joka jäi juttelemaan niitä näitä. Kerroin sitten Samin olevan armeijassa ja liibalaaba, mummeli kysyi multa, että ''kai sulla on edes apuja ja ihmisiä tukena viikolla?'' Mä sitten vaan vakuutin, että tietenkin on. Mutta totuus on se, että me ollaan lasten kanssa viikot kolmestaan. On niin luksusta, jos edes mummu ja pappa käyvät kerran viikossa. Sami ei ehdi puhua meidän kanssa puhelimessa (ehkä viikossa kerran puhuu Jasperin kanssa jonkun minuutin), ja silloin kuin mä ehdin niin pommitan Samille viesteillä meidän kuulumiset. Mä yritän väkisin keksiä meille kaikenlaista tekemistä, mutta oikeastaan kaikki jutut, joihin liittyy muitakin ihmisiä, tuntuu pelkältä pakottamiselta olemaan meidän kanssa, tai tunkemiselta johonkin. Pyytämällä läheisiltä apua, sitä voi saada (ja tietenkin oon maailman kiitollisin kaikesta avusta mitä ollaan saatu<3), mutta sekin tapahtuu yleensä jotenkin ''hermojen'' kautta, tyyliin ''äkkiä sitten'' jne. Tajuan kyllä, että ei muiden tehtävä oo huolehtia meistä. Itsepä olen lapseni halunnut ja heidät synnyttänyt, ja kyllä me aina jotenkin sitä maitoa saadaan kaupasta, ja kyllä minä lapseni saan hoidetuksi, joskus siihen vaan toivoisi jonkunlaista helpotusta, ILMAN, että joutuu potemaan huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä. 

Tään ei tosiaan pitänyt olla mikään valituspostaus, mutta sellanen siitä nyt näköjään hiukan tuli. Halusin vaan vähän avata, että miksi meistä ei ole kuulunut taaskaan. Tiedän kuitenkin asian heti helpottuvan ja meistä kuuluvan enemmän, jos Jasper hiukan rauhoittuu omaksi itsekseen pian, kevät (ja kesä) tulee ja varsinkin sitten kun Sami pääsee intistä. Oi luoja, olispa edes jo huomisilta kun saadaan isi edes pariksi päiväksi meidän kanssa kotiin. 

Nostan hattua Supermamoille, joilla on enemmän kuin yksi lapsi ja jaksatte, OIKEASTI jaksatte joka päivä. Varsinkin jos olette viikot yksin. Kyllä mäkin jaksan, kun on PAKKO, enkä laittais mitään ikinä lasteni edelle. Huomaan miettiväni usein, kuinka helppoa olisi yhden lapsen kanssa. Mutta ehkä tämä on jokin rankka vaihe, tässä kun pojilla on pieni ikäero: toinen ei osaa itse vielä kävellä ja toinen ei tottele. En silti ikimaailmassa katuisi lapsiani, tai luopuisi kummastakaan. Pojat on mulle kaikki kaikessa ja kyllä mä meen vaikka läpi harmaan kiven heidän vuokseen. <3 

Peace and love. Kiitos kun sain avautua, oli pitkästä aikaa virkistävää, oikeesti! Mä yritän kirjoitella huomenna jostakin kepeämmästä aiheesta, jos jossakin välissä ehdin. Tai siis mä KIRJOITAN, jos ehdin. Eli huomenna ei aio olla ainakaan siitä kuuluisasta jaksamisesta kyse. ;D 

<3meeri

Meidän maanantai

Haha, en nyt ole varma, muistinko kaikkea! Ensiksi aamulla kirjoitin melkeen kaikki ylös, mutta iltaa kohden tekstit SEKÄ kuvat vähenevät.

Ja en nyt niin monesta tilanteesta edes saa kuvaa (esim. silloin kun Caspian on mulla sylissä jne.), koska en voi pitää kameraa missään Jasperin käden ulottuvilla, jos en pysty sitä itse varmasti suojelemaan. Mun kännykkäkin on rikki, että sillä en saa otettua kuvia..

 Kellonajat eivät välttämättä ole ihan täsmällisiä, mutta ainakin suuntaa antavia. 

 Tälläinen on aika peruspäivä meillä, jos ollaan vaan kotona. Useinmiten Sami menee töistä päin vielä toisiin töihin (ja tulee vasta illalla kun pojat jo nukkuvat tai melkein nukkuvat), mutta sitten käyn molempien lasten kanssa yhdessä illalla pihalla. Muuta eroa ei oikein ed. mainitun asian vuoksi tule. 

Eilinen päivä oli todella sateinen, ja Jasperkin nukkui niin pitkään, että sen takia aamulenkki/pihalla olo jäi välistä.  

Ps. Kuvien laatu on mikä on (kiitos synkän päivän) ja niitä on miljoona. Sori.

06:13

Samin herätyskello soi. Sammutan kellon. Kuulen kuinka Caspian herää. Käyn antamassa maitoa, Cappu jatkaa uniaan. 

Sami lähtee töihin, mä menen takaisin nukkumaan.

 

08:00

 Herään siihen, kun Jasper herää. 

Vien Jasperille vettä. Jasper nukahtaa vielä. Itsekin menen takaisin nukkumaan.

09:20

 Herään siihen, kun Caspian herää. Menen antamaan Caspianille maitoa. ''Nukahtaa'' vielä. 

Käyn pissalla ja pesemässä naaman. Poikien huoneessa on hiljaista, menen takaisin sänkyyn. Selaan kännykkää, sillä uskon poikien heräävän pian, enkä halua nukahtaa.

09:45

En ehtinyt nukahtamaan. ''Päppäpäääpääääää tätätäätätä'' kuuluu lastenhuoneesta. Haen Caspianin pois. Jasper nukkuu vielä sikeästi.

Mennään Caspianin kanssa olohuoneeseen, mammitaan sohvalla. 

09:58

Lasken Caspianin leikkimään lattialle, menen petaamaan omaa sänkyä. Caspian seuraa mua meidän makuuhuoneeseen. 

10:05

Haen pyykit pyykkikoneesta, Caspian seuraa mua. Laitan pyykit sängylle. 

10:10

Menen takaisin vessaan, Caspian seuraa mua. Pesen hampaat, siivoan vähän vessaa ja laitan pyykkikoneen päälle.

10:15

Mennään Caspianin kanssa olohuoneeseen. Vaihdan Capulle vaipan. Yövaatteet saa jäädä vielä päälle, en viitsi mennä hakemaan lastenhuoneesta vaihtovaatteita sillä Jasper nukkuu edelleenkin.

Jäädään leikkimään olohuoneen lattialle.

 Caspian ei vihaa mitään niin paljon kuin vaipan tai vaatteiden vaihtoa!

 Mutta sen tuskan jälkeen on taas kivaa!

Hmm. Olipas äitillä jännät taskut housuissa..

10:25

Caspianilla tulee yhtäkkiä kamala nälkä. Lähden kävelemään keittiöön, Caspian seuraa mua. Nostan Caspianin syöttötuoliin, pahimpaan nälkään annan napuja (talk-muruja). Caspian hotkii muroja iloisesti. Alan keittämään puuroa. 

 En kestä tätä kuvaa <3

10:45

Caspian syö puuron täysiä. Kaksi lusikallista jää.

Täytän tiskikoneen. Pesen Caspianin tuttipullon, laitan lisää maitoa Caspianille.

Pesen Caspianin naaman sekä kädet. 

10:50

Suunnataan tuttipullon sekä Caspianin kanssa olohuoneeseen päin juomaan maitoa. Matkalla huomaan kuitenkin, että Jasper seisoo sängyssään. Lasken Caspianin lattialle, ja menen moikkaamaan Jasperia. Caspian seuraa mua.

Jasper on iloinen ja pöllähtänyt nähdessään meidät. ''Vauvvavauvvaa mooooi *suukkojasuukkoja*''

Otan samalla vaatekaapista pojille päivävaatteet sekä petaan poikien sängyt.

  

 Miksi sä mut tänne laitoit?!

 MOOI! Miksi sä heti aamulla otat kuvia?!

 Missä vauva?! TUOLLA VAUVA!!

 OO-ÄM-GEE! Jasper heräsi, täysiä sinne!!

11:00

Mennään olohuoneeseen. Alan antamaan Caspianille maitoa, kunnes Jasper ilmoittaa kakkahädästä. Äkkiä Jasper pöntölle.

Pestään Jasperin hampaat.

Puen Jasperin.

Annan Caspianille maitoa. 

Jos mä heilun nääääin niin et varmasti saa musta kuvaa!

 Muhahah, mä matkin Jasperia! Äikkistä!

 No okei, voin mä hetken olla paikoillani.....

11:20

Vaihdan Caspianille vaipan sekä vaatteet.

11:30

Jasperille aamupalaa. Normaalisti maito on nokkamukissa, mutta tällä kertaa kaikki nokkamukit ovat tiskikoneessa.

Lopulta söi 2 jukurttia, 1/2 karjalanpiirakkaa, leivästä kurkut ja kinkut. 

 Heittäispä se isoveikka mulle jotakin! Jotakin sellasta mitä en varmasti saisi syödä.. Vaikka kinkkua?!

 

12:00

Ruokailu loppu. Annan Jasperille pari keksiä ja Caspianille pari maissinaksua.

Caspian syö hedelmäpiltin. 

12:45

Siivotaan poikien kanssa vähän. Imuroidaan, laitetaan tiskikone käyntiin.

13:15

Caspiania väsyttää. Vaihdan pojille vaipat, Caspian ottaa maitoa ja menee sänkyy päikkäreille. 

 Jos mä näytän oikein kiltiltä, niin antaakohan äiti mulle jotakin?!

 JES! Se meni lankaan. Muhahha.

13:30

Pestään keittiön lattia Jasperin kanssa.

Ei kyllä mitään hajua, kenen noi pienet jalanjäljet on.. ;D

13:40

Vien Jasperin sänkyyn päikkäreille. Höpöttelee, mutta hiljenee. 

14:00

Uskallan siis mennä suihkuun. 

Oon kyllä aina superkauniina kotona... <3 *hyi*

14:10

Lopetan suihkun, ja kuulen kuinka Jasper on hereillä. Voooi eii. Rasvaan naaman ja pesen hampaat. 

14:20

Puen äkkiä jotakin päälle, mitä löydän kaapista ensimmäisenä....

14:25 

Haen Jasperin pois sängystä.

14:30

 Otan keittiön maton äkkiä vesisateesta sisälle. Alan tekemään ruokaa. Perunat kiehumaan ja lihat sulamaan. 

Luojalle kiitos, että olin kuorinut perunat jo edellisenä iltana. En vihaa mitään muuta niin paljon kuin perunoiden kuorimista...

 Ilman tätä en jaksaisi <3

14:45

Caspian herää. 

Haetaan Jasperin kanssa pikkuveli pois sängystä.

14:50

Annan Caspianille maitoa. 

Leikitään ja pussaillaan kolmestaan.

 Teen samalla ruokaa. 

15:15

Ruoka on valmis. 

Syödään poikien kanssa. 

Ihmeellistä, äitikin ehti syömään lämmintä ruokaa.

15:40

Syöty! Siivoan keittiön, tyhjään tiskikone, pesen poikien naamat ja kädet, vaihdan pojille vaipat.

Siirrytään olohuoneeseen leikkimään.

16:25

Sami tulee töistä.

Sami syö, vaihdetaan kuulumisia.

Jasper haluaa jukurttia.

16:45

Lähdetään Jasperin kanssa pihalle vesisateeseen.

Äiti kastuu läpimäräksi. Jasper nukahtaa puolessa välissä matkaa. Äiti jopa juoksee lenkillä! Niin paljon kuin pystyy (eli vähän..). :D

 Taas tätä lempipuuhaa.. Eli vaipanvaihtoa..

 LETSGO!

17:45

Tullaan kotiin. Jasper nukkuu. Sytytän pihalla olevat lyhdyt.

17:50

Mennään sisälle. Jasper menee mammimaan isin kainaloon sohvalle. Caspian nukkuu.

Laitan meidän vaatteet vähän kuivumaan, siivoan vähän ja vaihdan vaatteet.

 

18:10

Caspian herää. 

18:15

Lähden kaupasta hakemaan maitoa ja jotakin muuta tarpeellista. Ostokset maksaa noin 20e.

18:50

Tulen kaupasta.

Pojat istuvat ruokapöydässä. Jasper syö jukurttia sekä leipää, Caspian oli jo syönyt iltapuuron.

Tyhjään ruokakassin. Siistin vähän keittiötä. Etsin pojille yövaatteet.

Sami alkaa vaihtamaan pojille yövaatteita sekä vaippoja.

Mä alan lajittelemaan sängylla olevaa pyykkivuorta.

   

19:20

Sami vie pojat sänkyyn... Äiti tietää, että lapset eivät todellakaan aio nukahtaa.

Sami katsoo salkkareita, mä yritän siivota. 

19:40

Haen poitsut pois sängyistään.

Molemmilla tulee kakka.

Saan kaikki sängyllä olevat vaatteet paikoilleen.

Tyhjään pyykkikoneen. Laitan uuden koneellisen pyörimään.

20:20

Vien lapset takaisin sänkyihin. Molempien luona pitää käydä sataviisi kertaa.

20:40

Jasper nukkuu. Caspian ei todellakaan. 

20:55

Luovutan Caspianin suhteen, haen Capun pois sängystä. Istutaan Samin ja Caspianin kanssa sohvalla. Caspian on maailman onnellisin. Ja minä maailman ylpein äiti! Kehun mun ihanaa lasta maasta taivaisiin. Oi voi, miten toinen voikaan olla noin iloinen. :')

21:10

Vien Caspianin takaisin sänkyyn, annan maitoa. Caspian nukahtaa. 

21:25

Koomataan Samin kanssa sohvalla. Sami laittaa takkaan tulen. Mennään suihkuun, pesen hampaat, puen jotakin yliturhaa päälle.  

22:00

Sami katsoo olohuoneessa jotakin elokuvaa, mä katson makuuhuoneessa Big Brotheria. 

23:00

BB loppuu. Menen hetkeksi olohuoneeseen. Halusin nähdä loppuun jonkun Kassakaappiohjelman, katsotaan se makuuhuoneesa loppuun. 

23:40

Aletaan nukkumaan. 

05:15 

Caspian herää ja haluaa maitoa. Nukkuu samalla kun juo.

08:00

Lapset heräävät. Sami on töissä, noustaan lasten kanssa. Ja uusi päivä voi alkaa..

<3; meeri 

Ps. Kuvia oli miljoona. Toivottavasti teidän koneet kestää. :D Mun kone ei oikein kestänyt, ihan tiltissä, ja siksi kuvat nyt jää kuinka sattuu. Yritän joskus myöhemmin asetella ne kunnolla! Kiitos ja anteeksi!