Tunteilua, turhuutta & syöttötuoli

Eniten mua oksettaa maailmassa itsekkyys, ja se jos ei osaa, pysty tai halua olla onnellinen ja iloinen toisten puolesta. Se jos luulee, että toisen onni on itseltään pois. Ennenkaikkea SE, että pitää väkisin keksiä huonoja puolia ja se, että yrittää väkisin tehdä jollekin pahaa mieltä. Pitäisi elää nyt ja tässä ja nauttia hyvistä asioista- niin omista kuin toistenkin onnistumisista :-) Ei tää elämä ole mikään kilpailu, joten iloitkaa toistenkin puolesta ja tehkää samalla tietty kaikkenne oman onnenne eteen. 

 En nyt todellakaan tarkoita, että mäkään jaksaisin aina hymyillä ihmisille tai loistaa kuin naantalin aurinko. Todellakaan. Mutta kuitenkin, elämän perustarkoitusten tai tavoitteiden ei vaan kuuluisi olla muita satuttavia tai alentavia. Jokaisen pitäisi pyrkiä elämään niin, että tietäisi ja tuntisi itsekin olevansa sisimmissään hyvä. Tarkoitusperät hyviä. Ja itse ainakin ihan vilpittömästi pystyn sanomaan sekä tiedän, että minä olen hyvä ihminen. En paras, en kaunein, en hoikin, en viisain, en hauskin, en ihanin, en mitään superlatiivia. Mutta hyvä minä olen.

Mua niin inhottaa kaksnaamaiset ihmiset, siis justiin sellaiset, jotka juttelee sulle iloisena mutta tarkoituksena saada vain lisää juorujen aiheita? Ja lisää aiheita joita jakaa ja ihanasti samalla myös vääristellä kertoessaan niitä eteenpäin. Ja mäkin oon oikiasti aika avoin, tai pystyn puhumaan helposti useimmista asioista häpeilemättä niitä. Pystyn seisomaan sanojeni takana. Mutta elämä, tai ennen kaikkea ihmiset on opettanut mulle, kantapään kautta, että ei kannata oikeasti olla niin avoin, avoimesti välittävä eikä avoimesti kiinnostunut.

 Raskaus, synnytys, masennus- elämä, on opettanut mulle niin paljon asioita. Ei kannata olla sinisilmäinen. Mä oon aina halunnut antaa niin paljon iloa, hyvää mieltä ja rakkautta. Mutta en sitten tiedä mikä on vialla, kun en oikeastaan ikinä ole saanut niin paljon takasin? Ikävä myöntää, mutta en voi sanoa saaneni monesti mitään takaisin. Tai ennemmin (muutama vuosi sitten) oon aina ostanut muille lahjoja ja juttuja, ja ollut itte sitte vaikka näläs- mitä vaan toisten onnen eteen? Oon aina halunnut olla se ihminen, joka auttaa ja ilahduttaa, josta tietää varmasti tekevänsä kaiken vain toisten vuoksi. Mä oon aina ollut se ihminen, joka haluaa ostaa parhaan lahjan, ja paljon lahjoja kaikille. Mä oon aina rakastanut nähdä toisten iloiset ilmeet heidän avatessaan lahjojani tai yllättyen pienistä järjestämistä yllätyksistäni. Ja silti oon aina tiennyt, että kukaan ei jaksaisi vaivautua ikinä mun eteen niin, että saisin jotkut yllätysjuhlat tai jonkun lahjan, mitä en olisi pyytänyt. Enkö mä itse ansaitse mitään vai onko muut olleet vain niin itsekkäitä? Enkä tarkoita etten olisi saanut materiaa muilta vaikka itse olisin antanut, en olekaan, mutta tarkoitan arvostusta ja muuta tälläistä.

Oonkin ruvennut miettimään, että onko mua oikiasti käytetty vaan aina hyväksi, kun oon ollut niin antelias ja epäitsekäs? Oonko mä ollut sen takia niin masentunut joskus, koska en ole ikinä ajatellut itseäni ensin? Onko mulla epäitsekkyyteni ansiosta tullut näin huono itsetunto? Mussa on kaks niin erilaista puolta; toinen niin vahva ja toinen niin heikko. Oikeasti. Niin ääripäät, ettei sitä voi varmastikaan kukaan ikinä käsittää. 

Mä osaan niin hienosti <3

Haha, halusin purkaa osan mun ajatuksista johonkin. Tulin kyllä kirjoittelemaan muita juttuja, mutta vahingos tuli tuollanen stroorikin. Ja itseasiassa tuo mun stoorikin oli aika turhaa spekulointia, enkä edes ''kehtaa'' lukea sitä enää uudestaan- joten sanokaan jos sielä on jotakin ihan kamalia kirjotusvirheitä jne.                                 Ajattelin pyhittää tämän illan punaiselle Polly -pussille, blogille sekä leffalle. Jasper nukkuu ja Sami on kalassa (kuulostaa niin sakealta :-D tai =kalastamassa..). Mun on hyvä näin. 

 Tajusin muuten justiin, etten ikinä edes kirjoitellut meidän viime viikonlopusta. Käytiin siis Keskisillä shoppailemassa sekä Seinäjoella syömässä ja nähtiin ainakin mun äitiä ja isää. En enää edes muista muuta... Tällä viikolla olen nähnyt muutamaa kaveria sekä sisaruksiani, että vanhempiani. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan, Samikin tuli jo torstaina kotia.                                      Tuntuu muuten siltä, että olen siivonnut viimeiset kolme päivää 24/7. Eikä pelkästään tunnu, vaan niin se myös onkin ollut. Ja nytkin vaivaa aivonystyröitäni lujaa; sohvalla on unipeitto, mun takki on tuolilla, sängyllä on puhtaita pyykkejä, tietokoneen hiiri on lattialla, Samin kengät on poissa kenkärivistöstä. Tuntuu, että musta on yhtäkkiä tullut joku siivousfriikki, tai siis sellainen joka ei kestä pienintäkään epäjärjestystä. Mutta on tää vaan vaikeaa, kun Samikin on kotona. Koko ajan saa kulkea sen perässä siivoamassa jotakin tai muistuttelemassa jostakin- mutta pakko myöntää että sekin on tsempannut.

Äitiih, mä taisin juoda liikaa maitua :-D

  Miltä muuten tuntuu tälläinen kirjoitustyyli? Tämän tekstin kirjoitin suurimmaksi osaksi niin kuin puhuisinkin, normaalistihan käytän enemmän kirjakieltä tai yleiskieltä. Saa nyt nähdä. Nyt tuntui tältä.                                                                                                                                                  Mulla olis niin paljon asioita mitä haluaisin kirjottaa, mutta en nyt viitti tehä tästä enää yhtään sekavampaa postausta. Jos Jappu antaa huomenna mammalle vähän omaa aikaa, niin tuun sitten huomenna kirjoittelemaan raskaudesta tai pikkuisista suunnitelmista. 

<3<3<3

Tähän loppuun muuten yks ihana juttu, johon mä rakastuin KOKO SYDÄMESTÄNI!!                        Ollaan siis etitty syöttötuolia Jasperille ja meinattiin jo ostaa Keskisiltäki ihan sellanen ''normi'' valkoinen. Ja sellainen meinattiinkin vielä torstaihin asti ostaa. Yksi päivä selailin jotakin lasten nettikauppaa, ja näin ohimennen ihananihananihanimman syöttötuolin, katoin hintaa ja ajattelin mitä hifistelyä. Syöttötuoli kuitenkin jäi vahvasti mun mieleen, vaikka en edes erikseen sitä kattellu. Kuitenkin torstaina sitten selasin kaikkia sivuja, ja Hobby Hallissahan oli sitten se sama syöttötuoli. Enkä lopulta saanut sitä pois mun ajatuksista. Joten ensiksi ehdotin Samille, että haluaisin tuon. ''Ei todellakaan...'' Seuraavassa hetkessä jo melkeen itkin (en oikeasti XD), että mä haluan sen, mun on pakko saada se. ''Liian kallis, liian turha, liikaa kaikkea''. Haha, mutta sain sitten äitin maksamaan osan siitä, ja Samikin suostui lopulta  vähän heltyi ajatukselle. Saa nyt nähdä, että maksaako siitä edes kukaan muu lopulta mitään muuta kuin mä itte.. :-D Joten tilasinpas sitten tämän rakkauden, ja miten voi tuollaisesta tulla näin onnelliseksi?! Eihän se tule edes mulle itelle :-D

Väriäkin mietin toosi kauan, punasen mä aikalailla tyrmäsin heti- mutta vihreän ja keltaisen välillä oli pienoinen valinnanvaikeus. Keltaiseen kuitenkin lopulta päädyin ja oon kyllä (ainakin vielä) tyytyväinen mun valintaan!

Oon kuullu niin paljon ''onnettomuuksista'' joita on tapahtunut kun lapsoset on hyppinyt pois syöttötuolista, ja tuossa on valjaat. Ihanan turvallinen. Lisäksi tuo oma ''pöytä''(tarjotin), on mun mielestä tosi hyödyllinen- meilläkinhän on just tuo uusi pöytä, niin ei mee ainakaan heti pilalle sekään :-) Pirteän värinsä ohella tuolissa on hissimekanismi sekä selkänoja taittuu moneen eri asentoon. Kaikinpuolin niin ihana, käytännöllinen ja turvallinen!

 Hauskaa lauantai-illan jatkoa itsekullekin <3

<3: meeri 

Puolet vuodesta

Tosiaan mun piti jo eilen kirjoitella, mutta en sitten ehtinyt ja illalla en enää millään jaksanut vaan painuin itsekin aikasin aikasemmin kuin normaalisti nukkumaan. 

Juuri syntyneenä, ensimmäistä kertaa äitin syykyssä <3 Maailman paras tunne.

JASPER 6kk <3 Eli eilen pienisuuri miekkoseni täytti runsaat puolivuotta! Aivan uskomattoman nopeaa on kyllä nämä 6 kuukautta lipunut ohitse. Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että elämäni paras ja rakkaudentäyteisin puolivuotta. On niin outoa, sillä muistan synnytyksen ja sen tuomat tunteet kuin eilisen. Jasper syntyi talvella, ja nyt kesä on jo lopuillaan ja talvi tekee taas tuloaan. Liian nopeaa aika kulkee ja liian nopeaa Jasper kasvaa. Toisaalta kyllä odotan innolla 1-v synttäreitä ja haluan nähdä kuinka Jasper kehittyy ja oppii koko ajan uusia taitoja. 

Alle tunti synnytyksestä <3

Pari tuntia synnytyksestä <3

Meidän pienellä vauvalla on jo 2 hammasta. Hän rakastaa puuroa ja muutenkin syömistä. Maissinaksutkin ovat alkaneet kelvata. Autolla sekä vaunuilla on aina kiva matkustella. Yöllä nukutaan noin 14-16 tuntia sekä päivällä muutamat lyhyet päikkärit epäsäännöllisellä rytmillä. Naurua ja hymyä pikkuisella piisaa vaikka muille jakaa, meidän ihana ilopilleri. Jasper ei vierasta oikeastaan yhtään ketään- kaksi kertaa on elämässään yhteensä vierastanut (ja silloinhan vauvat ei vierasta kun niillä on perusturvallinen olo, ja saavat rakkautta jne). Jasper säikähtää helposti kiljuvia ja huutavia toisia pikkulapsia. Vaikka itsekin 2-3 kertaa päivässä järjestää oman kiljukonserttinsa. Lelut on kivoja, mutta kaikista kivoimpia ovat ne jotka mahtuvat hyvin suuhun- ja suuhun kaikki lelut löytävätkin tiensä. Tv on myös kiva kaveri. Jasper tykkää kovasti kun äiti pesee hänen pienoisia hampaitaan. Jaspert on syntymästään asti ollut terve, kertaakaan ei ole edes lämpö noussut rokotuksista tms. Lattialla pyöritään ja hyöritään joka suuntaan, mutta vieläkään ei aivan kunnolla ryömitä. Kovasti Jasper tykkää repiä äitiä hiuksista, poskista ja suusta sekä iskää silmistä ja nenästä. Kylpeminen on niin parasta- vettä on kiva roiskia äiskän päälle aina. Jasper tykkää aina rauhassa olla äitin seurana suihkussa. Äiti on kyllä välillä aika rasittava kun se vaan höpöttelee, lauleskelee ja kiljuskelee niin rasittavasti, mutta on se toisaalta ihan kivaakin. Vaipanvaihto ja vaatteiden vaihtaminen ja on aina kivaa puuhaa. Unipupu on paras nukkumakaveri heti äitin jälkeen. Ilman rättiä naamalla tai peitta päällä ei muuten saada unta.

3päivää vanha <3

5päivää vanha <3

Neuvola meillä tosiaan oli jo maanantaina. Hienosti taas Jasperia kehuttiin, itseasiassa enemmän kuin ikinä ja KOKO AJAN. Oli taas joku uusi neuvolatäti, ja jokainen virke sisälsi monta kehua. Eniten kehuttiin Jasperin silmiä, ripsiä, hymyä, naurua, ihoa, tyytyväisyyttä, kasvua, kiltteyttä jne. Taas Jasperin reagointia rokotukseen ihmeteltiin: ''ikinä en ole pitkän urani aikana nähnyt tälläistä suhtautumista''. Ja kyllä, tiedän kyllä että neuvolassa varmasti kehutaan kaikki vauvat maasta taivaisiin, mutta tietenkin olen ylpeä Jasperista, jos joku sanoo mm. että, Jasper on kyllä kaikista suloisin lapsi omien lasten jälkeen, tälläisiä lapsia on niin mukava joskus edes nähdä ja että, Jasper tuo kamalan ikävän omien lasten vauva-aikoihin. Ja monta kertaa kiva täti jaksoi toitotella sitä kuinka kiitollinen, onnellinen ja siunattu olen kun olen saanut tälläisen lapsen. Ja kyllä, niinhän minä olenkin maailman kiitollisin tuosta pienestä ihanasta miehestäni. <3

Kyllä sielä neuvolassa jotakin saatiin aikaiseksi. Mitat (suluissa 5kk-mitat):

paino: 8250g (7535)
pituus: 66,5cm (65,4)
pipo: 43cm (42,8)

Pakko nyt kuitenkin mainita, että tämä uusi neuvolatäti mittasi pituuden ja pään ihan eritavoin kuin ennen neuvolassa on mitattu.. Että, olen aika skeptinen noiden mittatulosten suhteen. Esimerkiksi Jasperin leuka oli aivan rintakehässä kiinni ja pää aivan vinossa, sekä pää mitattiin ihan eri kohdasta kuin yleensä. En sitten tiedä kuinka tarkkaa se pään suhteen on, mutta pari senttiä ainakin pituudesta napsahti varmasti pois tuolla tekniikalla.

4päivää vanha <3

Neuvolakortissa lukee: ''Reipas ja hyväntuulinen poika. 2 hammasta tullut alhaalle. Kasvua on tullut hienosti. Yrittää ryömiä. Kuulo + näkö normaaleja.''

Seuraava neuvola-aika onkin vastan parin kuukauden päästä! Hui.

Viikon ikäinen <3

Yksi päivä ikää <3

Rakastan mun ihkaomaa pientä, komeinta, suloisinta, kilteintä, ilopilleri rakastani enemmän kuin mitään. <3

Melkeen tuli itku kun kattelin noita kuvia! Mun pikkusesta vauvasta on kasvanu niin iso mies jo! Ja vaikka mun runosuoni ei nyt sykkiny yhtään tätä kirjottaessa, niin sainkun sainkin tämän jotenkin valmiiksi.. Anteeksi tästä huonosta kieliasusta yms. Mulla muuten olis monta postausta luonnoksissa ja monta ideaa toteutettavana, kirjoittelen aina kun ehdin!

<3: meeri

Pikkukakkosen posti

 Toinen vauva? Meille? Oi kyllä <3 Näin me haluttiin tämän menevän. Ja nimenomaan näin sen pitikin mennä!

 Ollaan maailman onnellisimpia tästä pikkukakkosen raskaudesta. Enkä siis haluakaan, tai paremmin sanottuna oikeastaan mua ei voisi vähempää kiinnostaa, kuunnella minkäänlaista spekulointia, ihmetystä, kommentointia yms. ''taas, häh, noin pienellä ikäerolla'' tms. Ollaan Samin kanssa ihan aikuisia ihmisiä ja osataan itse tehdä päätöksemme. Eipä nyt sillä, että kenenkään suhtautuminen olisikaan ollut omiin korviini asti ainakaan mitenkään huono (mitä nyt yhden henkilön ehkä vähän epämiellyttävä..), mutta halusin vaan selventään tämän asian, että niin ei myöskään kävisi. Kuitenkin siis kaikkien heidän suhtautuminen on ollut hyvä, positiivinen, joilla meille on väliä.  Ollaan jo paljon ennemmin Jasperin syntymää päätetty sekä toivottu, että halutaan toinen pikkuinen melko pian, että lapsukaisilla olisi pieni ikäero. Josta poikiikin monta positiivsta asiaa! Oonhan itsekin siskoani vaan reilun vuoden nuorempi.

Alunperinhän suunnitelmissa oli odottaa siihen asti, että Jasper täyttää puolivuotta. Mutta kaikenmoisista isoista, pienistä ja osalta melko turhastakin syystä, päädyttiin siihen tulokseen, että näin on parempi. Tai pikemminkin niin, että ei se raskauden aikaistaminen parilla kuukaudella ainakaan yhtään mitään haittaisikaan. Olemme juuri tyytyväisiä ja iloisia tähän tilanteeseen. Ja siitä myöskin ollaan tosi onnellisia; että, tulin taas aika lailla heti raskaaksi.

Mullahan oli epäilyksiä pitkin kesäkuuta, ja teinkin pari testiä- vaikka tiesin kyllä, että positiivinen tulos ei vielä olisi edes mahdollista, jos kuukautiskierto ei olisi edes kulunut.. Vihdoin kesäkuun viimeinen päivä tiesin, että nyt tulisi positiivinen testi. Pelotti. En katsonut tikkuun, vältin katsomasta ja hipsin katselemaan telvisiota hetkeksi. Oivoi kyllä, tikkuun olikin kuin olikin piirtynyt kaksi viivaa. Toinen vielä haaleampi kuin toinen. Tiesin kuitenkin, että se oli siinä. Sami kyllä epäili mun testinlukutaitoja. Hihkuin onnesta. <3

Olisin, ja oltaisiin, haluttu pitää asia hiukan kauemmin ''salassa'', vaikka todella iloinen asia onkin. 

Sillä aina on kuitenkin se pieni pelko ''mitä jos''. Joka päivä itselleni kuitenkin tulee turvallisempi olo. Asia on kuitenkin nyt itsestäni riippumattomista syistä levinnyt jo aika laajalle, ja halusin edes ''jollekulle'' ihmisille kertoa itsekin tästä ensimmäisenä. Ja käsittääkseni aika tosimoni tämän uutisen jo tietääkin. Sekä masuni on jo kasvanut huomattavasti. Todella nopeasti muotoutunut selväksi vauvamasuksi. Olen kuitenkin yrittäny pitää vielä melko löysiä vaatteita, mutta nyt voisinkin taas pitää tiukkoja paitoja, ilman, että pitää piilotella tai vastata kiertelevästi kysymyksiin ja kysyviin ilmeisiin.

Pahoinvointia ja väsymystä on taas ollutkin jo oikeen kerrakseen. Huhhuh. Pahoinvointi alkoi jo ennen positiivisen raskaustestin tekemistä, ja väsymys tuli siinä pikkuhiljaa mukaan. Pahoinvoinnin oonkin nyt melko hyvin saanut kuriin, mutta suuri väsymys jaksaa vieläkin nostella päätään. Tosin nyt on pari parempaa päivää jo takana, että toivottavasti se siitä hiljalleen edes normalisoituisi! *kop kop*  Mutta juuri samoin mennyt tähän asti pahoinvointi/väsymys, kuin edellisessäkin raskaudessa. Ja yksi ihana asia, mun naama kukkii kuin keväinen niitty. En kestä tätä ehkä kauan. Näppylät keskittyvät poskiin ja ohimoihin. Toivottavasti menisi pian ohi. Mutta loppujenlopuksi, tuokin on niin pienoinen asia, jokseenkin kylläkin epämiellyttävä.

pahoitteluni kuvien laadusta ja hehkeydestä, nappasin vaan pari kuvaa äkkiä, kun Jasper oli just heräilemäs x)

Täytyy nyt mainita, että ''laihdutusurakkani'' jätinkin heti sikseen, kun itselleni selvisi, että nyt on taas onni potkinut. Ehtihän kuitenkin pienoinen urakointi ja ''rahka''elämä pudottaa jo sen 5kiloa. Pikainen dieetti siis oli, mutta kyllähän mulla on aikaa vielä monia vuosia päästä haluamaani. Joten en stressaa siitä enkä painostani kyllä yhtään. Tosin, yritän pitää painoni nyt edes jotenkin kurissa- enkä haluaisi taas lihoa sitä 30kiloa.. Mutta kuten jo sanoin, en stressaa painosta ja kiloista kuitenkaan sen enempiä!

Pikkuvauvalla ja mulla on muuten kaikki mainiosti <3

<3: meeri 

ps. huomenna sitten lisää Jasperin puolivuotis-kuulumisia; neuvolaa sekä äipän ajatuksia isosta, mutta niin pienestä miehestä :-)

Viikonloppu

Se olis taas viikonloppu! Tänään onkin ollut jo tosi kiva päivä; Äiti ja Roope oli täällä aamulla kolme tuntia, syötiin pitsaa (XD) ja katsottiin Paavo Pesusientä. Melkeen heti heidän lähdettyään ihana ystäväni Riikka tuli vauvelinsa kanssa meille. :-) Samikin tulee tänään kotia, ja en vielä tiedä, että pitääkö mun Jasperin kanssa hakea se jostakin.

Suunnittelin vähän, että mentäisiin huomenna Keskisille ja Seinäjoelle syömään. En kyllä ole puhunut noista mun suunnitelmista Samille, että en sitten tiiä varmasti vielä mistään :-D Mutta ainakin vähintään Seinäjoelle voitaisiin suunnistaa! Lisäksi mulla on __ehkä__ ripsihuolto huomenna. Voisin tällä kertaa ottaa kuvia laittaa tännekin asti ennen-jälkeen -kuvat (viimeksi se vähän jäi... Upsista)

Lisäksi mulla olisi kauhia hinku uudistaa tätä blogin ulkoasua sekä myös vaihdella fontteja ja vaihtaa tyyliä kirjoitella. En kuitenkaan oikein vielä ole mikään mestari (todellakaan!) tässä touhussa, ja haluamani ulkoasun saamiseksi mulla menisi varmaan pari vuotta koneen ääressä..? Pitää nyt katsella, jos saisin itseäni niskasta kiinni ja jaksaisin opetella :-)

Eipä mulla nyt justiin mitään sen ihmeellisimpiä, ihanaa viikonloppua kaikille hyville tyypeille! Hehe :-) 

<3: meeri

 

Piristystä päivään

Huomenta kaikille, torstai on toivoa täynnä ;-) Niin joo, ja hyvää alkavaa elokuuta <3
  
Jasper on vielä unten mailla, mutta mä yritän tässä jo siivoilla.. Ajattelin kuitenkin lätkästä tänne tämän eilisen videon minkä kuvasin Jasperista. En olekaan taas hetkeen lisännyt mitään videoita :D Mutta katsokaa nyt kuinka ihana toinen on, ja rakastan niin tuota naurua! Hehe <3

 

<3: meeri