tiistai 10. helmikuuta 2015

Sänky- ja valajuttuja

Huhhuh. Aluksi vaikka muutama sana meidän uudesta ''elämäntilanteesta'', elikkäs Jasperin uudesta sängystä. Kyllä, luit oikein. 

Jasperin uusi, isojen poikien sänky tuli viime viikolla postissa. Sami kasasi sen sunnuntaina aamulla, ja nyt Jasper on siis nukkunut kaksi yötä uudessa sängyssä. Olin jo onnesta soikeana, sillä ensimmäinen yö meni hienosti! Ehkä 45min sai aluksi illalla viedä Jasperia vähän väliä takaisin sänkyyn, mutta yö meni loistavasti, eikä tarvinnut kuin kerran yön aikana käydä Jasperin luona, hän huusi äitiä ja halusi, että vaihda vaipan. Heräsin sitten vähän ennen kahdeksaa, kun Jasper istuskeli eteisessä ja höpötteli yksikseen.
Mutta noh. Täällä ei ole Jasper (eikä oikeastaan Caspiankaan) kolmeen päivään päiväunia, ja eilen nukahti illalla vasta yhdeltätoista. Viime yönä Jasper tuli ehkä viisi kertaa meidän huoneeseen, ja välillä nukkuikin sitten mun vieressä.. Jasper yritti aloittaa aamun jo ennen kuutta, mutta sain onneksi pojan vielä nukkumaan hetkeksi. 
Tämä päivä onkin sitten ollut katastrofaalinen.. Yleensäkin seuraava päivä siitä, kun isi on lähtenyt takaisin Kajaaniin, on aika kauhea. Jasper ei tottele, kiukkuaa ja riehuu minkä ehtii. Ja tänään Jasper oli poikkeuksellisen villi, eikä uskonut niin sitten mitään mitä sanoin. Ja tiedän sen johtuvan tuosta sängystä: päikkäreiden puutteesta ja puolet vähäisimmistä yöunista. Yliväsymys. 
Nytkin olen tässä illalla vienyt Jasperin ainakin sata kertaa sänkyynsä, ja Caspiankaan ei ole saanut nyt kunnolla nukuttua pariin päivään (niin yöllä kuin päivälläkään), kun heräilee koko ajan Jasperin riehumiseen, leikkimiseen, juoksenteluun jne. Tämänkin tekstin aikana olen vienyt Jasperin 20 kertaa jo sänkyynsä, mutta nyt hän on ollut sielä ainakin 5min jo hiljaa, että ehkä vihdoin nukahti! 
Oon kyllä poikkeuksellisen poikki, koska mullakaan ei ole ollut nyt omaa aikaa YHTÄÄN. Edes roskienviemiseen, postinhakemiseen tai suihkussa käymiseen rauhassa. Nuo teen yleensä silloin kuin lapset on päikkäreillä. Toivon koko sydämestäni, että Jasper alkaa pian nukkua normaalisti, sillä en tiedä nyt kuinka teen viikot omien suihkujen yms. kanssa, koska Samin ollessa viikot poissa, olen käynyt suihkussa silloin kun lapset nukkuvat yhtäaikaa päiväunia tai ovat yöunilla. Nyt Jasper on mennyt aina niin myöhään nukkumaan, että en todellakaan edes JAKSA mennä enää suihkuun. Ja niitä päiväunia ei ole.. Eilenkin oli niin hienoa, että tulin jumpasta yhdeksältä kotiin, mummu ja pappa ei olleet saaneet KUMPAAKAAN poikaa nukkumaan, Caspian nukahti kymmeneltä ja Jasper yhdeltätoista. Enkä jaksanut sitten enää mennä edes suihkuun, vaikka olin pari tuntia ennemmin hikoillut kuin pieni possu. 


Noh, tulipas ''kiva'' valitusvirsi. Se ei kyllä ollut tarkoitus, joten sori! Mulla on muuten kauhea stressi tulevista poikien yhteissynttäreistäkin, kaikki on vielä tekemättä, päättämättä ja miettimättä. Kaikki. Enkä tässä väsymyksessä jaksa edes miettiä tai päättää mitään. Toivottavasti ensi yö menisi jo hyvin, että jaksaisin huomenna edes ajatella jotakin! 



En muista, oonko täällä jo maininnut, mutta tosiaan, viikonloppuisin en nyt aika varmastikaan kirjoittele ennen kesää ainakaan. Sami on viikot pois, joten oon päättänyt vakaasti, että viikonloppuisin en edes koske tietokoneeseen. Ja aika hyvin se on pitänyt nyt ainakin jo tämän 5 viikkoa (eikä kyllä ole tuottanut mitään vaikeuksiakaan). Viikolla sitten kirjoittelen sen verran, mitä suinkaan ehdin tai jakselen. :) 





Lauantaina ''aamulla'' heräsin puoli neljältä, kolmen tunnin yöunien jälkeen, menin suihkuun ja laitoin kaikki jutut valmiiksi. Sisko ja siskon mies hakivat mut puoli kuudelta, ja lähdettiin kohti Kajaania Samin valaan. Matka oli kyllä tuskallisen pitkä, ja olen kiittänyt luojaa monta kertaa, että en lähtenyt lasten kanssa, niin kuin aluksi ajattelin! Voin kertoa, että lapset ei olisi sitä kestäneet. 10h autossa ja 3h pihalla jäätymässä yhtenä päivänä olisi ollut ihan liikaa 1- tai 2-vuotiaalle. 
Eipä mulla nyt oikeastaan mitään ihmeellistä kerrottavaa ole tuosta päivästä, oli kyllä TODELLA raskas päivä (vihdoin kotiinpäästyä piti vielä pojatkin hakea mummulasta etc.)! Niin, ja oon niin hirmuonnellinen kaikista mun kolmesta komeasta miehestä (Sami, Jasper, Caspian). <3 Halusin vaan tulla jakamaan näitä kuvia! 






<3meeri

1 kommentti:

  1. Toivottavasti teidän nukkumiset rauhoittuvat pian! Me käytiin samaa taistelua marraskuussa, illan jälkeen kummankaan hermo ei kestänyt ees taas ravaamista joten istuttiin sängyn vierelle ja ilta illalta siirryttiin kohti ovea niin että poika jäi sänkyyn. Edelleen välillä kokeilee että jos sieltä saisikin tulla pois mutta kovin montaa kertaa ei enää tarvitse takaisin viedä. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ❤