perjantai 14. helmikuuta 2014

Pieni poika

Mä oon nyt ensimmäistä kertaa koneella käymässä viime lauantain jälkeen, ja en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Synnytyskertomuksen kirjoittelen ihan varmasti kunnolla jossakin vaiheessa & Jasperin synttäritkin olivat sunnuntaina.

Sunnuntaina siis oli sekä Jasperin 1v synttärit sekä mamma & isi olivat synnyttämässä Jasulle pikkuveljeä juhlien aikana.


Meille syntyi toinen maailman rakkain, tärkein, täydellisin kultaisin, ihanin aarre 9.2.2014, klo 19:23. <3
RV 36+2 (eikä luultu 37+0)
9/9/9

2700g & 47,5cm <3
Maailman suloisin. Ilmetty isoveljensä. 
Mun kaksi rakkautta. Toinen on syntynyt 6.2. ja toinen 9.2. Ja niin se on tarkoitettukin.

Vaikea vieläkään usko, että mä oon tuplaäiti. Maailman onnellisin sellainen.


Synnytyksen kestoksi on merkitty 5h 33min ja ponnistusvaihe 1min. 
Mua ei otettu todesta kipujen ja tuskien kanssa, ja jouduin synnyttämään luomuna, ilman puudutuksia.
Minä, jonka paperit ovat täynnä toivomuksesta mahdollisimman hyvään kivunlievitykseen & kertomuksesta mun synnytyspelosta.
Ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen mua äitinä kohdeltiin niin huonosti sairaalassa, ettei mitään rajaa. Olen kuitenkin uudelleensynnyttäjäkin niin tiedän jo jostakin jotakin. Aion puhua suuni puhtaaksi sitten synnytyskertomuksessa, enkä säästele totuutta. 

Luoja kiitos, edes vauvasta on pidetty hyvää huolta. Ja se mulle onkin tärkeintä. Meidän pikkumies on siis vieläkin sairaalassa, vastasyntyneiden teholla.


Keuhkot eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneet, ja hän tarvitsee vieläkin vähän lisäapuja hengittämiseen. Hapen lisäksi ruoka menee nenäletkun kautta. Sinivalohoitoakin on saatu muutama tunti. Tulehduksilta on onneksi edes vältytty. 

Mä itse oon ollut jo kolme yötä kotona. Pikkumies on tänään 5päivän ikäinen. Meillä ei ole tietoa koska hän pääsee kotiin meidän kanssa.

On tämä rankkaa ja raskasta. Kotona on onneksi yksi piipertäjä tuomassa iloa kotiin. Haluttaisiin vain toinenkin mussukka kotia. Maailma kauheinta olla omasta lapsestaan erossa. Mä en vaan voi ymmärtää miten oma lapsi voi olla monen kymmenen kilometrin päässä.. Vieraiden ihmisten luona. Tai vieraiden ja vieraiden, paremmin ne varmaan tuntee mun oman lapsen kuin mä itse. 
 Ottaa voimille, sitä mä en kiellä. Koko ajan tuntuu siltä, että kuolen ikävään. 
Jasperkin on käynyt kattomassa pikkuveljeään. Mutta silti kysyttäessä missä vauva on niin raasu luulee pikkuveljen vieläkin olevan äitin masussa. 
Rankkaa. Koko ajan ikävä kalvaa, ja samalla haluaisi olla myös iloisesti Jasperin kanssa. Samalla niin onnellinen sekä surullinen. 


Onneksi mun pikkuisella ei ole mitään hengenhätää, mutta tässä nyt pitää kärsivällisesti odotella rakkaan vahvistumista. Onneksi hänestä pidetään hyvää huolta. Harmittaa vaan kun mä itse en voi sitä tehdä. 
Päivä kerrallaan, vauvan ehdoilla<3

Kulta on maailman ihanin. Siitä ei pääse yli eikä ali. :) Mä kirjoittelen lisää kuin suinkin ehdin. Mutta menen nyt vähän siivoamaan tätä kaatopaikkaa kun Jasper on päikkäreillä, että voin sitten olla sen herran kanssa kun suvaitsee herätä. Jasu menee tänään varmaan mummulaan yöksi ja me iskän kanssa mennään illalla ja heti aamulla takaisin vauvan luokse. 


Mun vanhemmat on kyllä ollut korvaamaton apu meille. Äiti on joka päivä ollut katsomassa Jasperia (aina silloin kun ei ole ollut töissä), että me ollaan voitu mennä Samin kanssa vauvan luokse. Mummu ja pappa myös pitivät Jasperille synttärit, kun me itse ei voitu olla paikalla. Kiitos.

Kysykää vaan jos haluatte tietää jotakin. Mulla ei ole edes voimia ajatella tätä tekstiä sen kummemmin.


Yksi asia kuitenkin on varma: mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa.

<3: meeri

(kuvat kännykästä, kamerasta laitan kuvia myöhemmin)

Ps. Mulla ei oikein ole ajatuksia mihinkään muuhun tällä hetkellä kuin mun vauvoihin. Joten anteeksi kaikille keille en ole vieläkään kerinnyt vastailemaan 
NIIN JA hyvää ystävänpäivää kaikille!! Mä ostin eilen mun pikkumurulle ensimmäisen pehmolelun ja isommalle murulle ''sähkökitaran''. Iskälle riittää hellyys. Onhan ne mun parhaimmat ystävät<3 :>

29 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihanat 2 poikaa teillä! Onnea vielä kerran :) Toivottavasti saatte pian pienen kotiin! <3

    VastaaPoista
  2. Vastasko vauva sit pienempiä viikkoja kokonsa ja kehityksen kannalta? Tai siis varmaanki ku on muutettu noi viikot..

    Toivottavasti pieni vahvistuis pian ja saisitte pienen herran kotiin <3 tsemppiä kauheesti, toi on varmasti tosi rankkaa olla pienestä erossa ja ku pitää miettiä sitä toistakin pientä joka on kotona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, toi viikkojuttu meni vähän niin että.. Kun sitä laskettua aikaa oli koko ajan vaihdeltu, ja sitten me mentiin täällä Lapualla neuvolan mukaan 37+0 viikon mukaan mutta Seinäjoki + sairaala meni sitten 36+2 viikkojen mukaan.. Ja ne sit vähän meinas, että ennemmin se on se 36+2.

      Oot ihana, kiitos<3

      Poista
  3. Voi mikä ihana pieni! <3 kohta toinenkin poika on teidän luona!
    On niin jännä seurata teidän elämää kun meillekin tulee kohta kolmas ja pienellä ikäerolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! <3 :)

      Kiva kuulla! Onko teillä siis kaks ekaakin pienellä ikäerolla?! Mulle saat heitellä kokemuksia pienistä ikäeroista sitten ;) <3

      Poista
  4. Onnittelut! Oisko seuraava sit 12.2.2015? ;)

    VastaaPoista
  5. Onnea vielä :) ja voimia teille, toivottavasti saatte kohta pikkuisen kotiin <3

    VastaaPoista
  6. IHANA kuulla sinusta! Voimia paljon sinne Meeri teille, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa pieni poika vahvistuu <3

    Onnea paljon teidän perheellenne!

    VastaaPoista
  7. Onnea teille kaikille:)! On tosi kurjaa olla vauvasta erossa, ymmärrän sun tuntemuksia ja tosi kurjaa sekin ettei sua kuunneltu synnytyksen aikana. Synnytyksen jälkeen on alakuloa jo hormoonienkin takia niin kuin tiedät saati sitten kun toinen on kilometrien päässä. Päivät tuntuu pitkiltä nyt, mutta pian on kaikki takana pienimmäinenkin kotona! Tällaisissa elämäntilanteissa huomaa miten ihanaa on tavallinen arki! Teidän pojista tulee muuten varmasti ihanat leikki ja tappelukaverit toisilleen.Hienoin lahja minkä lapsesi voi saada on oma veli tai sisko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meidän kaikkien puolesta <3 :)

      Nimenomaan. Mutta ''onneksi'' vauvasta huolehtimine kuitenkin heti unohdutti mut melkein tosta synnytyksestä ja kaikesta siitä ns. pahasta mitä siitä koitui..

      On kyllä ihanaa arkea ja mä uskon samoin ;) <3

      Poista
  8. Aaaaw, mun sydän niin suli noita kuvia katellessa <3
    Toivottavasti saatte pienen pian kotiin <3

    VastaaPoista
  9. Voi pikkuista! <3 Ja onnea vielä koko perheelle. :) Varmasti tosi rankkaa olla pikkuisesta erossa, mutta yritä ajatella sitä hyvää puolta, että hän saa hyvän hoidon sairaalassa ja kerää voimia, jotta pääsisi pian kotiin teidän luo. :) Suuresti onnea vielä kauniista pienestä nyytistä. <3

    VastaaPoista
  10. Mulla tuli itku ! Se on maailman kamalin tunne ku ei saa olla oman vauvan vierellä niinä ekoina päivinä ! Toivottavaati saatte pian pikkusen kotiin ja pääsette alottamaan arkea kahden ihanan lapsen kanssa ♥ tsemppi halit sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3 Kiitos tsemppihaleista, ne tuli (sillon jo) perille vaikka vastaankin vasta nyt! <3 :)

      Poista
  11. Paljon onnea pikkuprinssin johdosta! <3 hän on suloinen, samoin kun isoveljensä! Mä harvoin kommentoin blogeihin mutta nyt oli pakko. Voimia älyttömästi teille kaikille!! Se on tosi rankkaa olla erossa pikkuisesta ne tärkeimmät päivät,milloin haluaisi olla koko ajan vieressä. Meidän kaksospojat joutuivat teholle syntyessään kun he eivät olleet kerennyt kasvaa. Syötettiin samanlailla letkuruokinnalla. Tuntu että ne eivät olleet omia lapsiani,vaan ne ovat sairaalalapsia. Ne oli silloin teholla 3kk kasvamassa ja joka ikinen päivä kävimme niitä katsomassa siellä. Istuimme monta tuntia ja nuuskuttelimme heidän ihanaa vastasyntyneen hajua! Mutta silloin oli samoja ajatuksia kun nytten sinulla. Tosin meillä ei ollut muita lapsia. Ei muutakun voimia, se kestää onneksi vain hetken ja sen jälkeen pääsee rakastettuun kotia!
    ja haluan kiittää ihanasta blogista, jossa on aito rehellisyys pelissä! Oot aivan ihana ihminen<3
    terveisin: toinen mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS <3

      Tiiätkö mitä? Mä luin tämän kommentin just kun oltiin menossa yksi ilta teholle, ja aloin itkemään. Tämä kommentti oli jotenkin tosi koskettava ja muistan tämän kyllä aina.

      Oliko pikkuiset oikeasti 3kk teholla?? En voi edes käsittää kuinka rankkaa sulla & teillä on ollut! Voi että <3

      Aloin taas itkemään. Kiitos!! Mulle tärkeintä onkin se, että minä ja blogi oltaisiin mahdollisimman aitoja.
      Säkin oot varmasti ihana ihminen <3

      Poista
  12. Jaksamisia sinne Meeri ♡ halit! Kiva oli kuulla teistä, ja harmi että tollaset kokemukset :/ onneksi nää on vaan päiviä, ja kohta pikkuinen on teidän kanssa kotona ♡

    VastaaPoista
  13. Paljon onnea! Toivottavasti pikkuinen pääsee mahdollisimman nopeasti kotiin teidän kanssa! Ja anna muuten sinne sairaalaankin palautetta heti, kun tuntuu siltä, että voimat riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ja aikomus olis antaa palautetta sinnekin suuntaan reilulla kädellä!

      Poista
  14. Onnea suloisesta pojasta! :) Tsemppiä ja toivottavasti pian saatte nyytin kotiin!

    Ja täytyypä sanoa, ettei yhtään ihmetytä tuo mitä kerroit ko. sairaalasta. Voisin melkein arvata, ketä siellä on ollu vuorossa... Niin huonot kokemukset itelleki jäi viime syksynä :(

    VastaaPoista
  15. Onnea pikkuisesta pojasta. Hirvittävän paljon voimia.

    VastaaPoista
  16. Paljon onnea pikkuisesta pojasta! <3 Onneksi toinen voi jo parempi, varmasti pääsee pian kotiin ! Innolla jo odotan synnytyskertomusta ja jotenkin ihan hirveää miten ei kipuja ole asianmukaisesti hoidettu vaikka itse olenkin sitä mieltä että synnytyksiä lääkitään liikaa ja niiden kulkuun puututaan tilanteissa joissa tarvetta ei olisi .Mutta jos kipua ei äiti hallitse saati taustalla kovaa pelkoa on tärkeää tehdä kokemuksesta niin hyvä ja turvallinen kuin vaan mahdollista ja hyvä kivunlievitys oli se vesi , morfiini, ilokaasu tai puudute on oleellinen asia. Mun mielestä kyllä ihan aihetta antaa hyvinkin napakkaa palautetta synnytysosastolle !

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ❤