Toisen lapsen kohdalla erilaista on..

Muistakaahan, että pojilla on 1vuosi 3päivää ikäeroa, tietenkään nämä kaikki seuraavat asiat eivät pidä paikkaansa isommilla ikäeroilla, eikä muutenkaan kaikilla. Mutta näin meillä! Ja tämähän on ihan leikkimielinen, älkää ottako kaikkea liian tosissanne. :-)

Muutama havainto äidin näkökulmasta:

toka - eka 

Toisen lapsen kohdalla tajuaa, että vauva ei kuole heti vaikka vähän itkisikin. Ensimmäisen kohdalla olin paniikissa, jos Jasper edes parkaisi. Ensimmäiset kuukaudet suurinpiirtein päivystin sängyn vierellä ja odotin, koska päästää nälkäisen äänen ettei vaankaan kerkiä sekuntiakaan itkemään. Toisen kohdalla olen asennoitunut siihen, että saan nukkua niin kauan kunnes vauva alkaa itkeskelemään. 

Toisen kohdalla ei mieti koko ajan ''hengittääkö se!?''. Ensimmäisen kohdalla puolikin tuntia täyttä hiljaisuutta riitti paniikkiin ja yön aikana piti monesti herätä kurkkaamaan pinnasänkyyn.

Ensimmäisen kohdalla yön univelat pystyi vaivatta korvaamaan päikkäreillä. Toisen kohdalla ensimmäinen pitää kyllä huolen siitä, että se ei todellakaan ole mahdollista.

Toisen kohdalla ei paljon kerkiä köllöttelemään ja möllöttelemään ilman stressiä & tuijottelemaan pientä tuhisijaa. Ensimmäisen kohdalla joka päivä kerkesi ihmettelemään pientä ihmettä.

Ensimmäisen kohdalla kirjoitti joka naksahduksen ylös ja mietti, että ''tänään mun vauva on jo 5 viikkoa 3 päivää 4 tuntia ja 3 minuuttia''. Toisen kohdalla muistaa pysähtyä miettimään viikon välein, tai jos joku kysyy.

Ensimmäisen kohdalla jokaisesta vaatteesta lapsen yllä piti ottaa kuva. Toisen kohdalla on nähnyt ennemminkin jo samat vaatteet eikä ihmettele ja ihastele niitä sen kummemmin, ja muistaa miltä ne näyttivät esikoisen päällä.  

Toisen kohdalla pitää taas opetella keittämään tutteja ja tuttipulloja. Ensimmäinen kun on jo pitemmän aikaa pärjännyt ilman steriilejä tavaroita. 

Toisen kohdalla minkään sortin kakka tai puklu ei aiheuta kummastelua tai kauhistelua. Ensimmäinen on pitänyt siitä huolen. 

Toisen kohdalla osaa verrata osaamisia ensimmäisen osaamisiin. Ensimmäisen kohdalla piti tyyliin etsiä internetin ja kirjaston tarjonta paniikissa ''onko tämä normaalia''.

Toisen kohdalla äitiys on jo itsestäänselviö, sitä ei joka päivä tarvitse ihmetellä- niin kuin esikoisen aikana. ''Oonko mä nyt oikeasti äiti?!''

Toisen kohdalla pitää taas yrittää muistaa, että vauvalle ei saa antaa muuta kuin maitoa. Ykkösmaitoa. Esikoiselle kun on tullut jo se vaihe, että kaikkea voi antaa vähän. Ja vauvahan sekin vielä on. 

Ensimmäistä kerkesi nukuttaa miten itse halusi (vaikka J on ollut kyllä aina helppo nukahtamaan), toisen kohdalla se on lähinnä sitä, että käyn heittämässä sen äkkiä sänkyyn ja saa nukahtaa omia aikojaan (tosiaan kyllä Jasperillakin oli aikalailla näin kun nukahti niin helposti). :D 

Toisen kohdalla tietää olla ostamatta kaikkia maailman turhimpia asioita. Ensimmäinen on pitänyt siitä huolen, että kaikki turhat koristekengät ja muut härpäkkeet jää sinne kaupan puolelle. 

Ensimmäisen kohdalla miettii missä kaikki oma aika on. Toisen kohdalla taas miettii, että mitä oikein mietti ensimmäisen kohdalla, jos silloin muka ei ollut aikaa mihinkään.

Toisen lapsen kohdalla pitää muistaa huolehtia kaupasta monia erilaisia ruokia ja eri kokoisia vaippoja. 

Toisen lapsen kohdalla jopa vaipanvaihdosta voi tulla suuri seikkailu, kun esikoinen yhtäaikaa roikkuu lahkeessa tai tekee pahuuksiaan. 

Esikoista uskalsi pitää vastasyntyneenä lähes missä vain sohvan reunalla, mutta toista lasta pitää suojella kaikintavoin innokkaalta esikoiselta. 

Ensimmäisen kohdalla vauva-aika oli ihanan seesteistä aikaa, kaikki oli niin rauhallista kiltin ja helpon vauvan kanssa. Toisen kohdalla pitää olla silmät selässä ja joka paikassa, eikä ole oikeastaan tietoakaan siitä, että kuinka helppo toinen vauva oikeasti edes on.

Ensimmäisen kohdalla kaikki muistaa vauvan syntymää kortein ja lahjoin, toisen kohdalla ei. 

Ensimmäisen kohdalla pystyi laittaa vauvan sitteriin ja tehdä rauhassa kotitöitä tai käydä rauhassa suihkussa. Okei, onnistuisi se toisenkin kohdalla muuten mutta kuin esikoinen on niin vikkelä, ettei vauvaa voi jättää sekunniksikaan sitteriinkään ilman valvovaa silmää.

Toisen kohdalla on jo tottunut vähäisiin uniin, eikä vähäiset unet tule shokkina kuten ensimmäisen kohdalla aikoinaan. 

Toiselle ei tarvitse oikeastaan hankkia paljon mitään isompia hankitoja, mutta toisen kohdalla tajuaa, että mitkä vaunut OLISI pitänyt hankkia, mikä sitteri OLISI ollut paras jne. 

Ensimmäistä en uskaltanut jättää edes sänkyyn nukkumaan ja käydä yksin suihkussa tai tyyliin pesemään edes hampaita sillä välin (otin Jasperin ihan aina suihkuun mukaan), toisen kohdalla se postin hakeminen vauvan nukkuessa ei ole yhtä kaukainen ajatus.

Ensimmäisen aikana miettii, että voiko sitä rakkautta muka riittää kahdelle yhtä paljon- toisen kohdalla tietää, että se äitin rakkaus todellakin riittää molemmille.

<3; meeri