Peruspäivä

Heissan!

Tänään onkin lauantai sekä Venetsialaiset, mutta mitäpä minä raskaana oleva pienen lapsen äiti tänään tekisin? En mitään ihmeellistä- Jasper nukkuu, Sami lähti palohälytykseen ja mä tulin päivittelemään blogia. Meillä oli alunperin suunnitelmissa lähteä vaikka syömään johonkin (Amarilloon), mutta sekin nyt sitten jäi, koska Jasperin hoitopaikka (mummula) olikin yllättäen varattu jo toisella babylla ja taaperolla sekä Samikin on vähän kipeä huonossa kunnossa. Mutta ehkä mä vielä joskus pääsen sinne Amarilloon! Tai toivottavasti pian pääsisin, mulla on kauhea himo sinne?! Mutta sillä välin kun mä haaveilen, niin pitäkäähän te muut todella hauska lauantai-ilta!! :)

Sitten kun Sami tulee kotiin niin katotaan leffaa ja toivottavasti mennään aikasin nukkumaan. Terveisiä vain nimittäin: nukuin viime yönä runsaat kaksi tuntia! WOU. (S tulikin jo tuos hetki sitte kotiin,  mutta koska meidän ihana netti takkuaa ja en oo vieläkää saanu tätä julkaistua...)

Niin joo, ja Jasper osaa nyt kunnollakunnolla jo peruutella sekä konttausasentoon hakeutuu jatkuvasti! Takaperin Jappu siis oikeasti liikkuu jo nopeammin kuin äipän ajatus. Muutenkaan hän ei tahdo yhtään pysyä paikoillaan, vaan koko ajan on yritettävä johonkin suuntaan! On hienoa seurata toista niin innoissaan ja oonhan tietty tosi ylpeäkin reippaasta pikkumiehestäni!!

TONTTU <3

En ookkaan muistanut mainita, että meidän hieno, uusi syöttötuolikin on saapunut jo vajaa 2viikkoa sitten jo! Kirjoittelen siitä oman postauksensa luultavasti viimeistään alkuviikosta :) Ja tänään noudin postista paketin, siitä kans lisää heti kun kerkeän ;)

<3: meeri

Ensimmäinen raskauteni

 Tälläsen nyt löysin luonnoksista, ja ajattelin julkistaa sen ihan näin. Oon siis kirjottanut tämän jo monta kuukautta sitten. Silloin kun tätä kirjoittelin niin tämä ei ollut valmis, mutta nyt tämä on mun mielestä ihan näinkin sopivan valmis (lisäsin vain kuvat). Raskaushimoista ym. sellaisista voinkin sitten kirjoitella vertailunvuoksi nykyiseen raskauteeni liittyvissä kirjoituksissa. Tässä siis Jasperin odotusajasta ja mun ensimmäisestä raskaudesta: 

Ensimmäinen ''masukuva'' rv 18+3

Raskaus oli harkittu ja toivottu. Juteltiin asiasta ja mietittii hartaasti asiaa kauan yhdessä, ja tultiin siihen lopputulokseen, että me molemmat halutaan pieni lapsi, jo nyt. Ei ollut yhtään liian aikaista, olimme varmoja päätöksestä, ja tosi odottavaisia. Taisinkin tulla melko lailla heti raskaaksi, sen jälkeen kun olimme päättäneet yrittää pienokaista.

Kaikinpuolin mulla jäi raskausajasta pelkästään postiviinen, ihana ja hyvä mieli! Tunsinkin raskauden myötä olevani paremmassa kunnossa, varsinkin henkisesti, kuin ikinä. Oon koko ajan ajatellu että mulla oli tosi helppo raskaus, mutta nyt kun miettii, niin olihan mulla niitä vaivoja kuitenkin melko lailla: pahoinvointia, väsymystä, nivuskipuja, elämäni ensimmäinen silmätulehdus, elämäni ensimmäiset närästykset (tosin melko vähäiset), painonnousu, runsas turvotus, uniongelmia lopussa, selkä- sekä mahakipuja.. Mutta ei ollut koko raskauden aikana yhtäkään edes semikunnon supistusta, paitsi sen jälkeen kun lapsivesi meni. Eikö ollut sokerien kanssa mitään ongelmia, eikä oikeastaan syömisenkään suhteen.

TOSIN ainahan neuvolassa kysellään onko raskausmyrkytysten oireita, johon kuuluu esimerkiksi pääkipu ja jatkuva ihon kutina. Ja jos on raskausmyrkytys, niin raskaus pitää käynnistää,ennen 40raskausviikon alkamista. Kaikki riskit suurenee huimasti, jos mennään yli 40 viikon. Ja olin sanonut jo kolme kertaa, kahdelle eri neuvolatädille, että mua on alkanu kynsittämään päänahasta, että yölläkin aina heräsin siihen kun raavin päätäni. Joka kerralla ne oli vaan, että noh ei se nyt ole mitään, ei se sellainen kutina liity tähän, emme ole ikinä kuullut että niin olisi ollut jollakin, ei se ole mitään. Mutta mä itse kuitenkin tiesin, että se on jotakin. Neuvolassa arvailtiin, että jos se johtuu jostakin lakista, että pidän liikaa pipoa päässä jne, no enpä käyttäny mitään lakkeja. Enkä ollut ottanut käyttöön mitään uusia hiusaineita, samat sampoot, hoitoaineet, lakat yms. kuin aina ennenkin. Tai päänahka ei muutenkaan ollut mitenkää kuiva, ei ollut siis hilseitä tai mitään. Marssin sitten itse, kaksi päivää ennemmin kuin lapsivesi meni, labraan ja tulokset tulivat seuraavana päivänä sairaalaanmenostani. Mulla oli raskausmyrkytys, joka ilmeni päänkutinana. Raskaus olisi pitänyt käynnistää ennen 40 raskausviikkoa, synnytin 39+3 raskausviikoilla. Jos pikkuinen olisi päättänyt asustella masusssa yliaikaa, ja jos en itse olisi tehnyt päänkutinan eteen mitään, niin luoja tietää mitä sitten olisi käynyt? Että niitä maksa-arvoja ja muita pitää sitten tarkkailla seuraavassa raskaudessa.

rv 27+2

rv 31+3

rv 35+2

rv 36+4

15.12.2012

rv 38+2

rv 35+2

Jouluaatto 2012

Alusta asti

Kuukautisten olisi pikku hiljaa pitänyt tulla, ja mulla olikin sellaisia ''kuukautiskipuja''. Yleensä mulla on niitä päivä, mutta silloin sitä kestikin heti viikon verran. Tein postiivisen raskaustestin 9.6.2012, kahta päivää ennemmin Samin synttäreitä sekä kaksi päivää sen jälkeen, kun mun kesäloma töistä alkoi. Tein testin yksin, Sami oli paloasemalta valvomassa rallikisoja justiin silloin. En meinannut millään malttaa, vaan olisin halunnut koko ajan soittaa Samille, mutta maltoin sitten niin kauan, että hän pääsi sieltä pois, ja illalla sitten kerroin. Samikin oli aivan onneissaan, ja mä itkin onnesta ja ilosta. Tiesin, että kaikesta tulee maailman parasta. Tein muutama päivää myöhemmin vielä uuden testin, varmistuksen, joka oli myöskin tottakai positiivinen.

Samana päivänä kun tein varmistustestin, sain tietää, että mun siskokin on raskaana! Oi että. Jotenkin niin ihanaa ja ainutlaatuista, että oltiin molemmat yhtä aikaa raskaana. Hetken kuitenkin maltoin asian kertomista, mutta pakkohan se oli sitte melkeen heti soittaa siskolle, että arvaas mitä. ;) Äitille taisin kertoa samana päivänä, marssin äitin työpaikalle aivan onnes. Ja olin taas ihan itkukurkussa onnesta (tietenkin), ja äiti oli vaan tyyliin, että mikä sulla on hätänä. Äitikin otti tosi hyvin asian vastaan, ja siinä sitten sovittiin, että kerron isälle sitten kans itse. Mutta lopulta se meni niin, etten nähnyt sitä hetkeen ja äiti ei sitten enää kestänyt, ja se oli sitten paljastanut sille. Onneksi sekin vissii otti silloin jo uutisen hyvin vastaan. :) Toiselle siskolle soitin ja pyysin mun kanssa pehmikselle, että kerron sielä sitten. Hän olikin varmaan se, joka otti uutisen jotenkin kaikista huonoiten vastaan. Mutta ei kai kaikki sitä voi ymmärtää, että pikkusisko haluaa ja saa pian vauvelin. Muutamalle työkaverille ja ystävälle kerroin myös aika pian. Ja vasta sitten kun oltiin ''turvallisilla'' viikoilla, eli siinä rv18-19 tienoilla, kirjoitin Facebookkiin kuvankera raskaudesta.  Vihdoin oli niin ihanaa olla raskaana, piilottelematta sitä yhtään!

15.12.2012

rv 20+5

rv 37+2

rv 31+3

tasan kuukausi laskettuun

Siitä sitten olikin pari viikkoa aika tuskallista, oksensin koko ajan. Koko ajan. Ei ollut mitään ''aamupahoinvointia'', vaan oksennusta tuli aina: aamulla, päivällä, illalla, yöllä, ruoan jälkeen, herättyäni. Mutta jatkuva pahoinvointi loppui parin viikon kuluessa kuin seinään, minkä jälkeen oksensin vasta varmaan kaksi kertaa ihan loppuraskauden aikana.
Pahoinvointiryöpyn jälkeen alkoikin sitten totaalinen väsymys. En millään meinannut jaksaa tehdä mitää, halusin vaan maata sängyn pohjalla, tekemättä oikeasti yhtään mitään. Välillä telkkarinkin katsominen oli oikeasti liikaa. Noh, en edes muista tarkalleen kuinka kauan sitä kesti? Tai millä viikoilla se oli? Olin oikeasti niin väsynyt, että en edes ajatellut mitään. Töissä kuitenkin yritin jaksaa normaalisti, ja tunnen onnistuneeni silloin siinä.

Tämän pienen epämukavan alun jälkeen, tunsinkin olevani elämäni kunnossa sekä olevani kauniimpi kuin ikinä milloinkaan. Olin tosi ylpeä, kiitollinen ja iloinen kasvavasta masusta. Luin ja kuulin joka paikasta, että potkuja aletaan normaalisti ensimmäisessä raskaudessa tuntemaan 17-20 viikoilla. Ja mähän olin ihan paniikissa ja syytin itteeni, koska tunsin varmasti potkuja vasta joskus 22-23 viikoilla.. Vaikka olinhan mä niitä tosin tuntenut jo ennemmin, mutta luulin silloin, että mahassa vaan kuplii tjms. Hassua, etten ymmärtänyt potkuja, vaikka ei mun maha ollut ikinä ennen ''kuplinut'' sillä tavalla. Loppuraskaudesta sainkin kokea potkuja, liikkeitä ja hikkaa urakalla. Salaa tykkäsin jopa kivuliaista potkuista kylkiluihin ja hereillä pitäviin potkuihin.

Loppu raskaudessa monet yöt istuin koneella pelaamassa Facebookissa jopa neljään tai viiteen asti, koska en vain yksinkertaisesti saanut unta!! Ja jos heräsin yön aikana pissahätään, niin jouduin sitten valvomaan koko yön, ja kun heräsin siihen kun Sami lähti töihi- en saanut enää unta.
 Painonnousu mulla tosiaan alkoi vasta puolenvälin jälkeen, ja suurin osa kiloista tuli vasta sen jälkeen kun jäin töistä äitiyslomalle. Töissä mulla esiintyi kyllä selkäkipuja jatkuvasta kierrekumartelusta johtuen, jalkapohjat puutuivat jatkuvasta seisomisesta ja nivuset kipeytyivät jatkuvasta juoksentelusta. Sekä keittiöllä että kassalla työskentely oli hankalaa suuren masun kanssa ja en ihan todella meinannut yltää mihinkään.

Jasper 02.08.2012 <3

rv 26+1

Rv 26+1

Rv 23+1

Viimeinen kuva masusta rv 39+1

rv 37+4

rv 32+4

rv 30+3

rv 20+5

4. helmikuuta. Päivä oli kulunut ihan normaalisti, ja seuraavana aamuna mulla olisi neuvola. Sami oli onneksi jäänyt jo pois töistä kun laskettuaika oli niin lähellä- ja olin iloinen, että Sami veisi mut neuvolaan, ettei mun tarttisi itse ajaa, varsinkaan sielä pakkasessa. Oltiin myös päätetty, että seuraavana päivänä tehtäisiin se kipsaus masusta. Sinä päivänä otin pitkästä aikaa pari kuvaa masusta. Sinä päivänä oltiin käyty kaupassa ja tehty valtavat ruokaostokset....... 
Samana iltana noin  kello 23.30 mentiin Samin kanssa nukkumaan. Sami nukahti aikalailla heti ja mä jäin taas rypemään nukahtamisongelmiini, mutta halasin tiukasti Samia ja pidin silmiä kiinni. Mä oikeasti toivoin koko sydämestäni, että nukahtaisin. Olin niin väsynyt! Niin väsynyt, että tahdoin vain unta!! Kolmen minuutin sisällä tunsin märkyyttä. En liikkunut mihinkään ja mut valtasi pakottava hymy. M: ''Sami'' S: ''Hym?'' M: ''Lapsivesi tuli, ehkä.'' S: '' Eikai nyt? (vitsillä sano)'' Nousin ylös sängystä ja en voi olla hymyilemättä. M: ''Tai sitten mä vaan yhtäkkiä pissasin tietämättäni housuihin.'' Menin vessaan ja ilmotin Samille, että joo'o lapsivettä se on. Sami soitti sairaalaan ja sitten me lähettiin jääkylmällä autolla. Onneksi kaikki tavarat oli jo valmiina. Peittelin ihan tuskas autonpenkin jätesäkeillä ja pyyhkeellä, mutta koko matkan aikana ei tullut lapsivettä tippaakaan. Jonka seurauksena ajattelin jo paniikissa sen olevan väärä hälytys. Mutta joo ei, sairaalassa sitä sitten tuli 1,5päivää KOKO AJAN. 

Pitäisköhän mun jatkaa tästä sitten ja tehdä oikeen Jasperin synnytyskertomus jossakin vaiheessa?

<3: meeri