perjantai 25. lokakuuta 2013

Rakenneultra Rv 21+1

Meillä oli rakenneultra siis maanantaina. Ja mun oliskin pitänyt tulla kirjoittelemaan jo aikaisemmin aiheesta, mutta en ole ikävä kyllä kerennyt tai kyennyt. Nimittäin ollaan sairasteltu koko perhe koko viikon flunssaa. Ensimmäisenä Jasperilla, sitten Samilla sekä myös mulla. Heti kun Jasperin flunssaisuus rauhoittui niin Samilla alkoi kunnolla se.. Mä olen itse päässyt (onneksi) melko vähällä ja yrittänyt hoidella siinä sivussa mun miekkosia. Mutta kuulumisia vaikka myöhemmin, nyt meidän yhdestä pikkuisesta lisää.



Maanantaina rakenneultrassa viikot vastasivat rv 21+1, eli tänään onkin jo rv 21+5Ärsyttää kun sielä oli joku harjoittelija pääsääntöisesti (kyllä siis pätevä kätilökin oli varmistamassa ultran aikana jne.), ja hän ei osannut sanoa oikein mikä se lopullinen laskettu aika nyt onkaan.. Noh, vajaa pari viikkoa vielä niin on oma neuvola & kysyn sitten sielä. Se on siis joko 7.3., 3.3. tai 2.3. Ja päätinkin, että en stressaa sillä mun aivoja mutta ajattelen neuvolaan asti, että se on toi 2.3. :-D

Kätilö myös muistutti koko ajan harjoittelijaa, että ottaa sitten paljon kuvia vanhemmille(=meille). Nojoo, eipä tainnut ottaa. Saatiin vain muutama erittäin huonolaatuinen kuva. (Sami kyllä huomasikin, että sillä loppu paperi siitä ''tulostimesta'' eikä tainnut osata vaihtaa sitä rullaa...) Harmittaa kyllä vietävästi, koska Jasperista saatiin silloin toosi paljon toosi hyviä kuvia. No onneksi nyt ei kuvien vähyys vienyt tietoa siitä, että kaikki on hyvinSamillakin meni jo vähän ultran jälkeen hermo mun voivotteluun, mutta kyllähän hän on oikeassa. Kerkeän saada vielä miljoonia kuvia mun pienestä vauvelista

No mutta tärkeintähän on tieto ja varmuus siitä, että kaikki oli hyvin vauvelilla. Just eikä melkein niin kuin pitääkin olla Ja se jos mikä, saakin mut todella onnelliseksi. Saatiin myös tietää vauvelin sukupuoli, siltä tiedolta ei kuulemma tälläkään kerralla voinut välttyä. Me saadaan siis toinen ikioma poitsu ja Jasper saa ihanan pikkuveljenIhanaa. Ei mitään valittamista! Todellakaan. Sami oli siis tällä kertaa oikeassa (mä uskollisena naisena veikkasin tyttöä, että oltaisiin saatu tasajako meidän perheeseen XD). Mutta onhan se nyt aivan selvää mun mielestä- mä oon just sellanen poikaäiti. Toivottavasti silti vielä joskus saan tytönkin!!
Mun mielestä siis ihmisestä, naisesta, äidistä näkee aikalailla heti, että onko hän ''poikien äiti'' vai ''tyttöjen äiti''. Ei nyt mitään ole sääntöihin kirjoitettu jne, mutta yleensä olen kyllä oikeassa EDES sen esikoisen suhteen. :-D 



Meillähän onkin poitsulle jo nimi valmiina!! Ja säästetään ainakin paljon rahaa, kun ei tarvitse ostella niin paljon uusia juttuja & tytöille muutenkin tuntuu löytyvän enemmän valinnanvaraa jne. Mä olisin muuten halunnut pitää tiedon salassa syntymään asti (niin kuin Jasperinkin kohdalla), mutta Sami ei suostunut tällä kertaa siihen ;( No ihan hyvä näin, niin ei tarvitse salailla tai väitellä mistään kenenkään kanssa. ;-D

En voisi olla tämän onnellisempi mun sisällä kasvavasta pikkumiehestä. Vielä pitäisi jaksaa odotella!! Alle 20 viikon kuluessa odotan tämän terveen poitsun tulemista luoksemme. Mutta onneksi HÄN muistaa koko ajan kuitenkin muistutella itsestään potkuin sekä liikkein, ettei mun tarvitse kovin huolissani olla ;-) Ja Jasperkin iloisena jo ''tervehtii'' takaisin pikkuveljeään. 

Me ollaan onnellisiaMikään ei mene oman perheen edelle, eikä mikään voi pilata tälläistä tunnetta, tälläistä onnea. Tästä on elämän tarkoitus tehty.

Ps. Ultrakuvat & masukuvia laitan kunhan ehdin niitä ottamaan/lisäilemään. Pusuja sinne kaikille ihanille ihmisille. *puspus*
 Me täällä yritetään parantua & menen nyt pyörittelemään nuo sämpylät loppuun ja palailen mahdollisimman pian taas blogin pariin!! (toivottavasti teksti ei ole täynnä virheitä, en nyt oikein kerkeä tarkastelemaan & kirjoittelinkin suhteellisen nopeasti..)
Oon muuten löytänyt todella monta hyvää, ihanaa, uutta tutustumisen arvoista blogia. Joihinkin olenkin kerennyt jo vähän perehtymään, mutten kommentoimaan. Joitakin olen ''pannut merkille'', mutta en kunnolla vielä tutustumaan. :(


<3: meeri (turvonnut, flunssainen, väsynyt mammeli)
 

4 kommenttia:

  1. Onnea poikalupauksesta! :)

    Mäkin pidin aina itteäni poikien äitinä, esikoinen poika ja kuvittelin aina että "en mä mitään tyttöä koskaan saa, mä teen vaan poikia!" :D Toista kun aloin odottaan oli fiilis aina "tää on 99% varmuudella poika.". Ei tullu ostettua yhtään uutta vaatetta vaan kaikki esikon vaatteet päätyi takasi lipastoon. Kuvittelin jo itteni riehumassa mun kahen pojan kanssa ulkona ja nimenki olin miettiny valmiiks. Sitten se päivä kun kakkonen syntyi "onko se poika?", "tyttöhän tämä on.". Iso, mutta onnellinen järkytys! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :-)

      Haha!! Voin niin kuvitella sun kaikki tuntemukset :")❤️ Mutta eihän mikään (tämäkään) ole varmaa ennen sitä syntymää, että mistä sitä tietää vaikka mulle käviskin samoin kuin sulle ;) yhtä ilonen ja onnellinen sitä on kyllä molemmista!! :)

      Poista
  2. Bauvaaaa niiku Aatu sanoo ! Pusut mun ihanille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Aatu❤️
      Pusut takasin meiltä kaikilta teille ihanuuksille😘

      Poista

Kiitos kommentista! ❤