2 kuukautta

APUA, vielä hetki sitten mun pikkuinen oli teholla, ja nyt hän on jo niin iso mies.<3

 Seuraava neuvola on vasta kuukauden päästä, mutta onhan hän ainakin jo 2,5kg painavempi & melkein kymmenen senttiä kasvanut syntymästään!

Luin tämän tänään ja itkin. Mun rakas. (koskahan saan itseäni niskasta kiinni ja täyteltyä vauvakirjat?!? Edes sitä en ole ehtinyt/jaksanut tehdä!!)

Hänellä on tummansiniset nappisilmät. Hänellä on leukaa vaikka muille jakaa. Hänellä on pulleat reidet ja pikkuiset makkarasormet. Hänellä on hiuksia, mutta ei karstaa. Hänellä on niskassa hiukan hikinäppylöitä. Hän on tähän asti ainakin vihannut kylpemistä (toisin kuin veljensä). Hän saa pian ikioman nimensä. Hän on minulle tosi rakas ja tärkeä, hän on minun kuopus. Hän ei itke paljon, mutta hän syö paljon. Hän hymyilee ja päästelee nauruja. Hän tykkää, kun äiti laulaa tai loruttelee- silloin hän rauhoittuu. Hänellä on pitkät ripset. Hän on todella raasu, herra suloposki. Hän on isoveljen silmäterä. Hän on perinyt isoveljensä piirteet. Isoveli tietää aina missä hän on. Hän on äidin ja Jasperin oma vauva. Äidin rakkain. <3

Vaatekoko on 62cm & vaippakoko kolmonen. En taaskaan kerinnyt pitää paljon mitään pienimpiä vaatteita, tai varsinkaan kaikkia haalareita. Hän kasvaa niin huimaa vauhtia!

Nyt kyllä tuntuu, että on hiukan tasaantunut syöminen & kasvaminen. Nimittäin, illalla/yöllä hän nukkuu yleensä kaksi 3-6h pätkää putkeen (siis tietenkin syö välissä). :)

Pakko myöntää, että vieläkin on hiukan haikea olo siitä, että hän joutui olemaan teholla 11päivää. Vaikka toisaalta oon tahattomasti tai tahallisesti sulkenut sen karmean alun mun mielestä.. Musta tuntuu, että en riitä hänelle, ja ettei hän tunne mua vielä kunnolla. Mutta rakkautta piisaa, haluaisin vain olla parempi.

Mutta, olen paras mahdollinen äiti mun pikkuiselle pullalle. :3 <3

<3: meeri