Viikko sitten tiistaina meinasin tipahtaa tuolilta (no en kyllä istunut silloin tuolilla..), nimittäin tapahtui eräs juttu! Ja tämä eräs juttu oli Jasperin 2 ensimmäistä askelta ilman tukea!!
Ja tämä koko juttu on vielä niin ihmeellinen muutenkin! Nimittäin otin justiin Jasperista muutamia kuvia, KUN NÄMÄ KAKSI ENSIASKELTA TAPAHTUI. Siis aivan oikeasti, tässä ylläolevassa kuvassa on Jasperin maailman ensimmäinen askel ilman tukea?! Toinen askel seurasi perässä, mutta siihen mennessä äiti oli jo shokissa ja kamera tyyliin lentänyt seinään. Nämä on näitä äitiyden huippuhetkiä.<3
Toisen askeleen jälkeen herra tosin kupsahti nätisti pyllylleen. Mutta voi taivas, kun olin ylpeä. Ja voi taivas, en voi vieläkään tajuta miten onnistuin saamaan siitä ihkaensimmäisestä askeelesta kuvan?! Ihan vahingossa?!
Ja kattokaa nyt kuinka keskittynyt ilme mun pikkuisella on (ylläolevassa kuvassa) !!
Näissä parissa ensiaskeleessa on sekin vielä niin ihmeellisen maagista, että ei olla oikeastaan ikinä kertaakaan ''käveletetty'' Jasperia tai hoettu mitään ''tule äitin luo, tule isin luo'' -mantroja. Tai oikeastaan yhtään mitään tehty herran kävelyn eteen! Näiden ensimmäisten omatoimisten askeleiden jälkeen, ollaankin ihan muutaman kerran nyt kokeiltu tota houkuttelua, huonolla menestyksellä tosin.
Noin viikko ennemmin näitä paria askelta, Jasper seisoskeli päivittäin enemmän & enemmän ilman tukea. Ja jo sekin oli niin hämmästyttävää, koska hän oikeasti pysyi pitkiäkin aikoja ilman tukea pystyssä.
Useinmiten niin, että Jasperilla oli (ja siis edelleenkin tekee näin paljon) joku lelu/kaukosäädin/tms. kädessä ja hän nojasi sohvaan/sänkyyn ja huppis, päästi vaan irti ja piti molemmin käsin lelusta tms. kiinni eikä nojannutkaan mihinkään.
Jasper myös on ollut pitkiä aikoja kyykyssä ilman tukea sekä karhukävelee paljon enemmän kuin ennen! Myös Jasper harrastaa paljon sitä, että nojailee/kävelee tukien tuolia vasten ja sitten ykskaks yrittää kääntyä 360astetta vaikkapa sohvaan pitämään kiinni..
Saas nähdä, koska sitä alkaa pikkumies kunnolla kävelemään. Nimittäin ainakaan tämä sairastelukausi ei ole avittanut Jasperin kehitysviettiä.. Mutta yritys on kuitenkin kova, ja pyllähdyksiä tuntuu sattuvan välillä hiukan liiankin usein.. :-D Mutta harjoitus tekee mestarin! <3 Eikä sillä mikään kiire olekaan, ja oon jo nyt kaikesta Jasperin osaamisesta ihan häkeltynyt ja ylpeä.
Ps. Laskekaa montako huutomerkkiä (!!) tässä tekstissä on!! Nojoo, älkää oikeasti laskeko. ;)
<3: meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! ❤