ENSIASKELEET!!

Viikko sitten tiistaina meinasin tipahtaa tuolilta (no en kyllä istunut silloin tuolilla..), nimittäin tapahtui eräs juttu! Ja tämä eräs juttu oli Jasperin 2 ensimmäistä askelta ilman tukea!!

 Ja tämä koko juttu on vielä niin ihmeellinen muutenkin! Nimittäin otin justiin Jasperista muutamia kuvia, KUN NÄMÄ KAKSI ENSIASKELTA TAPAHTUI. Siis aivan oikeasti, tässä ylläolevassa kuvassa on Jasperin maailman ensimmäinen askel ilman tukea?! Toinen askel seurasi perässä, mutta siihen mennessä äiti oli jo shokissa ja kamera tyyliin lentänyt seinään. Nämä on näitä äitiyden huippuhetkiä.<3 

Toisen askeleen jälkeen herra tosin kupsahti nätisti pyllylleen. Mutta voi taivas, kun olin ylpeä. Ja voi taivas, en voi vieläkään tajuta miten onnistuin saamaan siitä ihkaensimmäisestä askeelesta kuvan?! Ihan vahingossa?!

Ja kattokaa nyt kuinka keskittynyt ilme mun pikkuisella on (ylläolevassa kuvassa) !! 

Näissä parissa ensiaskeleessa on sekin vielä niin ihmeellisen maagista, että ei olla oikeastaan ikinä kertaakaan ''käveletetty'' Jasperia tai hoettu mitään ''tule äitin luo, tule isin luo'' -mantroja. Tai oikeastaan yhtään mitään tehty herran kävelyn eteen! Näiden ensimmäisten omatoimisten askeleiden jälkeen, ollaankin ihan muutaman kerran nyt kokeiltu tota houkuttelua, huonolla menestyksellä tosin. 

Noin viikko ennemmin näitä paria askelta, Jasper seisoskeli päivittäin enemmän & enemmän ilman tukea. Ja jo sekin oli niin hämmästyttävää, koska hän oikeasti pysyi pitkiäkin aikoja ilman tukea pystyssä. 
Useinmiten niin, että Jasperilla oli (ja siis edelleenkin tekee näin paljon) joku lelu/kaukosäädin/tms. kädessä ja hän nojasi sohvaan/sänkyyn ja huppis, päästi vaan irti ja piti molemmin käsin lelusta tms. kiinni eikä nojannutkaan mihinkään. 

Jasper myös on ollut pitkiä aikoja kyykyssä ilman tukea sekä karhukävelee paljon enemmän kuin ennen! Myös Jasper harrastaa paljon sitä, että nojailee/kävelee tukien tuolia vasten ja sitten ykskaks yrittää kääntyä 360astetta vaikkapa sohvaan pitämään kiinni..
Saas nähdä, koska sitä alkaa pikkumies kunnolla kävelemään. Nimittäin ainakaan tämä sairastelukausi ei ole avittanut Jasperin kehitysviettiä.. Mutta yritys on kuitenkin kova, ja pyllähdyksiä tuntuu sattuvan välillä hiukan liiankin usein.. :-D Mutta harjoitus tekee mestarin! <3 Eikä sillä mikään kiire olekaan, ja oon jo nyt kaikesta Jasperin osaamisesta ihan häkeltynyt ja ylpeä.

Ps. Laskekaa montako huutomerkkiä (!!) tässä tekstissä on!! Nojoo, älkää oikeasti laskeko. ;) 

<3: meeri

Jasperin uudet taidot

Jos Jasperin 9kk-päivänä pohdiskelin, että kehitystä ei ollut tapahtunut kuukaudessa oikein mitenkään erityisesti missään asioissa, niin nyt voin kyllä sanoa, että tässä vajaan parin viikon aikana on tapahtunut huimasti, sen kuukaudenkin edestä!! Tosi monissa asioissa vieläpä, niin päikkäreissä, ruokailuissa, istumisessa kuin motorisissakin taidoissa. (Taputtelu on nykyään muuten ihan parasta, varsinkin jos äiti laulaa tai syömisen päätteeksi). Keskityn kuitenkin tässä nyt kirjoittelemaan hiukan Jasperin tukea vasten seisoskelusta & kävelystä.

Juurikin samaisena tasan 9kuukausipäivän iltana Jasper kiipesin ensimmäistä kertaa itse sohvaa vasten seisoskelemaan, ja vieläpä tosi monta kertaa. Pyllähdys oli kyllä usein lopputuloksena. Seuraava päivä lähti ''varovasti'' liikkeelle, mutta päivänmittaan sohvalle nousemista taas tapahtui useaan kertaan.
Siitä onkin sitten harpittu huimasti eteenpäin! Nyt noustaankin jo seisomaan ihan kaikkea mahdollista vasten, ja yritys on kova nousta seisomaan jopa sellaisia asioita vasten mihin ei ole mahdollista.. Koko ajan olisi päästävä vain seisoskelemaan ja istuminen ja makaaminen on pyllystä. 

Mun elämä onkin hiukan hankaloitunut- siinä missä ennen uskalsin käydä edes pissalla Jasperin leikkiessä olkkarin lattialla niin nyt en uskalla tehdä sitäkään. Jasper on siis ihan oikeassa koko ajan kiipeilemässä kaikkea vasten, ja muutaman kerran pääkin on osunut kaatumisen seurauksena sen verran lujaa johonkin, että jopa ne kuuluisat ensimmäiset kuhmut ja jäljetkin on saatu jo aikaiseksi.. 
Jasper nousee jopa jalkoja ja seiniä vasten, saati sitten jokaista juttua vasten mistä saa edes jotenkin kiinni. 
Onneksi ''kaatumisessakin'' Jasper on kehittynyt koko ajan valtavasti, siinä missä ennen AINA ensin lyötiin pää (takaraivo) niin nyt normaalisti pyllähdetään pyllylle tai otetaan käsillä vastaan.

Polvilleen nousemista ei ollut tapahtunut tätä seisomista ennen juurikaan kuin kerran tai pari kertaa lelulaatikkoa vasten (tosi pitkällä aikavälillä), mutta nyt sekin on sitten tullut kuvioihin. Aika jännä juttu, että ensin tuli jalkapohjaseisonta ennen polvilleen nousemista? Tai en kyllä tiedä kuinka yleistä se on, mutta kuulostaa vain kovin hassulle. :-D
Polvillaan Jasper pysyy hienosti ilman käsiäkin, mutta seisominen on välillä vielä hiukan huterampaa (varsinkin jos pitää alkaa esmerkiksi tanssia samalla..). Monesti Jasper on päästänyt vahingossa irtikin tuesta seisoessaan. Ja välillä on hetken aikaa pysynytkin ilman tukea seisoma-asennossa hienosti!

Jopa ensimmäiset askeleet on otettu tukea vasten 9kk 1pvä ikäisenä, eli siis jo seuraavana päivänä seisomaan nousun oppimisesta. Tämän jälkeen niitä askeleitakin ollaan harjoiteltu reippain mielin suurella innolla. Ja kävelytuolistakin on yhtäkkiä tullut joku hittituote (mikä onkin positiviinen juttu ton kiipeilyn tulemisen jälkeen, niin saa tämänkin mamma joskus vaikkapa rauhassa pestä hampaat tai siivoilla Jasperin leikkiessä turvallisesti näköetäisyydellä kävelytuolissaan). Jasper kipittääkin koko ajan sen luokse ja nousee sitä vasten, ja on maailman onnellisin kun hänet nostaa sinne. Onhan kävelytuolilla osattu mennä jo kauan hienosti, mutta nyt minkään suhteen sillä kulkemisessa ei ole mitään ongelmaa. Kynnyksien yli päästään ja seiniin ei törmäillä, jos ei haluta.

 Hiukan näytetään näissä kuvissa surullisilta!? XD Varsinkin tässä.. :-D (ei kyllä oltu...)

Kamerakaan ei ole päässyt vielä kertaakaan ikuistamaan Jasperin harjoitteluita...... Ei vain ole kerinnyt/voinut kuvailla kunnolla toisen kaatuillessa vielä niinkin herkästi & tarvitseassaan (miten toi sana taipuu?!? en saa oikeasti nyt päähäni ja kieli menee solmuun kun yritän, oon yrittänyt jo vartin tota yhtä sanaa saada oikein..) äitin tukea vaikeaissa nousuissa ja askeleissa. Kännykällä kuitenkin olen tainnut ottaa muutaman kuvan, ja laittelen niitä vaikka tulevassa ihan omassa kännykkäkuvia -postauksessa myöhemmin.

Ps. Löysin muuten Jasperin suusta eilen kahdeksannenkin (8) hampaan syöttämisen ohella! Seuraava hammaskin (9) taisi jo olla tulossa, mutta ei kuitenkaan ollut vielä puhjennut. 

<3: meeri