Blogivuosi

Blogi täytti tuossa pari viikkoa sitten (tarkalleen 11.04.2014) jo 1vuoden! Blogin synttärit olivat päivää ennemmin Caspianin ristiäisiä, joten en kerennyt silloin oikein tulla kirjoittelemaan aiheesta. 

Viime vuonna 11.04.2013 olin päättänyt taas kerran aloittaa tilailulakon, koska tilasin tavaraa netistä kuin hullu söi puuroa. Jasper oli silloin noin kahden kuukauden ikäinen, ja nukkui elämässään paljon. Oltiin suurimmaksi osaksi kahdestaan päivät, kun mieskin oli reissutöissä viikot. Mulla oli siis paljon luppoaikaa!
Yleensä kun Jasper nukkui niin selasin nettikauppoja ja tilasin mistä milloinkin ja mitäkin. Mulle oli tullut siinä lyhyessä ajassa ehkä miljoona pakettia, ja Samillakin alkoi mennä ensimmäistä kertaa hermot mun huolettomaan tilailuun ja miljooniin paketteihin. Toki aloitin tuon nettishoppailun jo silloin kun menin ensimmäistä kertaa elämässäni töihin. Siitä asti oonkin ahkerasti ollut uskollinen nettishoppailulle, ja Jasperin syntymän jälkeen liveshoppailukerrat ovat jääneet kahden käden sormin laskettavaksi lukumääräksi. Siis jos ei joitakin satunnaisia omankylän Seppälä yms. poikkeamia oteta huomioon. :D 

Joten, edellinen antaakin osviittaa siihen, että perustin blogin tylsyyksissäni kun yritin pysyä erossa nettikauppojen sivuilta. Niin ja jos jotakin kiinnostaa, niin eihän se mun lakko pitänyt silläkään kertaa kuin ehkä 1-2 viikkoa korkeintaan, mutta blogia en kuitenkaan poistanut vaikka tilailu jatkui. 

Olin siinä jo muutaman päivän miettinyt välillä, että minkä laittaisin nimeksi jos blogin joskus perustaisin. En kyllä keksinyt kertaakaan yhtään mitään vaihtoehtoa tai edes semivaihtoehtoa. 
Sitten tuona 11.04. päivänä (oliskohan se ollut torstai, jos en nyt ihan väärin muista?) erään kaverin piti tulla meille, ja olin jo tovin odotellut häntä, kunnes hän ilmoitti että tuleekin vasta pari tuntia sovittua aikaa myöhemmin. Jasper nukkui ja olin siivonnut ja tehnyt kaikki maailman jutut. Joten parissa minuutissa sekä ilman ajatuksia menin bloggerin sivuille, ja perustin blogin. Nimeä kysyttiin ja kirjoitin tilailulakko. Googletin, eikä sellasta löytynyt ja olin, että mitä ihmettä, onko tämä kohtalo? Noei. ;D Vähän ennen kuin painoin enteriä, niin tajusin jotakin ja vaihdoin sen nimen TILAUSlakoksi. Googletin taas, ja tyhjää näytti. 
Ja näin syntyi tilauslakko.

Vähän ennen kuin Jasper syntyi, löysin vasta tieni blogimaailmaan. En muista yhtään, että mitä kautta tai miten. Enkä tajunnut mistään mitään. :D Siinä pari kuukautta sitten luin intensiivisesti erinäisiä blogeja, ensimmäiset löydökset mahtoivat olla sandwichit, karostardustit ja mutsitonit. Nyt kun aloin miettimään, niin varmaan siitä on vasta vähän päälle vuosi kun olen lukenut blogeja?! Silloin mulla kyllä oli aina tosi paljon aikaa, joten selasin blogilöydökset aina kerralla alusta loppuun. Joten, se saattaa olla syy, miksi tuntuu oudolta. Luen suurimmaksi osaksi vieläkin paljon samoja blogeja kuin silloin, mutta ehkä olen vain löytänyt enemmän niitä ns. pienempiä blogeja, jotka antavat mun mielestä henkilökohtaisesti enemmän kuin nuo hyvin menestyneet blogit. 
Luin blogeja täydellä tiedonhalulla ja mielenkiinnolla, ja usein ajattelin, että mitä itse olisin kirjoittanut, mistä itse kirjoittaisin, tekisinkö jotakin toisin ja mistä mä HALUAISIN kirjoittaa. Siitä se ajatus omaan blogiin sitten syntyi pohtiessani muiden blogeja.

Ensiksi seurasinkin blogeja bloglovinin kautta, mutta sitten kun aloin tekemään itselleni blogger-tiliä, selvisikin, että mulla oli jo se?! Olin ihan ihmeissäni, että tili oli ollut tietämättäni jo kaksi vuotta. Enkä oikeesti yhtään tiennyt tai muistanut! Salasana oli kuitenkin ihan ''mun'', mutta mitään tietoa ei ole vieläkään, että koska ja miksi olin sen perustanut jo paljon aikaisemmin. Nojoo, ei siinäkään sitten mitään! Säästyinpäs ainakin yhdeltä vaivannäöltä. :D 

Mä muistan vieläkin kun kirjoitin ensimmäisen blogitekstin (TÄÄLLÄ), haha, olin oikeesti tosi jännittynyt ja mua jännitti hirveästi, ja myös pelotti. Oon niin herkkä, että jotenkin pelkäsin, että kaikki mutantit löytää tiensä sadasosasekunissa mun blogiin ja lyö mut maahan sata kertaa. Kirjoitin joku pari blogitekstiä, ennen kuin kerroin äitille. Soitin sille, ja käskin sen käydä kattomassa. Onneksi äitiin voi aina luottaa, ja silläkin kerralla se kehu sitä (mitä se nyt ei kehuisi...:D), enkä enää pelännyt niin paljon. 

Noin reilun viikon kirjoittelun jälkeen jaoin blogisivun omalla facebookilla. Ja muistan ikuisesti sen tunteen kun näin, että mulle oli tullut ensimmäinen lukija! Olin niin ihmeissäni enkä voinut uskoa sitä!!

Samille en meinannut uskaltaa kertoa millään, ja en ihan syyttä. Sami vaati mua heti poistamaan blogin, suuttu ja oli ihan loukkaantunut. Melko kauan siihen meni, että se alko uskomaan mun vakuutteluja siitä, että en poista, se on mun uusi harrastus nyt ja blogin tarkoitus ei ole mikään kamala. Mutta Samin reagointi johtuikin tasan siitä, että se ei tiennyt koko hommasta mitään. Muistan kun se luuli kauan aikaa, että etsin tällä jotakin miehiä tyyliin. AHAHA. Niinpä, sehän tämän mammablogin tarkoitus onkin. :-D 
Aika kauan Sami kävikin aina stalkkaamassa mun uusia kirjoituksia, ja kyseli niistä multa paniikissa. Mutta nyt en kyllä edes tiedä, koska viimeksi olisi itse käynyt katsomassa mun blogia. Kauan aikaa sitten! Joskus se näkee kun kirjottelen tai selaan jotakin, ja joskus näytän sille vaikka jonkun kommentin tai jotakin, mutta muuten sitä ei enää mitenkään kiinnosta tai vaivaa asia. Nykyään blogi on siis Samille täysin ok.

Muistan ikuisesti kun mulla oli 7 lukijaa, en voinut sitäkään uskoa todesta. Ja vieläkin jokaikisen uuden lukijan jälkeen oon ihan ihmeissäni, enkä voi uskoa. Arvostan ihan jokaista lukijaa yksilönä! Ja oon niin otettu, aidosti, teistä kaikista. :-)
Silloin kun mulla oli joku 15-20 lukijaa, niin ihan paskat housuissa linkitin mun blogin facebookin ''äitibloggaajat''- yhteisöön. Pelkäsin silloinkin niin paljon, kun en ollut ikinä mainostanut blogia missään mitenkään! Mutta mitä vielä, vastaanotto oli ihan huikea ja mä olin ihan äimänkäkenä. 
Nyt mulla onkin melkeen jo sata lukijaa, enkä voi vieläkään käsittää koko asiaa. (Ja juu, tiedäntiedän, että ei vajaa sata lukijaa blogimaailmassa ole paljon, mutta MULLE se on ihan tosi paljon, ja melkein se sata kertaa enemmän kuin olisin IKINÄ voinut uskoa!)

Aluksi kirjoittelin melko paljon kirjakieltä, sittemmin oon vähän suuntautunut yleiskieleen. Toki joskus kirjoitan vieläkin puhdasta kirjakieltä, ja joskus taas silkkaa puhekieltä. Mä en asiaa enää niin pohdi; mä kirjoitan sitä tyyliä, mitä mä itse haluan. Toki mä vihaan kaikkia tahattomia kirjoitusvirheitä, ja toivon vieläkin, että joku jaksaa sanoa jos huomaa niitä! Nykyään kun en ehdi oikein edes tarkistella tuottamaani tekstiä. :-)

Ikinä en ole yhtäkään tekstiäni poistanut! Tekstejä onkin syntynyt tähän mennessä 256 kappaletta! En nyt ala selaamaan todellakaan kaikkia läpi, mutta tässä muutama omaan mieleen mieleenpainuvimmista teksteistä. Nämä on ehkä niitä, jotka ovat eniten aiheuttaneet mulle jotakin tunteita. Tai siis julkaiseminen, ja jonka postausten tulevia kommentteja oon odottanut joko innolla tai kauhulla. Nämä tekstist. Pelkoa, jännitystä, häpeää, onnea.

ikuisesti läski
piste
ensimmäinen raskauteni
tunteilua
Pikkukakkosen posti
Jasperista
Arasta aiheesta: raskaushimot & painonnousu
Ensimmäinen höpöttelyvideo
Vuosipäivä
Tie kohti kotia?
Vaatteista
Pieni poika
KUVINA: Vastasyntynyt Jasper VS. Jasper tasan 1v

Ei sanoja

Imetyksestä

Jasper 1v äidin sanoin

Läskiä tulee ja menee

Aluksi mä kirjoitin tosi pitkiä ja laajia postauksia, nykyään kirjoittelen vähän lyhyempiä. Jättisillisalaatteja kun on vähän vaikea lukea, ja pienempi aihealueisista teksteistä näkee paremmin, kiinnostaako se vai ei. 
Nyt mua kyllä harmittaa, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt panostaan blogiin kunnolla. Blogin ulkonäkö on mitä on, ja esimerkiksi synnytyskertomukset on vieläkin rästissä. Enkä ole ehtinyt kirjoitella edes 1/3 mistä olisin itse halunnut.

Blogi onkin ollut mulle todellinen pakomatka välillä pois, oon saanut muistoja ylös, ottanut enemmän kuvia kuin normaalisti jaksaisin, oon saanut kirjoittaa mun ajatuksia, oon saanut vertaistukea ja elämänikuisia ystäviä. Blogi on antanut mulle niin paljon. Oon saanut tänne purkaa mun ajatuksia kaikkien ystävien lähdettyä, eikä mun pään ole tarvinnut räjähtää yksinäisyydessään.

Kiitos vielä kaikille kommentoijille ja lukijoille, ootte ihan huippuja jokainen!! Toivoisinkin, että viittisitte vaikka parilla sanalla edes kertoa kommenttiboksiin, mitä mieltä ootte mun blogista, ja mitä haluaisitte lukea, eli niitä risuja ja ruusuja tulemaan!  

Oon saanut teiltä niin uskomattoman monta ihanaa, mukavaa, lämmintä, tsemppavaa kommentia! Monesti oon miettinyt, että m-i-t-ä ihmettä oikeesti?! Oon ollut niin häkeltynyt ja kiitollinen, että joku on vaivautunut kirjoittelemaan mulle niin kauniita sanoja. Ootte antanut mulle niin paljon voimia ja jaksamisia vaikeisiin tilanteisiin. Oon toki saanut myös muutaman negatiivisen kommentin, mutta yhtäkään niistä en ole jättänyt julkaisematta. Lähinnä mua on vaan ihmetyttänyt parit läskikommentit tjms., ''niin kuin en itse sitä tietäisi ja niin kuin en itse siitä avoimesti täällä puhuisi!''.
 Yhden kommentin tosin jätin julkaisematta, koska en halua, että kukaan MUU kuin minä, joutuu niistä loukkaantumaan. 

Mä stressaan blogin suhteen toooodella paljon, mutta ihan vain sen takia, kun vihaan sitä kun alisuoriudun tai jos tiedän, että pystyisin parempaan, mutta ei vain aika tai oma jaksaminen yksinkertaisesti riitä.

Itseäni varten mä bloggaan, itselleni mä kirjoitan, mutta eihän tämä olisi todellakaan sama asia ilman teitä rakkaat ihanat lukijat! <3 Kiitos kaikille mukavasta vuodesta! Ensimmäisen yhteistyönkin sain ensimmäisenä vuotena, oon saanut tosi ihania ja tsemppaavia kommentteja, parhaan ystävän blogin kautta ja niin paljon muuta. TÄSTÄ ON HYVÄ JATKAA!

Blogin tulevaisuudesta en osaa sanoa. Toisaalta mua nyt ärsyttää kun ehdi kirjoitella, tai sitten postailen vain huonolaatuisia täytepostauksia.. Vihaan sitä kun en ehdi usein postailemaan tai edes tasokkaasti. Haluaisin niin kovasti postailla joka päivä, ja KUNNOLLA.
En mä nyt kuitenkaan ole blogia poistamassa, mutta ärsyttää tämä taso. Ihme kun mulla on vielä edes lukijoita jäljellä. Ootteko muuten hoksannut, että meneillään on joku buumi, että lasten naamakuvat jätetään blogeista pois/ei kerrota edes etunimiä enää/blogit poistetaan kokonaan/yms? 

<3; meeri