keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mustasukkainen uniongelmainen

Jasper on nyt pari iltaa mennyt toooodella huonosti ja oudosti nukkumaan. Äidinvaistoni sanoo, että Jasper on viimein tajunnut, että pikkuveli nukkuu nykyään äidin ja iskän kanssa samassa huoneessa..   


Nimittäin, Jasper ei nukahda millään ellei hänen kanssaan ole hänen huoneessaan. Vaikka väsymys olisi kuinka suuri tai vaikka mitä oikeastaan. Eilenkin istuin vauvan kanssa Jasperin vierellä varmaan tunnin, sitten kun Sami tuli kotiin ja yritettiin tehdä vaihtoa niin alkoi kamala itku. Sami sitten otti vauvan ja sielä mä sitten vielä istuin Jasun vieressä. 


Tänään oli sama juttu, istuin vaan Jasperin sängyn vierellä varmaan taas sen tunnin. Jasper aina välillä katsoi, että olenhan mä vielä siinä vieressä.. Välillä silittelin, mutta käsikin puutui niin helposti etten jaksanut koko aikaa silitellä (nyt kun Jasperilla on matkasänky eikä pinnis mistä saisi käden pinnojen välistä).. Mutta eipä se haitannut, nimittäin Jasper-raasu halusi vain mun läsnäoloa. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi!

Jasper tosin tekee poskihampaitakin nyt urakalla, että voihan toi kai siitäkin johtua? Mutta en oikein usko kuitenkaan, kun ei hän mihinkään kipuun itke tai huuda..  Hysteeristä itkua kylläkin heti, kun hänet vie sänkyä kohti.


Vaikka kyllähän Jasper saa siltikin paljon huomiota meiltä molemmilta. Ja ollaankin nyt tehty niin, että aina kun Sami on tullut töistä niin hän on ollut vauvan kanssa, että mä oon voinut välillä olla ihan kaksistaan Jasperinkin kanssa. Koska päivät ja ''hetket'' kolmistaan lasten kanssa menee meillä vähän kuin vauvan ehdoilla. Tietenkin. 
Jasper on jo sen verran iso mies, että osaa tehdä niin paljon juttuja itsekin, mutta vauva nyt on täysin riippuvainen musta eikä osaa odottaa kärsivällisesti ruokaa tai osaa itse tehdä ruoan eteen oikeastaan mitään. Vaikka siis kun olen herrojen kanssa kolmistaan, niin tietysti jaan huomiota Jasperille koko ajan silloinkin kuin vaikka syötän vauvaa. 


Jasperista on tullut kunnon sylivauva. Sylivauva joka osaa melkein jo kävellä. Ihana mussukka.

<3: meeri

2 kommenttia:

  1. voi pientä, varmasti on outoa ku yhtäkkiä onki pienempi outo tyyppi äidin käsivarrella koko ajan.. Toivottavasti nukahtaminen alkais sujumaan pian! :) saattaa ensimmäiset kuukaudet olla teillä tosi rankkoja, mut sit kyl on ihana palkinto ku tosta selviitte, pojista tulee varmasti bestikset :)<3

    VastaaPoista
  2. koska teet postauksen kodistasi?

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ❤