Läskiä tulee ja menee, mutta vauvavuodet on hetkellisiä

1. Eka oli liikalihavuus, sitte tuli syömishäiriöt ja liika laihdutus. Sekä tummimman jäljen jättänyt väärä minäkuva. Tässä kuvassa kuitenkin olen jo vakiintuneessa painossa, eli ns. normipainossa, joka mulla pysyikin ennen raskauksia. Silloin koin olevani vielä läskilehmä, mutta ainakin nyt viimein ja vihdoin olen tajunnut, että tuo on se paino missä haluankin olla. Ei liikaa, mutta ei liian vähääkään.

2. Tässä kuvassa olenkin sitten jo 2-3 kuulla raskaana, Jasperia odottamassa. Ihan semityytyväisenä kattelen kuvia, vaikka silloinkin vielä kuvittelin olevani suuri kuin valas.  

3. Tämä kuva on otettu pari päivää ennenmmin kuin synnytin Jasperin- itseasiassa taitaa olla otettuna sinä päivänä kun meni lapsivesi. 

Turvotus oli suurta, ja kiloja oli tullut jo yli +30kg ennen raskautumiseen verrattuna. Turvotus paheni vielä parissa päivässä huikeisiin näkyihin sairaalalla. Kiitos sappihappoarvojen.

4. Tämä kuva on otettu raskauksien välissä, minä laihtuneena alle 4kuukaudessa 25kg. Ihan semityytyväinen olin jo tuohonkin tulokseen!

5. Minä nykyisessä raskaudessa viikoilla 35+0. Raskauden myötä kiloja tullut jo +20kg, ja turvotus ihan valtaisaa- ensimmäisen raskauden jättiturvotuskaan ollut mitään verrattuna tähän. 

6. ???????? 

Odotan innolla, miltä näytän vaikkapa puolen vuoden jälkeen synnytyksestä! Mä en tätä stressaa, mulla on koko elämä aikaa, mä oon nuori ja mulla on aikaa muokata mun vartalosta just sellasta kun haluankin. En halua liikaa, enkä liian vähän.

 Mä haluan olla Meeri, joka on tyytyväinen omaan vartaloonsa. Oli se sitten iso tai pieni. Ja oonhan mä nytkin  tyytyväinen, mua ei paljon kiinnosta nämä kilot tässä päällä- enemmänkin kiinnostaa masussa kasvava uusi elämä, aarre. Sekä mun mieli, joka on parantumassa kaikista niistä haasteista, menetyksistä ja vaikeuksista, joista oon selvinnyt tässä elämän aikana. 

Mua ei paljon hetkauta mitkään voivottelut siitä, että olen saanut liikaa vauvakiloja. Mua ei paljon hetkauta ne voivottelut siitä kuinka mun pitää ahkeroida synnytyksen jälkeen. Hei oikeesti haloo, mua kiinnostaa tasan eniten mun lapsi, enkä aio stressata tai tuhlata voimavaroja mihinkään oman peilikuvan voivotteluun synnytyksen jälkeen. Läski saa olla vaikka vuoden mun naamassa ja jaloissa jos niin tykkää olevan, mä keskityn mun lapsiin kun ne on pieniä. 

Mä oon 21-vuotias, mulla kyllä on aikaa mahtua taas niihin xs-vaatteisiin ja kulkea surutta shortseissa. Jos mä niin tahdon. 

Mun oli nyt pakko selventää tätä tilannetta, koska joitakin MUITA tuntuu haittaavan mun raskauden myötä tulleet kilot ja turvotus? :-D 

Kyllä mä voin sen myöntää, että en mäkää niitä rakasta? Mutta en mä niitten takia myöskään aio paskoa housuihin tai kuolla nälkään tai itkeä joka ilta itseäni uneen tai alkaa viiltelemään. 

Mä Sanon Vaan Että Mulla Kyllä On Aikaa Tässä Elämässä Laihduttaa. 

Mulla on vaan asiat tärkeysjärjestyksessä. ;-)

<3: meeri

Ps. Mulla on jo yli 200postausta kasassa! WOU. Ja blogihistoriaa alle 1 vuosi takana. 

Kiitos kaikille, jotka ootte jaksanut lukea mun juttuja ja kommentoida! Oon ollut otettu jokaisesta kommentista ja jokaisesta lukijasta.

On tämä blogi mulle yks kunnon henkireikä! Kiitos<3

Väsyttää (rv 22+1)

Plääh. Sellanen olo mulla on just nyt, tai itse asiassa ollut jo muutaman päivän.. Ei vaan jaksaisi mitään, ei mitään pakollista, ei mitään ylimääräistä, väsyttää. Hemoglobiini aina niin matala muutenkin, ja nyt varmaankin jotkut supermatalat arvot..

Pää kyllä olisi täynnä ajatuksia, visioita, ideoita, miettimisiä, kaikkea. Pitäisi hoidella kaikkia asioita, hankkia juttuja, tehdä juttuja. Mutta ei vaan jaksa.. Ja mä homehdun tänne laiskuuteen & väsymykseen. Päikkärit sopii vallanmainiosti mullekin silloin kuin Jasperillekin. Toivottavasti huomenna olisi vaikka jo parempi päivä. 

Mikä ihmeen keskiraskauden väsymys tämä nyt on?! Mä luulin, että olin päässyt tästä jo.. Mikä avuksi? Hyvät vinkit kelpaa. Mulla on niiiin turvonnut, lihava, oksettava olo. Missä se viimeraskauden ''tunnen hehkuvani'' -keskivaihe on?!?!?

Mulla on niin monta suunnitelmaa tänne blogiinkin, mutta tänäänkään en ole ennemmin jaksanut edes avata konetta. Kiitos teille ihanille, kun jaksoitte linkitellä teidän blogeja edelliseen postaukseen! Niin ja jos et vielä linkittänyt, niin hophiphop linkittämään! Kunhan mä täältä nousen niin alan niitä käymään onneissani läpi.

En ole nyt muutamaan päivään jaksanut laittautua yhtään mitenkään. Tuskin edes pukea päälle, mutta tänään kuitenkin puin ja nappasin äkkiä pari masukuvaa (paskasen peilin kautta.. Thänks Japsinto<3). Masu on tuntunut kasvavan ihan hiiirmu valtavasti (ensimmäistä kertaa ikinä, mulle on alkanut tulemaan jopa selkä vähän kipeeksi kun kylvetän Jasperia..) & koko ajan saan potkuja osakseni. Mä en tajua, kuinka joku ei voi pitää (vauvan) potkuista?! Mun mielestä ne on ainakin niin ihania, vaikka välillä voikin vähän sattua. :') Kuolisin varmaan paniikkiin, jos vauveli ei jaksaisi ''muistuttaa'' itsestään<3
 

Todella hyviä, laadukkaita, hienoja, onnistuneita, upeita kuvia. Anteeksi siitä, mä lupaan vielä panostaa näihinkin JOSKUS.

Musta tuntuukin, että tästä on viimeaikoina tullut kunnon valitus-blogi. Toivottavasti teistä ei tunnu samalle!! Kyllä mä tästä vielä nousen- pitäis vaan löytää tekemistä, harrastuksia, kavereita & toteutella suunnitelmia.

<3: meeri