Asiat tärkeysjärjestykseen

Kyllä sen tietää, mutta eipä sitä oikein kunnolla osaa vielä ajatella. Tai ainakaan minä en ole sitä vielä oikein ajatellut, pohtinut, miettinyt käytännössä, vaikka olenkin aina tiennyt ja tuntenut sen. Varsinkaan kun noin pieni osaa sitä mitenkään oikein osoittaa tai näyttää erityisemmin. Ei millään konkreettisilla tai tarkoituksisilla pusuilla, haleilla, hellyydenosoituksilla tai sanoilla. Nimittäin sitä; kuinka tärkeä, rakas ja erityinen äiti onkaan omalle pienelle lapselleen. ♥

Jasper on aina vähän tuntunut suuttuvan ja vetävän hermon nenään, jos on huomannut että isi vaikka kutittaa tai muuten ''kiusaa'' äitiä. Saati sitten siitä jos Sami ''oikeasti'' on sanonut tai tehnyt jotakin tyhmää, ja äitiäkään ei naurata. Mutta yksi päivä aivan todenteolla huomasin kuinka mun olo vaikuttaa Jasperiin. Mähän itken todella, siis todella, helposti ja herkästi, mutta harvemmin olen itkenyt Jasperin edessä epähuomaamattomasti, vaan vaikka mulla on tullut pari kyyneltä kun olen katsonut tv:tä tms. 
Oon nyt parina päivänä räjähtänyt pakonomaisesti itkuun, ja Jasper on tullut niin surulliseksi näistä parista kerrasta, että alta pois. Miten voikaan vihata itseään näin paljon, jos vain näyttää avoimesti tunteensa puhdistusmielessä? Oi, kyllä voi- jos se vaikuttaa rakkaimpaansa noin voimakkaasti. Yksikin päivä kun leikittiin lattialla ja äitiltä pääsi vähän kyyneleitä, niin Jasper-mussukka pomppi monen metrin päästä täysiä äitin luokse ja kiipesi hänen syliinsä lohduttamaan. En voi edes uskoa kuinka noin pieni mies voi olla noin ihana, empaattinen ja nyt jo noin rakastava. ♥ Mä vaan jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä tuota mun rakkautta, enkä millään malttais tajuta kuinka mua on siunattu! Jasper on niin iloinen, terve, kiltti, reipas ja kaikinpuolin niin äidin oma pieni täydellinen Rakkaus, joka aina jaksaa piristää, naureskella ja tehdä jokaisesta päivästä erityisen.

Alle tunnin ikäinen ♥

 

Pian 2kk, you make me happy ♥

Tasan 1kk ♥

 <3: meeri