torstai 28. marraskuuta 2013

Ihastuin mä varjostimeen

Siitä on jo jokunen aika, kun saatiin (lue: Sami sai) aikaseksi laittaa uuden (ja ensimmäisen!!) lampunvarjostimen meidän keittiöön! Siitä onkin sitten vieläkin pitempi aika kun tilasin tuon.. 
Viimein kuitenkin oon saanut otettua parit kuvat siitä, ja ajattelin nyt esitellä sen! 
Kai se on niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;-)



Tosiaan, meidän ruokailutilassa ei ole ollutkaan tähän asti vielä varjostimia, kun kaikki edellisen asunnon varjostimet oli jo käytössä, enkä sitten heti tajunnut ostaa lisää niitä kun tänne muutettiin vapun tienoilla. Mutta talvi lähestyi uhkaavasti pimeyden kera, joten otin itseäni niskasta kiinni ja etsin sekä tilasin (silloin hetki sitten jo) muutaman varjostimen lisää, netAnttilasta, niin kuin myös tämänkin!

Eikä ollut hinnalla pilattu, en nyt yhtään muista kuinka paljon maksoi, mutta ei todellakaan ollut kallis! Sen takia pelkäsinkin, että lamppu olisi joku todellatodella pieni turhake ja hiukan myös epäröin väriä liian imeläksi..
Lamppu kuitenkin saapui, ja pelkäsin edelleen, oikeastaan kokoamiseen saakka lampun olevan liian suoraviivainen, imelän värinen ja lisäksi vielä oli tullut pelko siitä, että siinä olisi jokin lyhyt johto, joka ei sopisi lainkaan meidän korkeaan kattoon ja lamppu olisi vain pieni piste katon rajassa.....



Mutta kaikki ennakkoluulot osoittautui vääräksi!! Suoraan sanottuna rakastuin koko lamppuun kun se oli vihdoin paikoillaan- vaikka sitä ennen en ollut odottanut siltä yhtikäs mitään! Ihana positiivinen ylläri.
Värikin oli just ihanan ällöromanttinen & pastilli, joka sopii mun mielestä muuten meidän niin ''kovaan'' ja voimakasväriseen & tummasävyiseen sisustukseen. Ihana hempeyspilkku. Vieläkin joka päivä ihaillen katson tuota, usko tai älä. ;-)
Lamppu koostuu siis tuollasista irtonaisista & eri kokoisista ''luiskista''

Itse olen siis kaikinpuolin tyytyväinen, enkä haluaisi vaihtaa tuota enää pois!
Mutta kertokaahan toki teidän omia mielipiteitä??  
Pakko korostaa, että lamppu on vielä ihanempi luonnossa! 

<3: meeri

Onko tuttua?


Onko tämä kellekään tuttua?

 Jasper on järsinyt sen uuden pinnasängyn jo siihen kuntoon, että kukaan ei uskoisi sängyn olevan reippaasti alle vuoden ikäinen... Auttaiskohan tuohon mikään? 
Voisikohan tuota puremista jollakin konstilla yrittää vähentää? :-D Mm. tv-tasokin on saanut oman kohtalonsa hampaista. ;-D

''Älä mua syytä!!''

Kertokaahan, jos teillä on omia hauskoja kokemuksia jaettavana!


<3: meeri

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yhdennäköisyyttä(kö?)


Otin eilen Jasperista tuon kuvan, ja olin oikeastaan ihan häkeltynyt, kuinka paljon Jasper muistuttaakin mua kun olin pieni. 
En nyt löytänyt parempaa vertauskuvaa Facebookin kätköistä, mutta eiköhän tossakin tule jo kaikki oleellinen selville? 
Mä taidan olla tuossa kuvassa joku 1,5vuotias, mutta silti näen meissä yhtäläisyyksiä mm. suu, otsa, silmät, kulmakarvat & posket.
Harmi kun mulla ei ole koneella oikein musta mitään vauvakuvia, mutta mun mielestä Jasper kyllä muistuttaa paljon mua pienenä, VARSINKIN tossa eilisessä kuvassa! :-D

Oonko sokea vai näkeekö muutkin yhtäläisyyksiä? ;-) Ajattelinkin tehdä tästä joskus kattavemman postauksen! 

<3: meeri

Ps. Tämä päivä on unien osalta ollut oikeastaan täysin normaali! (Tosin Jasper heräsi aamulla neljältä jo, mutta muuten kyllä! Eikä yölläkään ollut muuten heräämisiä) Päikkärit on nukahtanut syliin hetkessä, mutta nyt yöunille nukahti ihan itse taas sänkyynsä (kuten ennenkin)! JESH. 
Ja lisäksi tämä päivä Jasper on konttaillut oikeastaan enemmän kuin ryöminyt!! 


Mä oon toi oikeanpuolimmainen. Mun mielestä tämä on niin söpö kuva! Muut kuvassa: serkku ja sisko.
Verratkaapa tätä kuvaa ja tota Jasperin kuvaa ;-)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Unettomia öitä, tonneittain töitä


Meille on muuttanut jokin univaras..... Jasper on nyt muutaman yön herännyt keskellä yötä ja ollut sitten muutaman tunnin hereillä. Iloisena. Ilman itkuja. Melko rankkaa kyllä. 
Varsinkin kun siitä nukkumenosta on tullut samoihin aikoihin yhtä hel*ettiä. 
Varsinkin kun Samillakin on nyt iltavuoroa, ja pitää yrittää antaa sen nukkua aamulla pitkään ja sitten oon koko päivän kaksin Jasperin kanssa.. Tuntuu että nyt ei ole ollut sekuntiakaan omaa aikaa. Nytkin yritän tästä mahdollisimman pian suunnata sänkyyn nukkumaan, että kerkeäisin nukkumaan edes pari tuntia ennen kuin (mahdollisesti? toivottavasti ei) pitää herätä taas Jasperin kanssa valvomaan muutamaksi tunniksi. Mulla on pienenpieni toivonkipinä, että ensi yö olisi jo normaali- koska päiväkin oli suhteellisen normaali verrattuna pariin edellispäivään!
 (Muina päivinä on nukuttu 2-4 tosipienet päikkärit raivokohtausten jälkeen, mutta tänään nukuttiin kuitenkin 2 ns. normaalit päikyt. Ensimmäiset nukahti pihalle kun käytiin lyllertämässä aamusta ja nukkuikin sitten 2,5h. Reissusta mulle jäi jättikokoiset vertavuotavat haavat kantapäihin, on muuten niin kipeät. Jokaisella askeleella rukoilin kivunlievitystä ja suihkussa meinasin pyörtyä kun luulin että joku viilteli mua puukoilla nilkkoihin.. Toiset nukahti mamman syliin keskipäivällä ja siirsin sänkyyn niin nukkui toiset 2h. Uskomatonta.)



Missä on se vauva, jonka sai viedä vaan sänkyyn ja toivottaa hyviä unia & sitten nukahti tyytyväisenä sinne? Oli sitten kyse päikkäreistä tai yöunista. Nimittäin ensimmäiset 9kk oli NIIIIIIN helppoja unia täynnä, ilman minkäänlaisia nukutuksia, että ei mitään rajaa! Varokaa vaan, muutkin mammat joilla tuntuu olevan täydellinen nukkuja kotona, se voi muuttua ykskaks. ;-)


  
 Nyt nukahtaminen on yhtä taistelua, sekuntiakaan ei pysytä selällään sängyssä, ok ei ole pitkään aikaan pysyttykään, mutta nyt kun käännytään mahalle niin ei pysytä sekuntiakaan paikoillaan. Täysiä juostaan seisomaan laitoja vasten. Ja raivarit saa sitä mukaan mitä sinne laskee takasin. Ja mun selkä napsuu sitä mukaan mitä mä siinä kumartalen. 


En ole ikinä ikipäivänä, muutakuin aivan vastasyntynyttä Jasperia nukuttanut pari kertaa syliin tai en edes oiken nukuttumallanukuttanut, vaan kyllä te tiedätte kuinka vastasyntyneet nukahtelee joka paikkaan. 
Nyt muutamaan päivään ei ole muualle nukahdettukaan kuin äitin syliin. Huomattavasti helpompaa mun selälle on nukuttaa syliin kuin jatkuva kumartelu. Nukuttaminen syliin käy myös aika suhteellisen helposti, nopeasti, vaikka Jasper olisikin raivon vallassa. Sylisylisyli, vähän hyssyttelyä ja silittelyä. Yöllä se ei kuitenkaan toimi, ehkä nukahtaa mutta herää heti kun vien sänkyyn takaisin. Innoissaan. Leikkimään, touhuamaan.



Ensiksi ajattelin kaiken johtuvan hampaista, mutta ei kyllä ennenkään ole tälläistä ollut. Ja varsinkin kun yölläkään ei edes kitistä tai itketä, herätään vaan energiaa täynnä. Uskon suuresti, että tämä kaikki johtuu vaan jostakin uusista opituista asioista ja levottomista jaloista ? 
Koska tottavie Jasper on kehittynyt kaikessa nousemisessa, seisomisessa, askeleissa, konttaamisessa, istumisessa, tasapainossa yms. ihan valtavasti viikon sisään. Eikä päivälläkään pysytä sekuntiakaan paikoillaan leikkimässä. Koko ajan pitää olla menossa. 



Haha. Ei ehkä saisi nauraa, mutta mua hiukan myös naurattaa. Nimittäin nyt kun meilläkin on ensimmäistä kertaa jonkunsortin uniongelmia, olen lukenut ainakin kymmenestä eri blogista muillakin olevan kotosalla jonkunsortin uniongelmia ja nukkumatin kanssa riitaa myös!!
Tsemppiä muutkin mammelit, koittakaahan jaksella valvoa ja kärsivällisinä kestää pikkuisenne unettomia tinttapäiviä/-öitä!! <3 Ihanaa saada vertaistukea. 



Huomisesta taitaa tulla melko kiireinen päivä. Miten ihmeessä voin ehtiä tekemään ruokaa, siivoamaan esim. pesemään lattiatkin, vaihtelemaan verhot, kuvailemaan asioita, hakemaan Jasperille yöpuvun & itselle kengät, metsästämään meille lumikolan ENNEN kello kahta. Jasperin hoitamisen ohella? Tuskinpa vain sanoi Ilpo. Mulla olisi vielä kaikenlisäksi 2treffit sovittuna huomiselle....
 
 <3: meeri

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kuulumisia, pohdiskelua & arvonta

Hellurei!

En olekaan pitkään aikaan kerennyt kirjoittelemaan ns. normikuulumisia! Mulla onkin pää jo aivan sekaisin, kun en ole muistanut mitään tulla kirjoittelemaan ylös pariin viikkoon. Muutama viikko sitten keräsin kyllä listaa bloggerin luonnoksiin muutamista pikkujutuista/-asioista, mutta nekin ovat jo hiukan aikansa eläneitä..
 Mutta voisin nyt kuitenkin kirjoitella muutaman viikon sisäisiä (pieniä) juttuja, tekemisiä sekä ajatuksia ylös luettelotyyppisesti (että voin taas joskus aloittaa kuulumisten kertomiset vähän kuin puhtaalta pöydältä). :-)


* Ensimmäiset joulukoristeet ovat kotiutuneet! (niistä lisää omassa postauksessaan) 

* Mulle on iskeytynyt kunnon selkäkivut!! Maustettuna nivus- ja jalkakivuilla.. Voin kertoa, että kaikenlainen kumartuminen, kyykkiminen, käveleminen yms. on täyttä tuskaa. 

* Tänään on rv 26+1.

* Jasper puri mua eräs päivä paljaaseen reiteen yhtäkkiä niin lujaa, että melkein lähti pala irti.. Ja otti muuten kipeää!
 rv24

* Jasper on alkanut konttimaan entistä enemmän! Vieläkin kyllä ryömiminen siis pääsääntöinen liikkumismuoto.

* Oon haikeana muistellut kaikkia kivoja muistoja..

* Yhtenä päivänä kävin kaupassa, ja soitin sieltä Samille ''Laita uuni päälle, ja laita ne valkosipulikermaperunat sitten sinne kun valo sammuu, jos en oo tullut vielä kotiin......... Laitat niinku mäki yleensä, kyllä sä nyt oot nähnyt miten laitan ne.. Voi no, pitääkö selittää tarkemmin vai osaakko laittaa ne sinne asti?'' (Sami oli just samana päivänä sanonut mulle, ettei mun tarttis niin yksityiskohtasesti selittää/neuvoa kaikkia asioita aina.) Sami oli vaan: ''Nojoojoo, osaanosaan''
 Ja kun menin kotiin, niin raasu oli laittanut ne kermaperunat suoraan pellille vaan.. XDDDD Itse kyllä laitan ne ihan uunivuokaan aina. :D



* Oon yrittänyt siivoilla jokapäiväisesti melko ahkerasti, mutta silti täällä tuntuu olevan täysi kaaos koko ajan?! Help me! Miten koti voi pysyä puhtaana? 

* Jasper tosiaan nousee ihan kaikkea vasten, ottaa hienosti jo askeleita ja päästää välillä irtikin jo tuesta.. Pelottavaa lähinnä näin äidin silmin. :-D

* Isänpäivästressi on muuttunut joulustressiksi........ En ole saanut vielä mitään aikaseksi, YHYY!! Tässähän tulee jo kunnolla kiirekin vielä..


* Meidän uusi tv saapui tänään kotiin. Ihanaa! (Toi uusi tv saakin olla Samin joululahja.... Ja mä innoissani jo mietin, että mitä kaikkea mä saisin sillä samalla hintaa.. :-DD Mutta ei kyllä taida onnistua. ;D)

* Jasper tekee taas lisää hampaita.... Eikä olekaan nyt pariin päivään nukahtanut kuin mun syliin (kovin suloista, mutta myös raskasta..) monien itkujen ja tuskien kautta!! Ja viime yönäkin oli muutaman tunnin hereillä keskellä yötä.. Eikä anna äitin olla yhtään rauhassa. Hiukan väsymys painaa tällä mammalla. Varsinkin tämä päivä on ollut raskas, ja Samillakin on tietenkin sitten nyt just iltavuoroa.


* Olin 2viikkoa ilman suklaata ja herkkuja. Sitten riitti. XD Suklaa kuitenkin on mun ainoa ''pahe'' ja muutenkin oon niin stressiin yms. kallistuva, että ajattelin että vauvankin kannalta vaan parempi, jos jollakin pikkujutulla saan hetkittäin itselleni parempaa mieltä. Tai kun syön muutenkin niin huonosti, niin sitten en vaan jaksanut nyt pitää herkkuja bannassa, kun sitten energia loppuu täysin kesken. Ja joo, tiedän kyllä, että vääränlaista energiaa jne. 
Ja raskauden/synnytyksen jälkeen saan&joudun sitten olemaan erossa herkuista, niin en näe tätä niin suurena paheena. ;D Ja kaksi viikkoa on jo hyvin meikäläiseltä!!

* Mun pitäisi syödäkin noita kaikenmaailman pillereitä (vitamiini, rauta, kalsium), mutta en lahopäänä muista niitä tuskin koskaan ottaa. Onko jotakin vinkkejä muistamiseen?

* Meidän kuivaavan pyykkikoneen kuivaustoiminto on TAAS rikki. Vuosi sillä pärjättiin loistavasti, ja tossa suurinpiirtein kuukausi sitten se korjattiin ensimmäistä kertaa, ja taas saisi soittaa huoltoon.. En kyllä tajua, että miten/miksi se taas hajosi, ja varsinkin tähän väliin... Upeaa, jos se nyt alkaa olemaan koko ajan hajalla. -.- Hyvässä lykyssä siis saa alkaa metsästämään uutta konetta...

* Ollaan aloitettu antamaan Jasperille korvikkeen mukana normimaitoakin jo. Ei ole onneksi tullut mitään oireita siitä.

* Metsästin Jasperille apteekeista hammastahnaa (kun siitä aiemmin kyselin ja kaikki muut olivat alkaneet käyttämään tahnaa jo ensimmäistä hampaasta alkaen), kun ei olla sitä vielä käytetty. Mutta Lapuan Apteekit olivat niin hämmästyneitä koko asiasta, eikä vauvojen hammastahnaa siis löytynyt... Eikä olla vielä lähdetty muuallekaan, että oltaisiin sitä saatu. Kumma juttu, että noin kummastellaan sitä, että 10kk vauvan 9hammasta alkaisi pesemään tahnan kera?

* Perjantaina mun & Jasperin vauvatreffit menivät pipariksi juuri kun oltiin lähtöä tekemässä, ja alettiin sitten Samin kanssa miettimään että mitä oikein sittenkin tehtäisiin. Monen vaihtoehdon jälkeen, Sami ''päätti'', että haluaa mun kanssa keilaamaan, syömään & leffaan. Jasper pääsi mummulaan yökylään ja me päädyttiin viettämään kahdestaan Samin (+ masuvauvan) kanssa aikaa. 


Aikataulut oli meidät tuntien taas niin myöhässä, ettei keritty enää keilaamaan.. Eikä kyllä kunnolla syömäänkään, nimittäin käytiin vaan nopsasti mäkkärissä nappaamassa muutaman ranskikset suuhun ennen elokuvaa.

Käytiin siis katsomassa Escape Plan, jota odotinkin innoissani! Se oli ehkä vieläkin 50 kertaa parempi mitä odotin, ja ampaisikin sukkana mun top3 leffoihin! Ihanaa, just oikeanlaista toimintaa & muutama niin hauska kohtakin, että naurua ei voinut pidätellä. :-D

* Masu on yleensä iltaisin kunnon kovettunut jättipallo ja aamulla hiukan pienempää ja ''löysempää'' sorttia. 



* Mulla on ihan tottavie miljoona postausideaa ja -luonnosta--- harmittaa totisesti, kun tuntuu että aika ei vaan riitä millään toteutuksille.. :( Mutta jos nyt revin jotakin hyvää niin eipähän ainakaan lopu jutut ihan heti kesken.

* Oon haalinut niin monta blogia mun blogilistalle, että aina kun kirjaudun bloggeriin niin on tullut varmaan kymmenen uutta postausta! Mikä siis on hyvä vaan, mutta harmittaa kun kiinnostais lukea kaikki, mutta kun ne vaan vierii ohi sitten tuossa määrässä. :/ Välillä kyllä otan itteäni niskasta kiinni ja selaan keskellä yötä sinne sadan postauksen päähän. Haha.

* Masuvauvan liikkeitähän oon tuntenut koko raskauden hyvin, mutta nykyään pikkusen touhuaminen on jo jotakin uskomatonta! Liikkeet tuntuvat menossakin mukana, eli ei tarvitse todellakaan vain maata ja levätä niitä tunteakseen. Ihan uskomaton määrä möyrintää, kunnolla masun läpi tulevia potkuja, aaltoilua ja tärähtelyä! Oon välillä kuvaillut jo videoitakin, niin selvästi kaikki näkyy jo ulospäinkin. Nyt tuntuukin synnytys taas olevan pikkuisen lähempänä.


* Apua, eihän tässä tarvitse odotellakaan pikkuista enää kuin noin 3 kuukautta! <3

* Ärsyttää ihan uskomattomasti nyt kun on ollut hienoja kelejä, ja mä en kykene oikein edes lyllertämään tuola pihalla. :/ Eilenkin kun lähdettiin kolmestaan pienellä happihyppelylle, niin mun selkä meinasi kuolla ja pissa meinasi tulla housuun jo parinkymmenen metrin lyllertämisen jälkeen.. 

Mua vähän pelottaakin, että onkohan toi ulkoilu nyt synnytykseen saakka näin tuskaa? Vai kenties paheneeko se vain?
 Jasperia odottaessahan mulla selkä myöskin reistaili, mutta se johtui töistä ja ilmeni pääsääntöisesti töissä, ja keittiövuorojen vähentäminen sekä äippälomalle jäätyäni vaivatkin vähenivät..
Nyt nämä kivut taitavat juurtaa juurensa tästä nykyisestä kokopäiväisestä työstä, eli äitiydestä, mikä sisältää paljon nostelua, kumartelua, kyykkimistä, seisoskelua ymsyms.. 

* En ole saanut otettua kuviakaan nyt hetkeen, ei vain ole inspannut mikään ylimääräinen rasitus. 


* Olen paljon miettinyt, että mikä saa ystävät hylkäämään? Varsinkin jos on raskaana, saa lapsia, ja on syy sille toisen väsymykselle. Mä en vaan saa päähäni. Itselläni ei olisi ainakaan käynyt ikinä mielessäkään hylätä ketään mun entisistä parhaista ystävistä, jos he olisivat raskautuneet/olisivat väsyneitä/eivät pääsisi jokaisiin pileisiin. 
Mutta noh, mä oonkin aina ollut sellanen, joka välittää todella paljon. Enkä osaisi enkä ole osannut unohtaa tässä ketään vaikka onkin kaikista ja kaikesta jo pitkä aika. Mä oon aina tehnyt kaiken tunteella ja kaikki on aina merkinnyt mulle valtavasti. Kai se on toisten onni, jos pääsee helpommin yli, helpommin unohtaa ja helpommin vain antaa olla? 
Mä oon aina ollut sellanen joka on muistanut kaikki pikkujututkin, ehkäpä sen ikuisuuden muistankin. 
Muistan kun ala-asteella mun ihastus sanoi, että ''miksi mä tollasesta läskistä tykkäisin'',
 muistan mitä siskon luokkalainen sanoi kun näki mut ensimmäistä kertaa yläasteella, 
muistan kun eräskin (tuntematon) kusipää haukkui mua 5vuotta sitten mun kaveripojalle mursun näköiseksi ja ihmettelen vieläkin että miksi tämän mun kaverin oli pakko se mulle(ja mun silloiselle poikaystävälle) kertoa?! Se pilasi sillon mun hauskan kesäpäivän. 
Muistan kun lukioon laitoin kerrankin vähän erilaiset (mutta hienot) housut, astuin autosta pihalle ja kävelin sisälle päin niin näin (vaikka esitin etten nähnyt), että pari (mun ihan ok kaveria) tyyppiä nauroi niille mun housuille. Se sattu. 
Mutta mä muistan oikeasti kaikki ilkeät katseet ja jokaisen paskan ja turhankin haukkumisen mitä mulle on ikinä sanottu tai musta on ikinä sanottu. Mua ei voi huijata, musta ei oo ikinä voinut puhua paskaa tai ajatella pahaa ilman että mä oon sitä ''nähnyt''. Mä oon vaan aina esittänyt, että en olisi tajunnut.



* Miksi mä oon näin aikaansaamaton??? 
1. Mulla oli tarkoituksena käydä otattamassa/pyytää jotakin ottamaan Jasperista joulukuvia joulukorttiin. Ihme ja kyllä en ole saanut sitäkään aikaiseksi, ja nyt sekin taitaa olla jo liian myöhäistä?
2. En ole vieläkään saanut aikaiseksi käytyä maksakokeissa, sokerirasituksessa, täytettyä äitiyslomajuttuja, haettua äitiysavustusta, käytyä töissä hoitamassa asioita.
3. Saanut ostettua yhtäkään joululahjaa tai tilattua edes joulukoristeita.
4. En ole vieläkään tehnyt päätöstä Jasperin talvihaalarista, tai saanut aikaiseksi sitäkään tilattua...

Tiivistelmä edellisestä: Olen laiska ja väsynyt raskaana oleva selkäkipuinen mamma. Tahtoisin tekemistä, mutta kaikki sattuu tai on muuten vain niin hankala järjestää. Muistan kaiken. Olen aikaansaamaton. Tunnun elävän keskellä kiireitä ja stressiä, tunnen olevani yksi kiiruuden ja stressin kombinaatio. Joulu on pian ovella ja kaikki muu on vielä kaupassa. 


Ps. Mun ihanalla ystävällä Kristalla on BLOGISSAAN*klik* käynnissä arvonta, käykääpäs osallistumassa!!

<3: meeri

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pullatorstai

Torstaina leivoin illansuussa oikeita, kunnon pullia pitkästä aikaan! Pullista tuli silti todella pehmeitä, kuohkeita & onnistuneita. Mun pitikin ottaa kuvia jokaisesta vaiheesta & loppukokoelmasta, mutta ne vähän sitten jäi kun Samilla oli samalla vaikeuksia saada Jasperia nukkumaan päikkäreille (eikä uskonut mua kun sanoin, että Jasulla on kakkosvaiheen hätä varmasti eikä sen vuoksi halunnut nukkua väsymyksestä huolimatta), Sami lähti sitten vielä kauppaan ennen kuin olin saanut kaiken valmiiksi & meille tuli juuri sopivasti vieraitakin..

Muutamat kuvat kuitenkin otin huonolla menestyksellä kiireen & pimeyden keskellä. Mutta noh, menkööt! Lätkäsen samalla itseni suosiman helpon pullaohjeen tähän, jos täällä käy sattumoisin vaikka vielä vähemmän jauhopeukaloita olevia kuin minä. ;-) Tällä ohjeella on ainakin helppo onnistua & tekeminenkin on helppoa!

Sinä tarvitset:



TAIKINA:

5dl maitoa 
(tuorehiivan kanssa 37asteista & kuivahiivan kanssa n. 45asteista)
50g tuorehiivaa tai 2ps kuivahiivaa
n.1tl suolaa
2dl sokeria
1rkl kardemummaa
1 kananmuna (huoneenlämpöinen)
n. 15dl vehnäjauhoja
n. 150g margariinia/voita (pehmeä, hiukan sulanut)

 VAIHEITTAIN: 

1. Sekoita sopivanlämpöiseen maitoon hiiva

2. Sekoita keskenään sekoitetut suola/sokeri/kardemumma maitoseokseen. Lisää huoneenlämpöinen kananmuna. Vatkaa hyvin.

3. Vatkaa melkein kaikki vehnäjauhot hyvin, kunnes taikina sitkostuu. Lisää loput vehnäjauhot käsin vaivaamalla & lisää pehmeä voi. Vaivaa hyvin.

4. Laita taikinakippo kohoamaan esimerkiksi lavuaariin lämpöseen veteen, anna kohota kaksinkertaiseksi.

5. Leivo, muotoile ja täytä pullat haluamallasi tavalla.
(Itse ''kaulin'' taikinan levyksi ja täytin puolet kaneli/hienosokeri sekoituksella ja puolet margariini/hienosokeri sekoituksella. Sen jälkeen käärin taikinan kääretorttu muotoon, leikkelin palasiksi, laitoin reunapalat ylöspäin pellille) 


6. Laita uuni päälle.
Anna kohota hetkenaikaa (2kertaisiksi), voitele kananmunalla & lisää halutessasi raesokeri päälle.

7. Paista pullat 225asteessa noin 10minuuttia.



Oon kyllä oikeasti ylpeä mun pullista. ;-D Niistä tuli niin herkullisia ja kaikki onkin jo loppunut.. Niin ja tosiaan tuolla tavoin taikinasta tuli noin 30 pullaa.

<3: meeri