Caspian Paavo Efraim

<3

2 kuukautta

APUA, vielä hetki sitten mun pikkuinen oli teholla, ja nyt hän on jo niin iso mies.<3

 Seuraava neuvola on vasta kuukauden päästä, mutta onhan hän ainakin jo 2,5kg painavempi & melkein kymmenen senttiä kasvanut syntymästään!

Luin tämän tänään ja itkin. Mun rakas. (koskahan saan itseäni niskasta kiinni ja täyteltyä vauvakirjat?!? Edes sitä en ole ehtinyt/jaksanut tehdä!!)

Hänellä on tummansiniset nappisilmät. Hänellä on leukaa vaikka muille jakaa. Hänellä on pulleat reidet ja pikkuiset makkarasormet. Hänellä on hiuksia, mutta ei karstaa. Hänellä on niskassa hiukan hikinäppylöitä. Hän on tähän asti ainakin vihannut kylpemistä (toisin kuin veljensä). Hän saa pian ikioman nimensä. Hän on minulle tosi rakas ja tärkeä, hän on minun kuopus. Hän ei itke paljon, mutta hän syö paljon. Hän hymyilee ja päästelee nauruja. Hän tykkää, kun äiti laulaa tai loruttelee- silloin hän rauhoittuu. Hänellä on pitkät ripset. Hän on todella raasu, herra suloposki. Hän on isoveljen silmäterä. Hän on perinyt isoveljensä piirteet. Isoveli tietää aina missä hän on. Hän on äidin ja Jasperin oma vauva. Äidin rakkain. <3

Vaatekoko on 62cm & vaippakoko kolmonen. En taaskaan kerinnyt pitää paljon mitään pienimpiä vaatteita, tai varsinkaan kaikkia haalareita. Hän kasvaa niin huimaa vauhtia!

Nyt kyllä tuntuu, että on hiukan tasaantunut syöminen & kasvaminen. Nimittäin, illalla/yöllä hän nukkuu yleensä kaksi 3-6h pätkää putkeen (siis tietenkin syö välissä). :)

Pakko myöntää, että vieläkin on hiukan haikea olo siitä, että hän joutui olemaan teholla 11päivää. Vaikka toisaalta oon tahattomasti tai tahallisesti sulkenut sen karmean alun mun mielestä.. Musta tuntuu, että en riitä hänelle, ja ettei hän tunne mua vielä kunnolla. Mutta rakkautta piisaa, haluaisin vain olla parempi.

Mutta, olen paras mahdollinen äiti mun pikkuiselle pullalle. :3 <3

<3: meeri

9.2. Jasperin synttärijuhlat

9.2.2014 järjestettiin Jasperille synttärit. Joku taitaakin tajuta, että samana päivänä pikkuveli syntyi. Jasperin oikea syntymäpäivä oli siis kolme päivää ennemmin, mutta synttärit oli suunniteltu järjestettäväksi sunnuntaina 9.2.

8.2 lauantaina äiti, isä ja siskon poika Roope oli meillä melkein koko päivän. Me siivoiltiin yhdessä koko talo lattiasta kattoon. Kaikki jotka mut tuntee, tietää että oon aika hysteerinen siivoamisen suhteen. Haluan kaiken olevan aina just eikä melkein tiptop, jos kuka tahansa on tulossa kylään. Tunnen oloni epämiellyttäväksi ja en ehkä täysin pysty edes olemaan oma itseni, jos meillä on vieraita ja mua häiritsee joku muru lattialla tai joku kerros pölyä jossakin.. Sen takia vihaan enemmän kuin mitään yllätysvisiittejä. 

Ja oon tosi tarkka kaikesta, senpä takia mun pitää aina kotona itse siivota, tai jos joku muu siivoaa, niin mun pitää kyylätä vieressä, että kaikki sujuu just niin kuin mä haluan. Arvostin tuonakin päivänä tosi paljon sitä, että äiti ja isä oli täällä auttamassa mua siivoamisessa, mutta pakkohan mun oli siltikin nostella kaikkea, liikutella kaikkea, venyä ja vanua eripaikkoihin. 

Jossakin vaiheessa sitten annoin äitille selvät ohjeet ja määräykset ja me lähdettiin S:n kanssa käymää kaupoilla.. Piti käydä varmaan miljoonassa eri kaupassa.. Ostin koristeita, tarjoilut yms. 

Mulla oli selvät sävelet illalla, että mitä kaikkea mun pitää tehdä vielä aamulla ennen kuin vieraat tulevat, ja miten laitan kaikki koristeet ja tarjoilut esille.. Mutta noh..

Illalla ja yöllä supisteli sitten sen verran, että jouduin lähtemään sairaalaan, jonne mun pitikin jäädä sitten yöksi.. Harmitus oli kova. En saanut koko yönä/aamuna unta, ja laittelin vain äitille tarkkoja ohjeita kaikesta. Portaat oli vielä pyyhkimättä, loppu imuroinnit imuroimatta, ilmapallot laittamatta nauhoihin etc.

''Kärsivällisesti'' odotin sairaalassa lääkärinkäyntiä, joka venyi kahteentoista, vaikka se alunperin piti olla jo yhdeksän maissa. Mua supisteli, mutta mä näin vain silmissäni synttäritsynttäritsynttäritkotiinkotiinsuihkuunsuihkuun. 
Pyydettiin sitten kaikkia tulemaan hiukan myöhemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli, että mäkin olisin ehtinyt käydä kotona suihkussa. Mutta kotona taidettiin olla alle tunti, ennen kuin oli pakko lähteä takaisin synnärille. Koko kotonaolo ajan mä istuin kaksinkerroin sängynreunalla, ja yritin kerätä voimia suihkuun.. Supistusten välissä etsin juhlavaatteet valmiiksi. Mutta lopulta se meni siihen, että mun piti supistusten välissä neuvoa S pakkaamaan mun sairaalakassi. 


Olisin halunnut järjestää mun esikoisen synttärit itse, alusta loppuun. Kunnolla, ja just niin kuin mä olisin halunnut. Oon todellatodella kiitollinen siitä, että mulla on maailman paras äiti, joka järjesti Jasperin synttärit loppuun. Kehtaan silti myöntää, että jopa sielä synnärillä ja jälkeen päin harmitti kun ilmapallot ei ollut niin kuin olisin halunnut eikä poppareita oltu laitettu ollenkaan, ja tarjoilut oli kuinka sattuu, eikä ollut kuvia niistä asioista mistä olisin toivonut etc.
Mutta nuo nyt on vain pikkujuttuja, en valehtele kun sanon, että itkin silmät päästäni kun en saanut olla Jasperin luona hänen ekoilla synttäreillään. Mutta itkin myös silmät päästäni sen takia, että koko mun muu perhe oli täällä mun pikkuisen luona, viettämässä hänen kanssaan hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Itkin tietenkin myös onnesta; me annettiin Jasperille pikkuveli synttärilahjaksi <3 

Mä toivoin kaikkeni, että pikkuveli olisi jaksanut pysyä sunnuntain masussa, että olisin voinut rauhassa juhlia Jasperia ja sitten keskittyä pikkuveljeen. Olisin halunnut, että se sunnuntai olisi ollut vain Jasperin päivä. Mutta kaikenkaikkiaan ei todellakaan harmita, että pikkuinen syntyi. Todellakaan, eli älkää käsittäkö väärin. Olisin vain halunnut juhlia yhtä asiaa kerrallaan; mutta samana päivänä oli sitten 0v ja 1v juhlat. Ja minä olin maailman onnellisin äiti. Ja oon kyllä vieläkin.


Mun motto oli aika pitkään: ''Kuhan ei syntyisi Jasperin syntymäpäivänä eikä synttärijuhlapäivänä, niin sitten ei olisi muuten yhtään mitään väliä koska haluaa syntyä''. :D Mun siskokin sano mulle, että ''eli ihan varmasti syntyy sitten jompana kumpana päivänä''. 

Maailman komein synttärisankari. 

Ja myös maailman väsynein synttärisankari. :D

Pikkuveljeä 13 päivää vanhempi poikien serkku. <3

Äkkiää Jasperia syliin kun ei supistanut. Pusuja, haleja.

Mutta sitten tuli taas supistus....

Kakun olin tilannut, ja meidän olisi pitänyt noutaa se sunnuntaina aamulla kymmenen maissa. Mutta ihana ymmärtäväinen kondiittori vei sen meille kotiin ilman toimituskuluja. Kukapa olisi arvannut, että joudun synnyttämään silloin kuin kakku pitäisi noutaa.. En ikinä itse edes päässyt maistamaan kakkua, mutta oli kuulemma ollut hyvää!

Me ostettiin Jasperille tuo maja synttärilahjaksi! Jasper sai sitten muilta: kaksi potkuautoa, plastomopon, vaatteita ison kasan, rumpusetin, pari pehmolelua, pari kirjaa.. 

Kiitos vielä poikien mummulle ja papalle, ootte parhaimmat. Kiitos myös kaikille, jotka oli viettämässä Jasperin kanssa hänen ensimmäisiä synttäreitään. Arovstan todella, ja olen todella kiitollinen ikuisesti<3 Jasper tuskin muistaa aikuisena, mutta mulle itselle tosi tärkeä asia, että kaikki muut olivat paikalla, kun vanhemmat eivät pystyneet.

Ikimuistoinen päivä<3 

Laitoin noita heilahteneitakin kuvia; mutta kun halusin säilyttää melkein 400 kuvasta edes osan tännekin. :D 

<3: meeri