Ajatusten lentoa

 Viime päivät ja viikot on ollut aikasta peruskauraa. Jasperin kanssa paljon kaksistaan kotona, Sami reissussa, töissä. Vierailuja kavereiden kanssa puolin ja toisin. Vaunuttelua ja pientä lenkkeilyä. Aurinkoa ja sateita. Väsynyttä valvomista ja välillä nukkumista, jopa oikeen 4tuntia unta putkeen mullakin. Jasperin syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Leikkimistä. Jasperin kehityksen seuraamista; nyt myllerretään hiukan jo eteenpäinkin. Siivoamista, siivoamista, siivoamista. Turhautumista ja suklaanhimoa. Tv:n katselua ja läppärin välttelyä. Nestehukkaa ja pieniä vastoinkäymisiä. Suunnittelua ja tavaroiden järjestämistä. Jasperin kuvaamista.

 Synttäreiden odottelua. 4 vuotta synttäreitä ilman juhlimista? 17 vuotiaana viimeksi juhlinut synttäreitä- jotenkin. En todellakaan halua mitään pilehileshaissea- mutta jospa pääsisi edes kotoa pois- ja kerrankin se paikka ei olisi työpaikka. Laiskottelua. Pientä masennusta. Yhden suurimman ihmissuhteen päättymistä. Rakkaan poikani hymyilyä ja ääneen naurua. Kyllä mä jaksan, onhan mulla kaikki perusasiat kunnossa, mulla on maailman ihanin perhe, enempää en vois siltä saralta toivoakaan. Jäätelöä ja pari postipakettia. Juhannusta ja elämää. Nälkää ja ylensyömistä. Kakkuhimoa. Parilla kilolla laihtumista. Halua tutustua uusiin ihmisiin- tuttavuuksia, kavereita, ystäviä. Miten voin parantaa itseäni? En osaa. Pinnallisista syistä johtuen suurta itseinhoa. Rumaa, oksettavaa, hyväksynnän yritystä. Sydän kuitenkin tuntuisi olevan avonaisempi, iloisempi, äänekkäämpi silloin kun sillä on tilaisuuksia puhua ja nauraa... Ja tuntuu jo pikku hiljaa siltä, että synnytyksen jälkeinen pienoinen masennus voisi jäädä vielä joskus unholaan. Kuka tietää.

Siinä vähän mun ajatuksia meidän viime ajoista. En nyt jaksa kunnon stooreja edes kirjoitella- haluaisin kirjoitella useammin, mutta en jaksa ottaa kuvia tai jaksa avata edes konetta. Ainakaan nyt en ole jaksanut, ei vaan ole jaksanut. Eipä sille ole muutakaan selitystä. Mä en ole löytänyt tälle blogille edes lopullista suuntaa, mutta eiköhän sekin vielä joskus tulevaisuudessa. Mitä väliä, jos hetken junnaa vain paikoillaan? Ei mitään. Elämä ei ole pelkkää kehitystä ja eteenpäin menemistä, joskus on ihan hyvä olla paikoillaan.

Palailen piakkoin. Pari ideaakin, moneen eri asiaan, on päässäni onneksi syntynyt. Nauttikaa lauantaista, sunnuntaista, vapaasta, kesästä, läheisistänne.♥ Muistakaa, että ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua- ainakaan yrittää muuttua. Nauttikaa hetkestä!

Ps. nämä saapuivat eilen luokseni. ♥

<3: meeri