Uniongelmia ja hormoneja

Taas on jonkunnäköinen tovi vierähtänyt edellisestä kunnon postauksesta, huh. En ole yksinkertaisesti kerinnyt istumaan koneella- tai ehkä illalla olisinkin aina ehtinyt, mutta rehellisesti sanottuna en vaan ole jaksanut, oon aina halunnut mennä kaikkien ''pakollisten'' juttujan (ja tv-ohjelmien) jälkeen nukkumaan.

Ja öistä puheenollen.... Jasper ei nuku enää yöllä kuin unikuningas, pikkumies herää yöllä monen MONTA kertaa, ja silloin käyn aina kääntämässä poitsun selälleen ja laittamassa tutin suuhun ja peiton paremmin. Välillä Jasper nukkuu paremmin, eikä esimerkiksi herää kuin korkeintaan kaksi kertaa yön aikana. Mutta esimerkiksi viimeyönäkin valehtelematta hän huuteli äitiä koko ajan. Aina kun pääsin takaisin sänkyyn ja olin nukahtamaisillaan niin piti taaaas nousta. Viime yönä jouduinkin antamaan ensimmäistä kertaa ''ylimääräisen'' maidon kolmelta, ja sitten Jasper heräsi taas viideltä niin ettei aikonutkaan nukahtaa ja joi taas maitoa, nukahti seitsemältä ja nukkui jopa 45min jonka mäkin oikeen sain nukkua sen vieres ;-) Viime yön unet jäi mulla siis kovin vähäiseksi, huh!
       En kyllä tiedä mitä tekisin, jotta miekkonen saisi nukuttua paremmin? Ihan varmasti hänen uniongelmat johtuvat vain ja ainoastaan hampaista tai muista kasvukivuista. Muuta en ainakaan keksi! Jasperilla on puhjennut (ainakin) jo neljä hammasta, ja toiset neljä ovat juuri puhkeamaisillaan.. Toivottavasti uniongelmat pian jo loppuvat, ei (raskaana oleva) äitikään tälläistä kauan haluaisi jaksaa! Tietenkin Jasper ja hänen hyvinvointinsa on mulle tärkeintä, ja jaksan kyllä todellakin tehdä kaiken mitä vaaditaan oma pikkuiseni hyvinvoinnin eteen.

 

Mulle on muuten noussut joku hormoniaalto. Tai en tiiä mikä on tullut, mutta on sellanen samanlainen jännä euforinen olo kuin Jasperin syntymän jälkeen se pari kuukautta! Haluaisin vaan koko ajan pusutella ja helliä Jasperia, ja jotenkin tulee kamala ikävä heti kun Jasper nukkuu vaikka ihan päikkäreitäkin! Eikä kyllä mene (eikä meinaakaan mennä) yhtään ''hermot'' tai epätoivo mistään mitä Jasper tekee. Tietenkin kiellän jne normaaliin tapaan, enkä nyt muutenkaan oo ikinä menettänyt hermoja, mutta anyway. En kyllä yhtään moiti, että kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksan, pystyn ja haluan olla Jasperin seurassa koko ajan täysin iloinen ja onnellinen!! On se vaan niin ihmeellinen pieni mies, ja äitinä on niin hieno seurata kun toinenkin on koko ajan niin tyytyväinen, innoissaan kaikesta ja onnellinen! Jasper hymyilee kyllä koko ajan, ja pienen miehen vuorovaikutustaidotkin koko ajan vaan lisääntyy ja kehittyy.
 Tästä edellämainitusta johtuen, meinasinkin kuolla henkisesti lauantaina! Vein Jasperin mummulaan yökylään, enkä kyllä millään olisi halunnut lähteä sieltä yksin kotiin :/ Olin kuitenkin sielä siihen asti, että Jasper meni yöunille ja itse teinkin kaikki mahdolliset syöttämiset ja vaipanvaihdot sielä. Ja tiesin kyllä, että Jappu jäi hyvään hoitoon, ja sen takia pystyin kuitenkin iloitsemaan pitkästä aikaan kunnon yöunista ja seuraavan päivän Amarillo- reissusta Samin kanssa! Nams!

NAMNAM <3

 Ajattelin nyt kerrankin laittaa kännykän uumenista muutamat kuvat! Osa näistä onkin jo muutaman kuukauden vanhojakin! (On mulla kyllä siis ihan uusiakin kamerakuviakin olemassa, mutta vaihtelua hei ;) Heh. Kännykällähän yleensä otan kaikki kuvat tai ainakin suurimman osan, mutta en omista edes instagrammia tms., joten yleensä ne kuvat jääkin sitten kännykkään.. Tässä on siis ihan 1/100 000 000 osa mun iPhonekuvista.. Mitäs ootte mieltä, otanko tavaksi ja alan lisäilemään kännykkäkuviakin silloin tällöin? 

Yksi SUURI syy mun postailutahdin hiipumiseen onkin tämä paska läppäri! Tää kone on muka koko ajan ''täynnä'' eikä kuvia voi lisätä koneelle, vaikka oon poistanut tai siirtänyt melkein kaikki kuvat johonkin jorpakkoon koneelta. Ärsyttävää! Onhan tämä kone muutenkin ihan tiltissä koko ajan, pitäisi saada uusi tietokonekin siis. Huoh!

<3: meeri