Kukkuluuruu!

Moikka! 

Mä oon nyt ihan fiiliksissä, mahassa on perhosia, oikeasti niin ihanaa pitkästä aikaa taas kirjoitella. En ole oikeastaan ajatellut pariin päivään muuta yksikseni kuin tätä blogia. Kamala hinku ollut päästä taas kirjoittelemaan! Toivottavasti joku vielä jaksaa seurailla, edes oma äitini, mutta jos sekään ei enää käy tätä kyyläämässä, niin sitten on taas mahdottoman pitkä matka nousta täältä.. :D 

Mitähän meille sitten kuuluukaan? 
Ihan hyvää sanoisin! Ei nyt mitään kovin ihmeellistä, mutta huomaan itsestäni, kuinka jaksan paremmin kuin hetki sitten. Lapset nukkuvat nykyään TODELLA hyvin. Jasperkin syö nykyään niin reippaasti, että en meinaa sitä vieläkään uskoa, vaikka lautanen on useimmiten ruoan päätteeksi typötyhjä. Uskon, että oma jaksaminen on paljon näistäkin asioista kiinni.

Miehen armeijaa on jäljellä enää 12 päivää. Ihan hullua. Justhan se vasta sinne meni! Yllättävän nopeasti tämä puolivuotta on kyllä kulunut, lasten kanssa menee aika monesti niin siivillä. Odotetaan kyllä jo innoissaan uutta arkea. Vaikka toivoisinkin, että aika kuluisi mahdollisimman hitaasti tässä elämässä, niin ihanan nopeasti tämä inttileskeys alkaa olemaan loppumaisillaan. Kamala ikävä meillä on kyllä viikolla ollut isiä, ja varsinkin nyt kun isi on poissa kaksi viikkoa putkeen. Mutta onneksi tämän koko touhun tietää pian loppuvan KOKONAAN, niin jaksaa paremmin!

Mielestäni ollaan jaksettu lasten kanssa kuitenkin hyvin elää kolmestaan tätä arkea. Välillä on tietysti ollut huonompia päiviä tai hetkiä, mutta 95% ajasta olen vain nauttinut tästä. Meille on muodostunut jo niin selvät päivärytmit ja muut jutut, että päivät kuluvat joutuisasti. Ihan mukavan usein ollaan nähty myös muita ihmisiä. Onneksi mulla on myös läheisiä perheenjäseniä, jotka välillä mahdollistavat mun käyvän yksin ruokakaupassa sekä kerran viikossa ohjatulla jumppatunnilla.

Meillä on kaikki tulevaisuuden suunnitelmatkin jo melko selvät, tai töihin paluut ja lasten hoitopaikat. Hoitopaikka ei ole vielä täysin varma, ja sen takia minulla onkin vielä vähän stressiä.. Aivan kauhean vaikeaa muutenkaan laittaa omia lapsiaan hoitoon! Omia lapsiaan, joita on itse aina hoitanut. Sitten ei haluaisi heille huonoa hoitopaikkaa, eikä väärää valintaa sen suhteen. Haluaisi elämän olevan arjessakin sitten suhteellisen yksinkertaista, ja lasten olevan mahdollisimman paljon kotona. Tästä aiheesta voisin kyllä tehdä ihan oman postauksen jossakin vaiheessa. 

<3meeri