Pimeydessä

Hmm, voikohan kesän loppumisella olla oikeasti näin suuri vaikutus mielitilaan? Musta tuntuu, että kuin sormien napautuksesta, musta olisi tullut todella laiska ja VÄSYNYT. Mä vihaan pimeyttä, kylmyyttä ja sadetta. Vaikka joskus ennen kuvittelin ja väitin, että vesisateessa kävely olisi ihanaa. Mutta ei, ei se ole. 

Vaikka pojat nukkuu nyt yössä 14-16 tuntia (kyllä, luit oikein) ja ovat aamulla 1-2 hereillä ja nukkuvat sitten 3-4 tunnin päikkärit... Niin, tänäänkään en ole silti jaksanut tehdä yhtään mitään? Vai johtuukohan se kenties siitä, että oli maanantai? 

Toivottavasti johtui. Huomenna ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tehdä jotakin ihan täysin UUTTA! Jos se vaikka piristäisi. Eihän yksi laiskottelupäivä pahitteeksi ole?! Mutta tällänen ei ole yhtää mun mieleen eikä yhtään mun tyylinen..
Ehkä mä vaan haluan vähän ehkäistä jotakin syysmasennusta, koska jos nämä päivät jatkuu tälläisinä... Niin, en kestä. On nyt jo niin saamaton olo, kun yhden päivän olen ollut oikeastaan tekemättä yhtään mitään ihmeellistä.. Pari koneellista pyykkiä ja tiskiä pessyt, siihen se sitten jäikin. :D

Onko mitään ehdotuksia, että mitä se voisi olla? Mikä teitä piristää pimeyden ja kylmyyden keskellä? 

Mun ehdoton piriseruisku masentavissa hetkissä on ollut tilailu.. Mutta jotenkin haluaisi välillä keksiä muutakin... Onhan se uusien tavaroiden hankkiminen vieläkin kivaa, mutta olisi kiva jos olisi joku toinenkin masennuslääke, johonka ei kuluisi välttämättä edes rahaa!

(Ja siis onhan mulla lapset, ja ne tuo iloa ja onnea jokaiseen mun hetkeen ja elämän sekuntiin. Jaksan kyllä niitä hoitaa jne., ei ole nyt mistään sellaisesta kyse.. Vaan olisi kiva keksiä ehkä ITSELLE jotakin kivaa? Kenties niihin hetkiin kuin lapset nukkuvat? Siisti koti on kyllä valtava motivaattori, mutta ei se siivoaminen kuitenkaan nyt niin piristävää ole. Sitä saa ja kerkiää kyllä tekemään joka päivä....)

<3; meeri