9.2. Jasperin synttärijuhlat

9.2.2014 järjestettiin Jasperille synttärit. Joku taitaakin tajuta, että samana päivänä pikkuveli syntyi. Jasperin oikea syntymäpäivä oli siis kolme päivää ennemmin, mutta synttärit oli suunniteltu järjestettäväksi sunnuntaina 9.2.

8.2 lauantaina äiti, isä ja siskon poika Roope oli meillä melkein koko päivän. Me siivoiltiin yhdessä koko talo lattiasta kattoon. Kaikki jotka mut tuntee, tietää että oon aika hysteerinen siivoamisen suhteen. Haluan kaiken olevan aina just eikä melkein tiptop, jos kuka tahansa on tulossa kylään. Tunnen oloni epämiellyttäväksi ja en ehkä täysin pysty edes olemaan oma itseni, jos meillä on vieraita ja mua häiritsee joku muru lattialla tai joku kerros pölyä jossakin.. Sen takia vihaan enemmän kuin mitään yllätysvisiittejä. 

Ja oon tosi tarkka kaikesta, senpä takia mun pitää aina kotona itse siivota, tai jos joku muu siivoaa, niin mun pitää kyylätä vieressä, että kaikki sujuu just niin kuin mä haluan. Arvostin tuonakin päivänä tosi paljon sitä, että äiti ja isä oli täällä auttamassa mua siivoamisessa, mutta pakkohan mun oli siltikin nostella kaikkea, liikutella kaikkea, venyä ja vanua eripaikkoihin. 

Jossakin vaiheessa sitten annoin äitille selvät ohjeet ja määräykset ja me lähdettiin S:n kanssa käymää kaupoilla.. Piti käydä varmaan miljoonassa eri kaupassa.. Ostin koristeita, tarjoilut yms. 

Mulla oli selvät sävelet illalla, että mitä kaikkea mun pitää tehdä vielä aamulla ennen kuin vieraat tulevat, ja miten laitan kaikki koristeet ja tarjoilut esille.. Mutta noh..

Illalla ja yöllä supisteli sitten sen verran, että jouduin lähtemään sairaalaan, jonne mun pitikin jäädä sitten yöksi.. Harmitus oli kova. En saanut koko yönä/aamuna unta, ja laittelin vain äitille tarkkoja ohjeita kaikesta. Portaat oli vielä pyyhkimättä, loppu imuroinnit imuroimatta, ilmapallot laittamatta nauhoihin etc.

''Kärsivällisesti'' odotin sairaalassa lääkärinkäyntiä, joka venyi kahteentoista, vaikka se alunperin piti olla jo yhdeksän maissa. Mua supisteli, mutta mä näin vain silmissäni synttäritsynttäritsynttäritkotiinkotiinsuihkuunsuihkuun. 
Pyydettiin sitten kaikkia tulemaan hiukan myöhemmin kuin alkuperäinen suunnitelma oli, että mäkin olisin ehtinyt käydä kotona suihkussa. Mutta kotona taidettiin olla alle tunti, ennen kuin oli pakko lähteä takaisin synnärille. Koko kotonaolo ajan mä istuin kaksinkerroin sängynreunalla, ja yritin kerätä voimia suihkuun.. Supistusten välissä etsin juhlavaatteet valmiiksi. Mutta lopulta se meni siihen, että mun piti supistusten välissä neuvoa S pakkaamaan mun sairaalakassi. 


Olisin halunnut järjestää mun esikoisen synttärit itse, alusta loppuun. Kunnolla, ja just niin kuin mä olisin halunnut. Oon todellatodella kiitollinen siitä, että mulla on maailman paras äiti, joka järjesti Jasperin synttärit loppuun. Kehtaan silti myöntää, että jopa sielä synnärillä ja jälkeen päin harmitti kun ilmapallot ei ollut niin kuin olisin halunnut eikä poppareita oltu laitettu ollenkaan, ja tarjoilut oli kuinka sattuu, eikä ollut kuvia niistä asioista mistä olisin toivonut etc.
Mutta nuo nyt on vain pikkujuttuja, en valehtele kun sanon, että itkin silmät päästäni kun en saanut olla Jasperin luona hänen ekoilla synttäreillään. Mutta itkin myös silmät päästäni sen takia, että koko mun muu perhe oli täällä mun pikkuisen luona, viettämässä hänen kanssaan hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Itkin tietenkin myös onnesta; me annettiin Jasperille pikkuveli synttärilahjaksi <3 

Mä toivoin kaikkeni, että pikkuveli olisi jaksanut pysyä sunnuntain masussa, että olisin voinut rauhassa juhlia Jasperia ja sitten keskittyä pikkuveljeen. Olisin halunnut, että se sunnuntai olisi ollut vain Jasperin päivä. Mutta kaikenkaikkiaan ei todellakaan harmita, että pikkuinen syntyi. Todellakaan, eli älkää käsittäkö väärin. Olisin vain halunnut juhlia yhtä asiaa kerrallaan; mutta samana päivänä oli sitten 0v ja 1v juhlat. Ja minä olin maailman onnellisin äiti. Ja oon kyllä vieläkin.


Mun motto oli aika pitkään: ''Kuhan ei syntyisi Jasperin syntymäpäivänä eikä synttärijuhlapäivänä, niin sitten ei olisi muuten yhtään mitään väliä koska haluaa syntyä''. :D Mun siskokin sano mulle, että ''eli ihan varmasti syntyy sitten jompana kumpana päivänä''. 

Maailman komein synttärisankari. 

Ja myös maailman väsynein synttärisankari. :D

Pikkuveljeä 13 päivää vanhempi poikien serkku. <3

Äkkiää Jasperia syliin kun ei supistanut. Pusuja, haleja.

Mutta sitten tuli taas supistus....

Kakun olin tilannut, ja meidän olisi pitänyt noutaa se sunnuntaina aamulla kymmenen maissa. Mutta ihana ymmärtäväinen kondiittori vei sen meille kotiin ilman toimituskuluja. Kukapa olisi arvannut, että joudun synnyttämään silloin kuin kakku pitäisi noutaa.. En ikinä itse edes päässyt maistamaan kakkua, mutta oli kuulemma ollut hyvää!

Me ostettiin Jasperille tuo maja synttärilahjaksi! Jasper sai sitten muilta: kaksi potkuautoa, plastomopon, vaatteita ison kasan, rumpusetin, pari pehmolelua, pari kirjaa.. 

Kiitos vielä poikien mummulle ja papalle, ootte parhaimmat. Kiitos myös kaikille, jotka oli viettämässä Jasperin kanssa hänen ensimmäisiä synttäreitään. Arovstan todella, ja olen todella kiitollinen ikuisesti<3 Jasper tuskin muistaa aikuisena, mutta mulle itselle tosi tärkeä asia, että kaikki muut olivat paikalla, kun vanhemmat eivät pystyneet.

Ikimuistoinen päivä<3 

Laitoin noita heilahteneitakin kuvia; mutta kun halusin säilyttää melkein 400 kuvasta edes osan tännekin. :D 

<3: meeri

Pieni poika

Mä oon nyt ensimmäistä kertaa koneella käymässä viime lauantain jälkeen, ja en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Synnytyskertomuksen kirjoittelen ihan varmasti kunnolla jossakin vaiheessa & Jasperin synttäritkin olivat sunnuntaina.

Sunnuntaina siis oli sekä Jasperin 1v synttärit sekä mamma & isi olivat synnyttämässä Jasulle pikkuveljeä juhlien aikana.

Meille syntyi toinen maailman rakkain, tärkein, täydellisin kultaisin, ihanin aarre 9.2.2014, klo 19:23. <3

RV 36+2 (eikä luultu 37+0)

9/9/9

2700g & 47,5cm <3

Maailman suloisin. Ilmetty isoveljensä. 

Mun kaksi rakkautta. Toinen on syntynyt 6.2. ja toinen 9.2. Ja niin se on tarkoitettukin.

Vaikea vieläkään usko, että mä oon tuplaäiti. Maailman onnellisin sellainen.

Synnytyksen kestoksi on merkitty 5h 33min ja ponnistusvaihe 1min. 

Mua ei otettu todesta kipujen ja tuskien kanssa, ja jouduin synnyttämään luomuna, ilman puudutuksia.

Minä, jonka paperit ovat täynnä toivomuksesta mahdollisimman hyvään kivunlievitykseen & kertomuksesta mun synnytyspelosta.

Ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen mua äitinä kohdeltiin niin huonosti sairaalassa, ettei mitään rajaa. Olen kuitenkin uudelleensynnyttäjäkin niin tiedän jo jostakin jotakin. Aion puhua suuni puhtaaksi sitten synnytyskertomuksessa, enkä säästele totuutta. 

Luoja kiitos, edes vauvasta on pidetty hyvää huolta. Ja se mulle onkin tärkeintä. Meidän pikkumies on siis vieläkin sairaalassa, vastasyntyneiden teholla.

Keuhkot eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneet, ja hän tarvitsee vieläkin vähän lisäapuja hengittämiseen. Hapen lisäksi ruoka menee nenäletkun kautta. Sinivalohoitoakin on saatu muutama tunti. Tulehduksilta on onneksi edes vältytty. 

Mä itse oon ollut jo kolme yötä kotona. Pikkumies on tänään 5päivän ikäinen. Meillä ei ole tietoa koska hän pääsee kotiin meidän kanssa.

On tämä rankkaa ja raskasta. Kotona on onneksi yksi piipertäjä tuomassa iloa kotiin. Haluttaisiin vain toinenkin mussukka kotia. Maailma kauheinta olla omasta lapsestaan erossa. Mä en vaan voi ymmärtää miten oma lapsi voi olla monen kymmenen kilometrin päässä.. Vieraiden ihmisten luona. Tai vieraiden ja vieraiden, paremmin ne varmaan tuntee mun oman lapsen kuin mä itse. 

 Ottaa voimille, sitä mä en kiellä. Koko ajan tuntuu siltä, että kuolen ikävään. 

Jasperkin on käynyt kattomassa pikkuveljeään. Mutta silti kysyttäessä missä vauva on niin raasu luulee pikkuveljen vieläkin olevan äitin masussa. 

Rankkaa. Koko ajan ikävä kalvaa, ja samalla haluaisi olla myös iloisesti Jasperin kanssa. Samalla niin onnellinen sekä surullinen. 

Onneksi mun pikkuisella ei ole mitään hengenhätää, mutta tässä nyt pitää kärsivällisesti odotella rakkaan vahvistumista. Onneksi hänestä pidetään hyvää huolta. Harmittaa vaan kun mä itse en voi sitä tehdä. 

Päivä kerrallaan, vauvan ehdoilla<3

Kulta on maailman ihanin. Siitä ei pääse yli eikä ali. :) Mä kirjoittelen lisää kuin suinkin ehdin. Mutta menen nyt vähän siivoamaan tätä kaatopaikkaa kun Jasper on päikkäreillä, että voin sitten olla sen herran kanssa kun suvaitsee herätä. Jasu menee tänään varmaan mummulaan yöksi ja me iskän kanssa mennään illalla ja heti aamulla takaisin vauvan luokse. 

Mun vanhemmat on kyllä ollut korvaamaton apu meille. Äiti on joka päivä ollut katsomassa Jasperia (aina silloin kun ei ole ollut töissä), että me ollaan voitu mennä Samin kanssa vauvan luokse. Mummu ja pappa myös pitivät Jasperille synttärit, kun me itse ei voitu olla paikalla. Kiitos.

Kysykää vaan jos haluatte tietää jotakin. Mulla ei ole edes voimia ajatella tätä tekstiä sen kummemmin.

Yksi asia kuitenkin on varma: mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa.

<3: meeri

(kuvat kännykästä, kamerasta laitan kuvia myöhemmin)

Ps. Mulla ei oikein ole ajatuksia mihinkään muuhun tällä hetkellä kuin mun vauvoihin. Joten anteeksi kaikille keille en ole vieläkään kerinnyt vastailemaan 
NIIN JA hyvää ystävänpäivää kaikille!! Mä ostin eilen mun pikkumurulle ensimmäisen pehmolelun ja isommalle murulle ''sähkökitaran''. Iskälle riittää hellyys. Onhan ne mun parhaimmat ystävät<3 :>