Puurokauhallisen verran sillisalaattia

Tää viikko on mennyt ihan harakoille blogin suhteen, eikä mulla nytkään kyllä mitään tähdellistä asiaa ole, mutta haluan silti kertoa muutaman jutun. 

Kuviksi laitan nyt pari viikkoa sitten otettuja poikien kuvia. 

Jos suinkaan mahdollista niin huomenna postailen käyttökokemuksia meidän syöttötuolista, siitä kun on niin paljon multa kyselty monissa eri paikoissa. 

Mun kännykän laturi on nyt sitten kokonaan sökönä, ja mulla ei siis nyt ole kännykkää käytössä sen vuoksi. Onko hiukan orpo olo, tänäänkin olisin halunnut ottaa satatuhatta kuvaa.. Mutta ei sitten! Enkä kyllä edes tiedä koska saan uuden laturin, en ole varma ehtiikö sitä huomenna hakemaan ja en kyllä edes tiedä, onko mulla siihen rahaa. Paljonko iPhone (5) laturi maksaa? Tietääkö kukaan sattumalta? :D

Me pidettiin muuten viime perjantaina ihan minimalistiset tuparit, ja sen jälkeen mun naaman iho on mennyt ihan yberhuonoon kuntoon! Mistähän se johtuu? En kyllä ollut meikannut ko. iltaa ennen oikeasti YHTÄÄN ainakaan johonkin kolmeen viikkoon ja silloin meikkasin, mutta hyvin vähäisesti ja pesin kyllä illalla ihan huolella meikit pois.. Vai voiko tuollainen johtua esimerkiksi alkoholista? En nyt ainakaan usko, että ihan sattumaa oli.. 
Mutta möy, ihan oikeasti siitä asti mun iho on taas ollut huonossa kunnossa, en kestä! Se oli jo niin hyvässä kunnossa.. 

Nyt viikonloppuna olisi tiedossa Samin kaverin kihlajaiset, mutta.. En millään haluaisi laittaa poikia hoitoon, eli saa nyt nähdä mitä tehdään. Jos jään lasten kanssa kolmestaan kotia, niin sitten sekoan vain huolesta täällä. No, päätän lähteä mukaan tai päätän jäädä kotiin, niin tiedän jo etukäteen, että se tulee olemaan väärä päätös. Kumpi vain se onkaan.. Onhan tässä vielä yksi päivä välissä, HEHE.

Nyt vielä muistuttaisin, että käykää laittelemassa niitä KYSYMYKSIÄ NYT TÄÄLLÄ. Pari päivää enää aikaa jäljellä kysellä...... Mä oon niin tunnollinen, että ihan varmasti vastaan jokaiseen tämänhetkiseen kysymykseen, mutta videota en kyllä noin vähäisestä kysymysmäärästä ala vääntämään. 

Mulle on nyt parin viikon aikana yhtäkkiä tosi moni tullut sanomaan, että lukee mun blogia.. Siis tuntematonta ihmistä. Mun reaktio on varmaan joka kerta ollut yhtä hieno ''tääähhhhh''. On noin käynyt muutamasti ennenkin blogihistoriassa, mutta nyt siis ihan parin viikon sisällä on tullut tosi monta moikkailemaan. Ei tollasta voi edes uskoa, eikä tollasta voi edes käsittää oikeasti. Eihän mulla nyt edes ole kuin ehkä 150 vakituista lukijaa (mulle tuokin on siis kyllä ihan jättimäärä henkilökohtaisesti) yhteensä, jos kaikki seurantamenetelmät lasketaan. Eikä kukaan enää jaksa (?) kommentoidakaan, niin en tiedä, että seuraako tätä enää oikeasti kukaan.. Niin outoa oikeasti, mutta terkkuja vaan kaikille ihanille, jotka on tullut moikkaamaan! <3

Eikai mulla oikeastaan sitten muuta ollut (niin kuin ei yleensäkään), tässä siis mun päällimäiset ajatukset! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, mä tulen postailemaan taas kunnolla heti kun vain ehdin JA JAKSAN. (Muhun on oikeasti iskenyt jokin ihan hillitön väsymys yhtäkkiä... En jaksaisi tehdä yhtään mitään, koskaan, milloinkaan, missään. No ehkä vähän liioittelua, mutta ehkä saitte pointin kiinni?)

Niin ja vielä yksi sana: KOMMENTOIKAA! Haluaisin pitkästä aikaa kuulla teistäkin sieltä ruudun toiselta puolelta.. :(

<3; meeri