Pieni poika

Mä oon nyt ensimmäistä kertaa koneella käymässä viime lauantain jälkeen, ja en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Synnytyskertomuksen kirjoittelen ihan varmasti kunnolla jossakin vaiheessa & Jasperin synttäritkin olivat sunnuntaina.

Sunnuntaina siis oli sekä Jasperin 1v synttärit sekä mamma & isi olivat synnyttämässä Jasulle pikkuveljeä juhlien aikana.

Meille syntyi toinen maailman rakkain, tärkein, täydellisin kultaisin, ihanin aarre 9.2.2014, klo 19:23. <3

RV 36+2 (eikä luultu 37+0)

9/9/9

2700g & 47,5cm <3

Maailman suloisin. Ilmetty isoveljensä. 

Mun kaksi rakkautta. Toinen on syntynyt 6.2. ja toinen 9.2. Ja niin se on tarkoitettukin.

Vaikea vieläkään usko, että mä oon tuplaäiti. Maailman onnellisin sellainen.

Synnytyksen kestoksi on merkitty 5h 33min ja ponnistusvaihe 1min. 

Mua ei otettu todesta kipujen ja tuskien kanssa, ja jouduin synnyttämään luomuna, ilman puudutuksia.

Minä, jonka paperit ovat täynnä toivomuksesta mahdollisimman hyvään kivunlievitykseen & kertomuksesta mun synnytyspelosta.

Ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen mua äitinä kohdeltiin niin huonosti sairaalassa, ettei mitään rajaa. Olen kuitenkin uudelleensynnyttäjäkin niin tiedän jo jostakin jotakin. Aion puhua suuni puhtaaksi sitten synnytyskertomuksessa, enkä säästele totuutta. 

Luoja kiitos, edes vauvasta on pidetty hyvää huolta. Ja se mulle onkin tärkeintä. Meidän pikkumies on siis vieläkin sairaalassa, vastasyntyneiden teholla.

Keuhkot eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneet, ja hän tarvitsee vieläkin vähän lisäapuja hengittämiseen. Hapen lisäksi ruoka menee nenäletkun kautta. Sinivalohoitoakin on saatu muutama tunti. Tulehduksilta on onneksi edes vältytty. 

Mä itse oon ollut jo kolme yötä kotona. Pikkumies on tänään 5päivän ikäinen. Meillä ei ole tietoa koska hän pääsee kotiin meidän kanssa.

On tämä rankkaa ja raskasta. Kotona on onneksi yksi piipertäjä tuomassa iloa kotiin. Haluttaisiin vain toinenkin mussukka kotia. Maailma kauheinta olla omasta lapsestaan erossa. Mä en vaan voi ymmärtää miten oma lapsi voi olla monen kymmenen kilometrin päässä.. Vieraiden ihmisten luona. Tai vieraiden ja vieraiden, paremmin ne varmaan tuntee mun oman lapsen kuin mä itse. 

 Ottaa voimille, sitä mä en kiellä. Koko ajan tuntuu siltä, että kuolen ikävään. 

Jasperkin on käynyt kattomassa pikkuveljeään. Mutta silti kysyttäessä missä vauva on niin raasu luulee pikkuveljen vieläkin olevan äitin masussa. 

Rankkaa. Koko ajan ikävä kalvaa, ja samalla haluaisi olla myös iloisesti Jasperin kanssa. Samalla niin onnellinen sekä surullinen. 

Onneksi mun pikkuisella ei ole mitään hengenhätää, mutta tässä nyt pitää kärsivällisesti odotella rakkaan vahvistumista. Onneksi hänestä pidetään hyvää huolta. Harmittaa vaan kun mä itse en voi sitä tehdä. 

Päivä kerrallaan, vauvan ehdoilla<3

Kulta on maailman ihanin. Siitä ei pääse yli eikä ali. :) Mä kirjoittelen lisää kuin suinkin ehdin. Mutta menen nyt vähän siivoamaan tätä kaatopaikkaa kun Jasper on päikkäreillä, että voin sitten olla sen herran kanssa kun suvaitsee herätä. Jasu menee tänään varmaan mummulaan yöksi ja me iskän kanssa mennään illalla ja heti aamulla takaisin vauvan luokse. 

Mun vanhemmat on kyllä ollut korvaamaton apu meille. Äiti on joka päivä ollut katsomassa Jasperia (aina silloin kun ei ole ollut töissä), että me ollaan voitu mennä Samin kanssa vauvan luokse. Mummu ja pappa myös pitivät Jasperille synttärit, kun me itse ei voitu olla paikalla. Kiitos.

Kysykää vaan jos haluatte tietää jotakin. Mulla ei ole edes voimia ajatella tätä tekstiä sen kummemmin.

Yksi asia kuitenkin on varma: mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa.

<3: meeri

(kuvat kännykästä, kamerasta laitan kuvia myöhemmin)

Ps. Mulla ei oikein ole ajatuksia mihinkään muuhun tällä hetkellä kuin mun vauvoihin. Joten anteeksi kaikille keille en ole vieläkään kerinnyt vastailemaan 
NIIN JA hyvää ystävänpäivää kaikille!! Mä ostin eilen mun pikkumurulle ensimmäisen pehmolelun ja isommalle murulle ''sähkökitaran''. Iskälle riittää hellyys. Onhan ne mun parhaimmat ystävät<3 :>