Raskauden kulkua

Väsymys sekä pahoinvointi ovat onneksi nostaneet vähän päätään, ja uskon että ne tekevät tilaa pirteydelle ja ilolle. Väsymystä (luonnollisesti) tietenkin on välillä vieläkin reippaasti, mutta ei kuitenkaan ole jatkuvaa ja erittäin runsasta kuten vielä hetki sitten. Ja tämä tämän hetkinen väsymys on mielestäni ihan ymmärrettävää, odotettua sekä jaksan elää sen kanssa. Oon oikeasti tosi iloinen, että mulla ei ole enää pakottavaa tarvetta maata ja nukkua aina kuin mahdollista!
 Pahoinvointikin on hellittänyt huomattavasti, nyt huonoa oloa tulee vain normaalia helpommin. Eli siis asioista, jotka ovat ymmärrettäviä, mutta jotka minulle eivät normaali ''tilassa'' aiheuta pahoinvointia, kuten esimerkiksi: jos olen liian ''kauan'' syömättä tai autolla matkustaessa matkapahoinvointia tai liian voimakkaista hajuista yms. Kuitenkin aamulla pahoinvointi tulee helpoiten. Tällä hetkellä olen siis suurimmaksi osaksi päässyt jatkuvasta yökötyksen tunteesta ja ärsyttävästä ruokainhosta. Lucky me, rakastan kuitenkin ruokaa ja syömistä :-D

Ruoka-aihe siivittääkin meidät seuraavaan aiheeseen, elikkäs painoon ja sen nousuun. Oon kyllä tosi ylpeä itsestäni, että paino ei ole noussut tässä kolmessa viikossa (ainakaan) yhtään. Vaikka välillä koko ajan oon syönytkin kuin hevonen ja aika paljon me kyllä Samin kanssa herkuteltiin viime viikollakin..  Tosin, eipä Jasperia odottaessakaan kilot alkaneet kertyä vasta kuin reilusti yli raskauden puolenvälin- sitä odotellessa.. Not. Vaikka kiloja ei olekaan kertynyt nyt lisää, niin itsestä ainakin tuntuu siltä, että olisin lihonut ja turvonnut aivan valtavasti. Tiedä sitten, mikä on totuus? Peilistä ja kuvista ainakin näen kunnon valaan.

Pääsärkyä mulla on ollut jossakin määrin, ei onneksi kuitenkaan mitään kamalan hajottavaa. En ole tainnut ottaa lääkettäkään kuin ehkä kaksi kertaa. Mä oon sellanen, että sinnittelen kyllä aika pitkälle ilman lääkkeitä, tietenkin maalaisjärjen rajoissa :-)
Toinen pienoinen epämiellyttävä asia on ollut kutina. Mutta onneksi se on jo helpottanut, ja PALJON! Kerkesin jo rintakehän ja kädet raapia melkein vereslihalle, ja yölläkin heräsin muutaman kerran kun raavin itseäni. Tässä vaiheessahan ei voi vielä olla raskausmyrkytyksen oireita, joten ei siitä sen kummempaa stressiä (panikoin ensin). Jos nyt muistan oikeen mitä luin, niin kutina tässä vaiheessa johtuu vaan jostakin hormoneista tms. Älkää tappako, en jaksa tarkistaa, enkä muista kuinka asia olikaan! :D

Ja joo, ja KYLLÄ. Mun muisti on taas huonontunut, ja kunnolla. Mä vihaan tätä, muisti on kuitenkin aina ollut se mun paras osaamisalue.. Mutta toivottavasti se palautuu edes vähän synnytyksen jälkeen, eipä mun kai tarttekaan muistaa nyt mitään ihmeellistä?
 En tiedä sitte kumpi oli syy ja kumpi seuraus kutinan kanssa, mutta näppylät. Mun yläkeho oli täynnä pienenpieniä punasia näppylöitä (joita ei varmaan kukaan muu nähnyt kuin minä), ja en siis tiedä, että olivatko ne syy vai seuraus kutinalle. Naaman iho kyllä vieläkin imee kaiken mahdollisen itseensä ja tekee siitä näpyn. Mutta onneksi sekin on mun mielestä vähän helpottunut. Ehkä?!

Kaikista ikävin puoli raskaudessa tällä hetkellä onkin se, että mulla ei ole oikein mitään vaatteita sovittaa tähän kasvavaan masuun. Eipä oikeen mene noista mun lähes sadasta housuista mitkään jalkaan ja kaikki mitkä sopivat päälle, näyttävät hyyyvin kauheilta. (Joten anteeksi ihmiset, jos raiskaan silmiänne vaatevalinnoillani..) Tietenkin mulla on Jasperin raskaudesta vielä äitiysvaatteita, mutta suurin osa paidoistakin on sellaisia, jotka tarvitsevat farkut tms. kaverikseen, ja nyt ainakaan en omista päälleistuvia housuja. Tänään kuitenkin tilasin muutaman äitiysvaatteen, ja toivon että edes jotkut niistä istuisivat hyvin ja ennen kaikkea tuntuisivat mukavalta päällä!

Tiistaina (eilen) käytiinkin Samin kanssa Seinäjoella ultrassa katsomassa meidän pientä rakasta. Oon niin onnellinen, että Sami pääsi mun mukaan! Samaisessa ultrassa Jasperia odottaessa kävin yksin, kun Sami joutui olla töissä.. Aina on yhtä koskettavaa nähdä oma pikkuinen. <3 Vauvelilla oli kaikki hyvin ja laskettua aikaa siirrettiin 4 päivää myöhemmäksi.. Pikkuinen vaan nukkui melkein koko reissun ajan, mutta kyllä hän pienen herättelyn jälkeen innostui riehumaankin kunnolla.

<3: meeri