Lauantaiaamun ajatuksia

Mä en saata edes uskoa, että taas on viikonloppu! Mun mielestä nämä viikot vierii täysiä ohitse, en ehdi ikinä mitään tekemään. Jotenkin tuntuu siltä, että koko ajan on kamala kiire ja että, tällä maailmallakin on koko ajan kiire johonkin.. 
Harvemmin, mutta sentäs edes joskus, ehtii pysähtyä ja nauttia hetkestä. Koko ajan pitäisi tehdä jotakin, mennä johonkin, suunnitella tai ajatella jotakin. 
Tietenkin sekin vaikuttaa paljon, että mulla on täällä kaksi pientä poikaa, joiden ruokailuista, nukkumisista, vaatteista, vaipanvaihdoista, seuranpitämisestä, ulkoiluista, rakkauden saamisesta, ymsyms. mun täytyy huolehtia. Tai mä saan huolehtia niistä asioista. 
Vaikka välillä onkin kiire, niin mä en kyllä vaihtaisi paikkaani yhtään kenenkään maailman ihmisen kanssa. Mä oon niin superonnellinen, kun saan hoitaa ja olla mun omien lasten kanssa melkein ihan jokapäivä 24/7. Joskus on tietenkin kiva tehdä yksinkin jotakin, mutta näin pääsääntöisesti en haluaisi tehdä yhtään mitään muuta. <3

Asiasta täysiä kaalilaatikkoon, mutta kuinka pienenä teidän lapset ovat alkaneet harrastamaan jotakin? Missä iässä? Mitä? 
Ollaan mietitty, että josko Jasperille löytyisi jo jokin harrastus. Tai koska se olisi mahdollista? Jasper on niin menevä ja taitava tapaus, että olisi aivan ihanaa antaa hänelle mahdollisimman pian tilaisuus johonkin omaan (liikunnalliseen) harrastukseen.

Pihalla on nyt muuten aivan valtavan kaunis sää! Aurinko paistaa ja maa on valkoinen. Sami on töissä ja pojat ovat päikkäreillä, mutta heti kun heräävät ja syövät jotakin, niin varmasti lähdetään pihalle.

Oltiinkin eilen pihalla, ensimmäistä kertaa niin, että Jasper ei ollut vaunuissa vaan käveli äitin kanssa, ja Caspian oli vaunuissa. Ollaan siis toki oltu niin omassa pihassa yms., mutta ei ikinä olla lähetty lenkille kolmestaan ilman tuplavaunuja. 
Näin jo sielunisilmin painajaisia siitä, että Jasper yrittää hyppiä autojen alle tai tuosta sillalta jokeen.. Mutta luojan kiitos, kaikki meni paremmin kuin uskoinkaan! Jasperin korvat pysyivät matkassa, ja hän kuunteli ja totteli todellakin yllättävän hyvin ja kiltisti! Aina kun pyysin, hän otti äitiä kädestä kiinni tai sitten vaunuista kiinni. 
Jasper vaan halusi lykkiä vaunuja kanssani, ja kyllähän hän väsyikin nopeasti. Mutta mitäpä muuta voikaan odottaa, kun toinen lykkää ihan täysiä vaunuja eteenpäin.. Vaikka mä kuinka sanoin, että ei ole mihinkään kiire ja voi lykätä hiljempaakin.. :D Eli sain myös vähän kantaa Jasperia, mutta 90% matkasta hän käveli ihan itse, ja nätisti! 

Mä tulin kirjoittelemaan muka kuulumisia, mutta eipä meille oikein kuulu mitään ihmeellistä eli ei ole mitään kerrottavaa.. 

Meillä on tällä viikolla käynyt joka päivä jotakin vieraita, ollaan ulkoiltu, olin tiistaina jumpassa, eilen jumppailin kotona ja nyt on jalat kipeänä.. Lapset nukkuu ja nyt voisin rientää suihkuun ja sitten tekemään sapuskaa!

Mä yritän huomenna MUISTAA kuvailla myday -postauksen.   

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3

<3; meeri