Raskaushepatoosi (+Äitiyspolikäynti)

'' Raskaushepatoosilla eli hepatogestoosilla eli raskauskolestaasilla tarkoitetaan raskaushäiriötä, jossa iho alkaa kutista ja maksaentsyymien ja/tai sappihappojen pitoisuus veressä alkaa suurentua. Raskaushepatoosi todetaan noin 1 %:lla raskaana olevista naisista. Maksahäiriö puhkeaa yleensä 30. raskausviikon jälkeen, eikä sen syytä tunneta. Jostakin syystä raskaushormonit aiheuttavat maksan ylikuormittumista. ''

'' Synnytyksen jälkeen kutina ja muut oireet häviävät nopeasti. Raskaushepatoosi uusiutuu joka toisella äidillä seuraavan raskauden aikana, mutta se ei aiheuta pysyviä maksavaurioita. Raskaushepatoosin sairastaneilla naisilla esiintyy myöhemin jonkin verran enemmän sappikivitautia ja mahdollisesti muita maksasairauksia. ''

'' Koska raskaushepatoosiin liittyy pieni sikiön kuoleman vaara (riski <1 %), äiti voidaan ottaa synnytyssairaalaan seurantaan, silloin seurataan sikiön vointia sykekäyrällä ja kaikututkimuksilla. Tarvittaessa synnytys käynnistetään 1–2 viikkoa ennen laskettua aikaa, varsinkin jos sappihappojen pitoisuus on korkea. Synnytyksen jälkeen kutina ja muut oireet häviävät nopeasti.''

Lähde: Terveyskirjasto 


Eli eilen oltiin äitiyspoliklinikalla monta tuntia, ja siihen lopulta sitten päädyttiin, että mulla on raskaushepatoosi. Mulla esiintyy myös raskausmyrkytyksen oireita (proteiinia pissassa, suurta turvotusta, ylävatsakipuja..) , että niitäkin aiotaan kyllä seurailla. 

Ensiksi olin hetken käyrällä, eli vauvan sydänääntä tarkkailtiin, ja se oli hyvää. Muutenkin vauvalla näytti kaikki olevan hyvin ja just niin kuin pitääkin. Vauva oli oikeinpäin ja painoarviokin saatiin: 2300g. Mä jotenkin ''pelkäsin'', että se olisi ollut jo ainakin päälle kolme kiloa, ja toisaalta olin huojentunut, mutta toisaalta tuntui taas siltä, että ''noin pikkuruinen'' (niin ja onhan arviot kuitenkin aina arvioita vain). Pitää toivoa, että vauveli jaksaa vielä pari viikkoa hengailla masussa ehtiäkseen kasvaa vielä. Mutta onhan nytkin jo viikot niin hyvällä mallilla & painoakin suhteellisen paljon, että varmasti kaikki menisi hyvin, vaikka synnytys käynnistyisi jo huomenna.. Mutta toivottavasti nyt ei kuitenkaan ihan vielä!

Sain myös lääkityksen, jonka pitäisi normalisoida maksa-arvoja sekä sappihappoarvoja. Näin ei välttämättä kuitenkaan käy, ja sitten voi ainakin olla, että synnytys käynnistetään. Mutta kuulemma se usein on näissä tapauksissa niin, että vauvelit itse päättävät syntyä hiukan etuajassa, joten suuri todennäköisyys siis on kyllä, että saan rauhassa odotella luonnollista käynnistymistä. Ainakaan ei luultavasti päästetä yli lasketun ajan raskautta, auttoivat lääkkeet tai eivät.

Multa myös kysyttiin, että haluanko kutinaan lääkettä, mutta en kyllä ainakaan vielä sitä tahtonut- en koe, että mun kutina olisi ollut vielä niin pahaa, että haluaisin siihen lääkettä. Voi kyllä olla, että jo ensi viikolla aion sitä vaatia, nimittäin tuntuu siltä kuin lennosta olisi eilen kaikki kutinat pahentuneet.. 

Tosiaan, sain ensi viikolle parikin uutta aikaa; labraan & äitiyspolille. Eli kontrollikäyntejä ainakin on siis luvassa sinne synnytykseen saakka.. 

Lisäksi mun pitäisi tehdä vauvan liikeseurantaa joka ilta, mutta eilen en jaksanut hakea paperia ja vauva liikkui tunnin aikana ainakin sen 100kertaa.. Joten aloittelen sitä duunia vaikka tänään sitten, mutta vielä ei ainakaan siis ole ollut siitä syytä huolestua.

Kävi muuten hauska sattuma, että hoitaja, joka piti meistä ''huolta'' käynnin aikana, oli samainen kätilö joka auttoi Jasperin maailmaan!! Hän kyllä tunnisti meidät, mutta hävettää myöntää, etten mä muistanut häntä laisinkaan (eikä kyllä Sami varsinkaan, mutta mä sentäs oon ollut lääketokkurassa ja hormonihuuruissa.. :D).. Paitsi kyllä mä sitten jo aloin jotakin muistamaankin. Käytiin Jasperin synnytystä läpi & juteltiin myös vähän mun synnytyspelosta.. (Ja yöllä valvoin 4h saamatta unta, ja mietin synnytyskertomusta- ja ajattelin sen kirjoitella nyt viikonloppuna!!)
 Ja senpä vuoksi oltiinkin viimeisiä ihmisiä jotka lähtivät polilta pois, suuntanaan labra, joka oli jo kiinni ja en vieläkään tiedä mitä mun pitää tehdä noiden lähetteiden kanssa? Pitää kysyä neuvolatädiltä tänään, kun hänelle pitää kuitenkin pian soitella. 

Ei kai sitten muuta ihmeellistä näillä näkymin, fiilikset on vielä vähän sekavat. Toisaalta on todella helpottunut fiilis, mutta toisaalta taas ärsyttää jo etukäteen, kuinka haastavaa ja rankkaa on hypätä vielä kuukausi jossakin Seinäjoella.. Mutta hyvähän se vain on, että pitävät kunnolla huolta- enkä mä siitä valitakaan. Mutta, aika näyttää! Tällä hetkellä itsellä ainakin on kiitollinen olo, että ei kuitenkaan sen pahempaa löytynyt. 

Nähtiin sairaalassa myös mun ihana isoveli, joka on tuore pikkutytön iskä. :3 <3

Ps. Kiitos kaikille ihanille kommentoijille edellisiin postauksiin: niin tsempeistä kuin kokemuksista, vastaan kyllä kaikkiin kommentteihin ajatusten kanssa heti kun ehdin! 


Pps. TÄNÄÄN 30päivää laskettuun !! <3

<3: meeri