Höpönlöpön

Muruset nukkuu päikkäreitä, ja mä ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi. ;-) Tosin tiedän jo valmiiksi, että tämä postaus jää kesken, mutta jos niin todella käy, niin jatkan sitten illalla. 

Kaivoin tänään reippaan kuukauden tauon jälkeen sen kamerankin esille, tai no, tyhjäsin eilen hiukan muistia, ja otinkin jo muutaman kuvan heti tänään! Olikin ollut sitäkin puuhaa jo ikävä. Kohteena toimi tuttuun tapaan mun poitsut, ja voi luoja kuinka paljon parempia kuvia sitä saakaan oikealla kameralla kuin tuolla iPhonella.. Joten, innostuin kamerasta sen verran, että näitä kuvia on nyt miljoona, ja en osaa tunnetusti karsia.. Joten sori. :D

Oltiinkin tänään jo lasten kanssa pari tuntia pihalla, ja ihanaa että aurinkokin jopa paistaa! Liian kova tuuli sielä vielä on, mutta onhan tämäkin nyt jo edistystä lumikelien jälkeen.. 

Eipä mulla nyt edes mitään ihmeellistä asiaa edes ole, ajattelin vaan kertoa, että oon tällä hetkellä OIKEASTI tosi onnellinen. Sen huomaa siitä, että jaksan ajatella tulevaisuutta, jaksan jo vähän panostaa itseeni ja suunnitella kaikkea. Mä nimeomaan jaksoin nyt vihdoin aloittaa sen herkkulakonkin, ja nyt kun oikeasti sen päätin, niin todellakin tiedän siihen pystyväni.. On nyt tässä 1,5 kuukauden aikana tullut syötyä varsinkin sitä kuuluisaa suklaata enemmän kuin laki sallii. Hyi olkoon! Mutta vertailukuvat napsittu, ja niistä sitten lisää tulevaisuudessa.
Mä jaksan hymyillä ja nauraa joka päivä, ja mä oon taas löytänyt mun positiivisen mielen. Musta tuntuu, että jaksan taas höpötelläkin enemmän ja ennen kaikkea tuntuu, että oon enemmän oma itseni jo!
Caspianin pari vauvakuukautta meni multa aika pimennossa ohi, mikä toki surettaa ihan hirmuisesti, mutta nyt onneksi nautin jokaisesta hymystä ja jokaisesta ilmeestä ja jokaisesta liikkeestä ja kaikesta muustakin senkin edestä. Oon oikeasti niin kiitollinen kaikesta mitä oon saanut!

Ehkä kaiken voisi tiivistää yhteen lauseeseen: mä oon löytänyt mun kadoksissa olevan asenteen!

Loppuviikolle onkin todella paljon suunnitelmia ja kiireitä! Mutta sellaisia juttuja, joita odotan niin innolla. Torstaina käydää aamusta Seinäjoella hoitamassa pari juttua, sen jälkeen mulla on ripsihuolto. Perjantaina sitten olisi aamulla lähtö Tampereelle, ja siellä ollaan yksi yö mun ihanan sielunkumppanin kanssa. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää!

Mutta nyt voisin mennä syömään, ennen kuin nuo muruset herää. Mä olin aika nopea, ja ne ainakin VIELÄ nukkuu, saa nähdä ehtiikö blogger ladata kuvat ennen kuin on liian myöhäistä. // Haha, ei muuten ehtinyt ladata. Nyt vasta ehdin tulla tekemään tämän valmiiksi, kun poitsut menivät yöunille. :-)

<3; meeri

Caspian 4kk (+ neuvolalääkäri)

Aluksi haluan hiukan hehkuttaa! Sitten kerron tämän päivän neuvolakuulumiset.

Pojat nukkuivat viimeyönä 14-16 tuntia putkeen! Caspian söi kuudelta kerran, ja jatkoi sen jälkeen uniaan. Jasper ei reagoinut millään tavoin, vaikka hain Caspianin heidän huoneestaan ja vein takaisin. 
Mä heräsin ITSE hiljaisuuteen, sen takia, että olin nukkunut niin PALJON! Eipä ole paljon tällaista tapahtunut.. Kello oli  jo lähemmäs 11, kun mussukat viimein heräsivät. Jasper on nyt myös noin vuorokauden syönyt normaaliin tapaansa, eli paljon. Hänellä kun on ollut nyt pari viikkoa hiukan jotakin ruokalakon tapaista, ja ruokaa on uponnut ehkä sen 1/5 osan mitä normaalisti.. Voi, että kun olen nyt iloinen! Onnellinen äiti. 

Tänään meillä oli siis Caspianin 4kk -neuvola. Äiti ja siskonpoika Roope tuli tänne Jasperin kanssa siksi aikaa. Tai niin me ainakin luultiin, kunnes päätettiin varttia ennen aikaa, että mennään vaunuilla yhdessä kävellen neuvolaan ja mummu ja poitsut ovat sen aikaa viereisessä kotieläinpihassa. 

Tuli hiukan kiire, ja KUUMA, mutta oltiin neuvolassa just tasan kun aikakin oli, eikä tarvinnut onneksi yhtään odotella vuoroa. 

Caspian piti herättää just ennen neuvolaan lähtöä alkavilta parin tunnin päikkäreiltään, eikä millään nukahtanut sitten vaunuihinkaan, mutta silti oli vain tosi tyytyväinen neuvolassa. Käynti olikin suhteellisen pikainen, sillä mitään rokotteitakaan ei tullut tällä kertaa. Neukkutätinä oli myöskin sijainen, joten ei ollut sen kummempia juteltavia..

Lääkäri tutki Capun, ja kaikki oli tosi hyvin. Niin kuin on muutenkin ollut: Caspian ei ole ollut kertaakaan kipeä, syö hyvin ja paljon, nukkuu yössä noin 10 ja 3 tunnin pätkät, nukkuu hyvin Jasperin kanssa samassa huoneessa (on nukkuneet nyt jo jonkun reilun kuukauden samassa huoneessa), ei itke turhia (joskus saattaa itkeä, jos vaikka joutuu hiukan odottamaan vuoroaan vaipanvaihtoon tai syöttöön) ja on muutenkin tosi tyytyväinen vauveli, samoin kuin isoveljensä!

Neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti: ''Pituutta tullut reilusti, myös painoa tullut hyvin. Jäntevä ja liikkuva poika. Sydän ja keuhkoauskultaatiossa(?) ei poikkeavaa. F??????? +/+, kivekset +/+, lonkat s?????. Vatsa pehmeä, myötäävä(?). Korvat terveet, punaheijaste +/+, Hirsdhberg (?:D) normaali. ''

Haha, jep. En saanut taaskaan puolestakaan selvää.. Onneksi siihenkin on jo tottunut. 

MITAT: 

pituus 67cm
paino 7840g
pipo 43cm
/
kuukausi sitten 3kk-neuvolan mitat:
pituus 61cm
paino 6970g
pipo 41,2cm
/
Jasperin 4kk-neuvola mitat: 
pituus 63cm
paino 7405g
pipo 41,8cm

Eli pituutta Caspianille oli tullut nyt kuukaudessa 6 senttiä! Miettikää kuinka paljon! Ja mitä mä nyt lurkin, niin Jasper on ollut tasan yhtä pitkä ja Jasperilla on ollut just samankokoinen pää 6 kuukauden iässä kuin mitä Caspian nyt 4 kuukauden iässä. 
Aika jännä juttu, Caspian kuitenkin syntyi 2cm lyhyempänä ja on kuitenkin ''kehitysiältään'' kuukauden nuorempi. Eli voiko olla totta, että Caspian on oikeastaan n. 10cm tällä hetkellä isoveljeään lyhyempi?! Pian saa käyttää samoja vaatteita herroilla.. :D 
Mutta ihania täydellisiä äidin kultia molemmat! Omia lapsia on hauska ''vertailla'' keskenään, koska tietää, että molemmat on silti ihan just täydellisiä omina itseninään.

Caspian juttelee jo tosi paljon, ja hän on niin aurinkoinen! Yhtä hymyä, naurua ja iloa koko poika! Joskus harvoin pääsee hermoitkut, koska joutuuhan sitä pakostikin välillä odottamaan hetken aikaa, koska täällä on kuitenkin kaksi vauvaa hoidettavana. Mutta onneksi Caspian rauhoittuukin yhtä nopeasti kuin hermostuukin.

Meillä myöskin jo liikutaan! Cappu ei pysy hetkeäkään enää selällään, vaan on jo kovasti meno päällä. Hän kääntyy sekunnissa selältä mahalle. Hän osaa kääntyä molemminpäin ja yleensä parin minuutinkin jälkeen hän löytyy leikkimatolta ihan eri suunnasta ja eri päin kuin oli sinne jäänyt.
 Caspian liikkuu myös kellonviisarina, ja eilen ja tänään on jo tuntunut hiukan menevän myös eteenpäinkin! Saakin nähdä, koska pieni poika oppii tuon ryömimisen jalontaidon kunnolla.. Mua ihan itkettää! Ei se voi olla jo noin iso, eihän? 

Vaatekokona Caspianilla on käytössä jo 74/80/86 cm kokoiset vaatteet.. Ja ette voi uskoa, kuinka paljon mua ahdistaa tieto siitä, että missään varastossa tai kaapeissa ei ole enää yhtäkään vaatetta, mikä ei olisi jo käytössä Caspianilla tai Jasperilla! Caspianilla on vain jotakin Jasperin puhkikulutettuja vaatteita käytössään... Tietääpähän ainakin mitä on pakko ostaa seuraavaksi! 

<3; meeri

Coming home

IIK, uskokaa tai älkää, mut mä suorastaan hihkun ja puhisen; Melkein kuukauden tauon jälkeen, tulin käymään koneella! Mulla tuntuu olevan vähän perhosia masussa, ja en osaa kirjoittaa juuri lainkaan.. Joten anteeksi jo etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä sekä siitä, etten osaa pullautaa tätä tekstiä pihalle kovin sujuvasti..

Jasper ja isi lähti tänään sukuloimaan, ja Caspian meni hetki sitten päikkäreille- mä en nähnyt muuta kuin yhden sanan: BLOGI!! Eli luvassa hiukan kuulumisia ja höpöttelyjä, ei mitään kummempaa. 

Oon miettinyt tätä blogia nyt todella kauan sekä hartaasti, enkä todellakaan aio lopettaa. Bloggaus on mun ihan favourite one harrastus, mä niin nautin tästä. Oon pitänyt nyt oikeastaan 1,5 kuukautta taukoa (ellei lasketa sitä yhtä välipostausta) ja voin kertoa, että on hyvä, että uskalsin pitää miettimistaukoa. Mulla ei olisi millään oma jaksaminen blogin ylläpitoon riittänyt (ei sillä, että olisi aikaakaan ollut), vaikka olisin kuinka yrittänyt.. Oon kyllä suorastaan ikävöinyt tätä kirjoittelua, ja olenkin nyt päättänyt, että viimeistään ensi kuun alussa aloitan taas normaaliin tuttuun tapaan kirjoittelemaan, tosin yritän stressata hiukan vähemmän blogin suhteen. 

Kameraan olen koskenut viimeksi noin kuukausi sitten veljeni tulevan vaimokkeen polttareissa, joita en ole kyllä vieläkään siirtänyt edes koneelle asti.. Mä varmaan kyllä hiukan availen paremmin joitakin asioita parin viime kuukauden ajalta, mutta lähinnä ajattelin nyt keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. 
Sitten kun bloggailu taas jatkuu normaaliin tapaan, niin tietenkin on jossakin vaiheessa vieläkin tulossa mm. ne kauan kaivatut ja toivotut synnytyskertomukset. Mutta pienemmät aiheet menneisyydestä, ajattelin nyt ainakin unhoittaa! 
Eli, jos vielä joskus koittaa tälläinen itsenäinen hetki keskellä päivää, ehkä jopa koko päivän ajaksi, niin niitä kirjoittelen. En kuitenkaan lupaile niitä miksikään tietyksi ajankohdaksi, vaan kirjoittelen niitä pitempiä ja laajempia postauksia sitten kun taapero (jolla on muuten alkanut kunnon uhma) ei roiku jalassa ja vauva (joka on kasvanut tosi hienosti, kääntyilee ja liikkuu jo joka suuntaan hiukan, ja huomenna hänellä onkin 4kk- neuvola ;-) ei ole sylissä. 

Mä hihkun intoa ja innostusta, mutta oon jotenkin nyt ollut niin kauan poissa blogin parista, ja tapahtumia on ollut niin paljon, etten osaa oikein kirjoittaa mitään! En tiedä mitä kertoisin tai mistä aloittaisin? Ugh muuten, banneri menee heti vaihtoon kun saan kehiteltyä jonkun uuden! Aloin nyt epäilemään, että se inhotus on ollut mun syy tähän taukoon (no ei kai, mutta onhan se nyt ruma)..

Nyt mä ajattelin rientää siivoamaan tai ihan vaan nauttimaan OMASTA ajastani, ennen kuin Caspian herää! Lätkäsen vielä loppuun osan kuvan niistä miljoonasta, joita oon kännykällä napsinut nyt reilun kuukauden aikana.. Instagramia oon päivitellyt tosi ahkeraan (ehkä jopa liian ahkeraan.. tai ei edes ehkä) ja sieltä mut/meidät löytää nickillä meerevel .

Nyt sanon vielä ihan loistavalla mielellä; PALAILLAAN PIAKKOIN! Ootte ihania <3

Mun poitsut <3

Maailman iloisin ja ihanin kaiffari <3

Räpsyttimet <3

Talvi yllätti!

..No kyllähän me ehdittiinkin pari päivää nauttia kesästä..

Raasu rakas, Caspian tekee aina tuon ilmeen, jos vaikka säikähtää! Ei ala yleensä itkemään tuon jälkeen, kun kerkiää aina ''ehkäistä'' tämän ilmeen avustuksella sen itkun. :')

Caspian - Jasper <3

Anskan polttareissa pääsin ensimmäistä kertaa pienlentokoneen kyyttiin! Suoraansanottua, meinasin ekan vartin paskantaa housuun siitä kauhusta (vaikka aluksi olin ainoa kuka ei jännittänyt YHTÄÄN), mutta lopulta pysyin sitten ottamaan pari kuvaakin yläilmoista. :-D (Minä oon tuo valkoisissa)

<3; meeri