tiistai 22. syyskuuta 2015

Syksy

Moi! 



Mitäs teille kuuluu? Meille kuuluu ihan hyvää. Ei kai tähän ympäripyöreämmin edes voi vastata, mutta niin mä vaan tunnun vastaavan kerta toisensa jälkeen.. Mulle tuo vastaus tarkoittaa sitä, että ei kuulu mitään pilvilinnoissa kävelyä, mutta ei myöskään mitään todella kurjaa. Eli lukitsen vastaukseni, ja vastaan että Ihan hyvää siis. 




En ole koskenut tietokoneeseen varmaan kolmeen kuukauteen, enkä ole kameraankaan koskenut herran aikoihin. En äsken edes meinannut löytää kameraa mistään... Ei kun, oon ottanut kerran kuvia tässä kolmen kuukauden aikana kameralla. Ja ne saatte tähän postaukseen. Voiskin välillä alkaa kantamaan tuota kameraa mukana-- mutta sitä ennen pitäisi jaksaa tyhjätä muistikortti.



Me tosiaan muutettiin takaisin Lapualle tuossa reilu kuukausi sitten, ja samalla lapset aloittivat päiväkodissa. Vaikka lapset eivät ole olleet ikinä hoidossa kenelläkään muulla kuin mun vanhemmilla, niin koen silti hoidonaloituksen alkaneen ihan hyvin. Vaikka pelkäsin ihan päinvastaista. Pelkäsin, stressasin, itkin, olin kauhuissani. Varmasti lapsille oli paljon helpompaa aloittaa hoito, sillä minäkin olen välillä ollut töissä, ja ovat olleet minustakin erossa työpäiväni ajan. Olivat siis tottuneet jo siihen, että välillä jompi kumpi vanhemmista on töissä. Ja ihan kivasti ovat nyt tottuneet siihen, että välillä äiti ja isi ovat yhtäaikaa töissä, ja itse pääsevät sitten leikkimään uuteen paikkaan, toisten pikkuolentojen seurassa ja uusilla leluilla. Olen kyllä niin ylpeä mun lapsista. Ja onneksi meidän päiväkoti vaikuttaa kaikinpuolin mahtavalta, ja tuntuu helpolta viedä lapset ko. hoitopaikkaan. Vanhempana mua on kovasti helpottanut se seikka, että poikien hoitajina on pari minulle ennestään tuttua henkilöä. 


Olen värjännyt kamalan juurikasvun pois, ja kokenut jo oloni violeteissa, punaisissa sekä tällä hetkellä mustissa hiuksissa. On ne tummat hiukset vain selvästi mun juttu, VARSINKIN kun se vähäinenkin rusketus on lähtenyt ja tilalle on saapunut kalman kalpeus. 


Jotenkin on vielä paljon hakua rytmeissä, päiväkodin ja töiden yhdistämisessä. Mullahan on tosiaan kolmivuorotyö, joten se tuo omat haasteensa tähän lapsiarkeen. Välillä oon päivät töissä, ja välillä yöt. Luojan kiitos, edes toisella puoliskolla on säännöllinen työ. 
Nukun joskus jos ehdin. Jotenkin tuntuu, että ei ehdi  tai jaksa tehdä mitään ''omaa'', esimerkiksi kirjoitella tätä blogia. Jos on sattunut olemaan sitä kuuluisaa energiaa edes vähän lapsien nukkumaanmenon jälkeenkin, niin olen sitten siivoillut, yrittänyt laittaa kotia tai treenaillut. Nyt kuitenkin olen niin väsynyt, että en jaksa tehdä mitään fyysistä, jotakin kuitenkin on pakko saada tehdä ja tämä blogi on pyörinyt viime päivinä todella paljon mielessäni. En kyllä osaa nykyään edes yhtään kirjoittaa, joten tämähän menee ihan treenailuista. :D 




<3meeri

Ps. Jos joku sellainen lukee tätä, kellä on itsellään blogi, niin laittakaa mulle linkkiä!! En oo sataan vuoteen lukenut kenenkään toisen blogia. :-) 

1 kommentti:

  1. Rosalienism.blogspot.fi

    Mä luin joskus aiemmin sun blogia. Viime kerrasta on kyllä kauan. Ja oot näköjään pitänyt vähän taukoakin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ❤